Aiemmin tänä vuonna minun piti istua lentokoneessa matkalla Omahaan, Nebraskaan, missä järjestetään vuosittain Berkshire Hathawayn yhtiökokous eli kapitalistien Woodstock, ja jossa maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett jakaa viisauttaan yli 40 000 vierailijalle. Olin jo valmistautunut nauttimaan useita tölkkejä kokista seuraavien päivien aikana sillä meneehän kaverilla itsellään kuulemma viisi tölkkiä päivässä.

No, vaikka fyysinen tapahtuma peruttiinkin koronan takia, minulla oli mahdollisuus kuunnella Warrenin ajatuksia virtuaalisen tapahtuman kautta lähes viiden tunnin ajan. Kokouksen aikana hän keskusteli monista aihepiireistä, mutta minulle yksi tapahtuman kokokohdista oli se, kun Buffett näytti miten Yhdysvallat on edistynyt valtiona sitten maan perustamisen vuonna 1789. Silloin maassa oli 3,9 miljoonaa ihmistä, joista noin 700 000 oli orjia (kyllä, lähes viidennes). Jos joku olisi kysynyt näiltä ihmisiltä miltä kyseinen maa tulee näyttämään 231 vuoden päästä, tuskin kukaan olisi ollut tarpeeksi optimistinen tekemään oikean ennusteen. Se on varmasti ylittänyt kaikkien villeimmätkin unelmat. Maan varallisuuden arvioitiin olevan noin miljardi dollaria vuonna 1789, kun nykyään Jenkkien kotitalouden nettovarallisuuden arvioidaan olevan reilusti yli 100 biljoonaa dollaria, inflaatiokorjattuna noin 5000-kertainen. Tätä matkaa ei luonnollisesti ole kuljettu ilman pomppuja, eikä taatusti tulla kulkemaan jatkossakaan. Mutta erityisesti tämä kommentti jäi mieleen Warrenin puheesta: ”If you would pick one time to be born, you would not pick 1720, 1820 or 1920. You would pick today.” Tämä muistuttaa paljon Barack Obaman lausuntoa vuodelta 2016.

Miksi valitsisimme tämän päivän? Luin jokunen aika sitten Steven Pinkerin kirjan ”Enlightenment Now: The Case for Reason, Science, Humanism, and Progress” (vahva lukusuositus kaikille) ja kirjassa mainittiin, että ”In late 2015, large majorities in 11 developed countries said that the world is getting worse, and in most of the last 40 years a solid majority of Americans have said that the country is heading in the wrong direction.”

Onko pessimismi oikeutettua? Kuten Pinker huomauttaa kirjassaan, ihmiset eivät ikävä kyllä aina perusta päätelmiään faktoihin vaan ennemminkin siihen mitä näkevät ja lukevat mediasta. Emme koskaan näe toimittajan sanovan kameralle ”raportoin suorana maasta, jossa ei ole koskaan sodittu” – tai kaupungista, jota ei ole koskaan pommitettu. Huonoja asioita voi tapahtua nopeasti, mutta hyviä asioita ei rakenneta päivässä. Negatiivisten uutisten seuraukset ovat itse negatiivisia. Ja noidankehä on valmis.

Jos katsomme ihan oikeita faktoja, niin maailma on ottanut valtavan loikan eteenpäin uskomattoman monessa asiassa. Mieti esimerkiksi seuraavia faktoja:

· Ihmisen elinajanodote globaalilla tasolla on 71.4 vuotta. Vielä 1700-luvun puolivälissä se oli Euroopassa ja Amerikassa 35 vuotta, ja globaalilla tasolla 29. Pari vuosisataa sitten Hollannissa – joka oli silloin muuten maailman rikkain maa – elinajanodote oli 40, ja missään maassa ihmisen ei odotettu elävän keskimäärin yli 45-vuotiaaksi.

· Reilu parisataa vuotta sitten Ruotsissa lähes joka kolmas lapsi kuoli ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lasten kuolleisuusaste putosi 1960-luvun noin joka neljännestä alle 10 prosenttiin vuonna 2015.

· Vaikka kehitysmaiden väestöstä noin 13 % on yhä aliravittuja, se on parempi kuin 35 % noin 50 vuotta sitten.

· Vuosina 1961–2009 elintarvikkeiden viljelyyn käytetyn maan määrä kasvoi 12 %, mutta kasvatetun ruoan määrä kasvoi 300 %.

· Vuonna 1800, teollisen vallankumouksen kynnyksellä, useimmat ihmiset olivat kaikkialla köyhiä. Noin 90 % maailman ihmisistä asui nykyisen luokituksen mukaan (inflaatiokorjattuna) äärimmäisessä köyhyydessä.

Jos uutistoimistot todella raportoisivat mitä maailmalla tapahtuu, he voisivat kirjoittaa kansiotsikoksi seuraavan: ”Viimeisen 25 vuoden ajan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä laski 137,000 joka päivä.”

Mutta tuskinpa tämä tapahtuu. Kuten Stuart Soroka kirjoitti muutama vuosi sitten blogissaan, uutistoimistot etsivät loppujen lopuksi yleisöä, ja kokemus ja myynti osoittavat negatiivisen tiedon arvon. Sorokan mukaan esimerkiksi lehtikioskien lehtien myynti kasvaa noin 30 %, kun lehden kansiotsikko on ennemmin negatiivis- kuin positiivissävytteinen. Sitä saa mitä tilaa.

Sitä saa mitä tilaa. Negatiiviset uutiset dominoivat maailman mediassa. Steven Pinker.

Elinajan odotus, 1771–2015. Steven Pinker.

Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä globaalisti. Steven Pinker.

Miksi kerron kaiken tämän? Liittyykö tämä mitenkään sijoittamiseen? Olen aina ollut optimistinen, olen edelleen optimistinen ja tulen aina olemaan optimistinen. En näe mitään syytä miksi tämä muuttuisi. Uskon myös kehitykseen. Uskon, että kehitys niin henkilökohtaisella kuin myös yritystasolla liittyy voimakkaasti pitkäaikaiseen ajatteluun, ja tässä tarvitaan lyhytaikaisia uhrauksia. Merkittäviä jatkuvia ja pitkäaikaisia investointeja tarvitaan jatkuvan arvonluonnin aikaansaamiseksi. Kyse on myös arvon luomisesta muille. Esimerkiksi Microsoftin Satya Nadella painotti tätä strategiaa osuvasti tammikuussa 2019 analyytikoille järjestetyssä puhelussa:

”...so that’s why I’m not one of those guys who celebrates some market cap measure because I think all of that is – I mean that’s just not stable, at least not with our business model – because our business model fundamentally is about creating surplus outside us. We will only be long term successful if people are making more money around us.”

Kun valitsen omia sijoituksia, valitsen yrityksiä, jotka uskovat kehitykseen ja jotka investoivat voimakkaasti tullakseen paremmiksi yrityksiksi pitkällä aikavälillä. William S. Burroughsia ja Lou Holtzia lainatakseni ”When you stop growing you start dying” ja ”In this world you’re either growing or you’re dying, so get in motion and grow”. Nämä opit pitävät hyvin paikkansa. Ja kaikki tämä nivoutuu toimivaan yrityskulttuuriin.

Mitä tämä blogi tulee sitten tarjoamaan lukijoille? Kuten epäilemättä saatoit jo huomata, tässä blogissa tullaan käsittelemään monia asioita. Blogissa tullaan mahdollisesti käsittelemään aiheita, joita olen äskettäin lukenut ja ajatellut. Hyvin usein tämä liittyy sijoittamiseen tai ainakin pyrkii kytkemään asiasisällön jollakin tasolla sijoittamiseen. Tulen myös käymään läpi omaa sijoitusfilosofiaani, ja varmasti myös yrityksiä, joihin olen omia ropojani sijoittanut – tai joihin olen suunnitelmissa sijoittaa. Toivottavasti pystyn tämän blogin avulla ainakin jokseenkin auttamaan kanssasijoittajia ja uskon tästä olevan paljon hyötyä myös itselleni. Uskon, että kirjoittaminen hidastaa minua – hyvällä tavalla – ja auttaa edistämään luovuutta ja löytämään uusia ideoita. Kirjoittaminen myös pakottaa jäsentelemään ajatuksia. Ehkä saan myös palautetta ja uusia näkökulmia muilta. Onhan tämä sijoittaminen ihan pirun hauskaa puuhaa. Joka päivä oppii jotain uutta.

Disclaimer: Kirjoitukset sisältävät mielipiteitä ja mahdollisesti tietoa omista sijoituksistani. Edustan omia mielipiteitäni, en nykyisen työnantajani enkä Suomen Osakesäästäjien mielipiteitä. Voin muuttaa mielipiteitäni päivittämättä niitä blogissani. Mitään mitä kirjoitan ei tule ottaa sijoitussuosituksena. Jokainen vastatkoon omista voitoistaan ja tappioistaan. Yritän kirjoittaa asiaa, siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Pahoittelut jo etukäteen.

En omista tässä kirjoituksessa mainittuja osakkeita.