Tikkaa heittävä apina, kryptoilla treidaava hamsteri ja entinen porilainen Osinkoinsinööri ovat onnistuneet tekemään hyvää tuottoa nousumarkkinassa ilman sen erikoisempia taitoja sijoittamisen saralla, joten siitä tekee helposti sellaisen johtopäätöksen, että siihen pystyy kuka tahansa. Siinä missä historiallisesti olemme saaneet tyytyä noin seitsemän prosentin vuosituottoon, niin nyt keskustelupalstat täyttyvät useiden kymmenien prosenttien vuosituotoista kertovista kuvista. Parhaimmillaan on jopa kuullut valitusta siitä, että kuukausituotto on jäänyt alle 10 prosentin. Onko koko sijoitusmaailma mennyt sitten sekaisin vai onko päättömien tuotto-odotusten taustoilla esimerkiksi satumaisia tuottoja tuoneet kryptovaluutat ja NFT:t?

Oma sijoitusurani on vasta lastenkengissä ja olen ollut katsomossa seuraamassa pörssikursseja silmäkovana vasta kuuden vuoden ajan. Vaikka perspektiivini sijoittamisen maailman on suhteellisen lyhyt, niin osaaminen ja asioiden ymmärtäminen on parantunut eksponentiaalisesti ensimmäisestä osakeostoksestani. Suurin ymmärrys tässä matkalla on ollut kuitenkin se, että oikeasti en tiedä yhtään mistään mitään ja ensimmäiset sijoitukseni ovat perustuneet vääriin päätelmäketjuihin, vaikka ovatkin lopulta osoittautuneet hyviksi sijoituksiksi. Tieto on siis lisännyt tuskaa siinä mielessä, että huomaa oman vajaavaisuutensa sijoittamisessa. En ehkä olekaan aina tiennyt kaikkea ostopäätöstä tehdessä. Mutta tarvitseeko edes tietää kaikkea, jotta voi sijoittaa? Mielestäni ei.

Koronaviruksen aiheuttaman pörssiromahduksen jälkeen olen huomannut pohtivani usein seuraavaa kysymystä, joka on saanut itseni jopa hieman huolestumaan omasta suhtautumisestani tai markkinasentimentistä:

Miksi kaikki sijoitukset tuntuvat riskittömiltä?

Pureudutaan tähän kysymykseen tänään hieman tarkemmin ja katsotaan, että olenko jo täysin sekaisin, kun pidän sijoittamista varsin riskittömänä toimintana.

Aikahorisonttia kasvattamalla osakesijoittaminen muuttuu lähes riskittömäksi

Luokittelen itseni ”osta, pidä ja monitoroi” -osakesijoittajaksi, jonka sijoitushorisontti on kymmeniä vuosia. Tavoitteenani on taloudellinen riippumattomuus, jonka H-hetki häämöttää tasan 20 vuoden päässä, jos Excelini yhtälöihin on luottaminen. Omistan kuitenkin tälläkin hetkellä yhtä yritystä, joka on niin sanotusti lyhyessä pidossa eli vain parin vuoden ajan. Tämä yritys toimii alalla, joka ei sovellu pitkään omistamiseen.

Riskin näkökulmasta aikahorisontin pidentäminen vähentää ostoajankohdasta johtuvaa riskiä. Ostaessasi rahastoa tai osaketta parin vuoden omistukseen esimerkiksi säästäessäsi ensiasuntoa varten, omistuksesi arvo saattaa yhtälailla olla laskenut tai noussut riippuen sen hetkisestä markkinatilanteesta. Lyhyellä aikavälillä pörssikursseja liikuttavat esimerkiksi sen hetkinen kysyntä ja tarjonta, mutta pitkällä aikavälillä fundamentit.

Kuinka pitkä aikahorisontti sitten pitää olla, jotta vaivalla säästetyt omaisuuden sijoittaminen on korkealla todennäköisyydellä tuottavaa? Historiallista tutkittua pörssidataa löytyy parhaiten rapakon takaa Yhdysvalloista, jonka kautta asiaan voidaan vastata parhaiten. S&P500, 500:sta markkina-arvoltaan suurimmasta yhdysvaltalaisesta pörssiyrityksestä koostuva indeksi, on varmasti parhaiten tunnettu ja siitä on hyvin saatavilla historiallista tietoa, ja käytänkin sitä tässä esimerkkinä selvittäessä tarvittavaa aikahorisonttia ”varman” tuoton saamiseksi.

Four Pillar Freedom -sivuston mukaan S&P500 indeksin tuotto on ollut aina positiivinen, kun sijoitushorisontti on ollut vähintään 20 vuotta. Toistan. Jos olet ostanut yhden kerran S&P500 indeksiä mihin tahansa hetkeen historiassa (tai no 1928 vuoden jälkeen, josta tarkastelu alkaa) ja pitänyt omistustasi vähintään 20 vuotta, niin et ole koskaan menettänyt rahaa. Jopa 10 vuoden sijoitusikkuna riittää siihen, että päädyt positiiviseen tuottoon 86 prosentin todennäköisyydellä. Tässä on tietysti tarkasteltu vain yksittäistä ostoa ja esimerkiksi kuukausisäästämällä kustannustehokkaasti S&P500 indeksirahastoon tarina on täysin toinen.

Kuitenkin positiivisen tuoton saaminen on erittäin todennäköistä, jos olet mukana markkinoilla kymmeniä vuosia. Tämä oivallus on ohjannut vahvasti myös omaa suhtautumistani ja käyttäytymistäni markkinoilla.

Yksittäisen yrityksen kohdalla tulevaisuuden ennustaminen on arpapeliä

Siinä missä indeksitasolla tuoton saaminen on varmaa tarpeeksi pitkässä sijoitushorisontissa, niin yksittäisen yrityksen kohdalla altistat aina itsesi markkinariskin lisäksi yritysriskille. Vaikka yrityksen toimiala olisi osa megatrendiä, niin megatrendin sisällä yksittäinen yritys voi ajautua taloudellisiin ongelmiin esimerkiksi liiallisen velan ottamisen takia.

Sijoittajilla on varmasti joitakin yhteisesti tunnistettuja megatrendejä, joiden mukana on turvallista matkustaa vuosikymmeniä tästä eteenpäin ja mielestäni niitä on hyvä hyödyntää. Esimerkiksi puhdasenergia, vesi, datan analysointi ja säilytys ovat selkeästi useampien ihmisten mainitsemia megatrendejä, joille kaikille on kysyntää tästä ikuisuuteen. Näiden toimialojen yritysten omistaminen pitkäjänteisesti johtaa melko varmasti hyvään lopputulokseen.

Toisaalta on myös toimialoja, joiden tuotto lyhyen ajan sisällä voi olla erittäin hyvä, mutta tulevaisuuden ennustaminen on käytännössä mahdotonta. Otetaan esimerkkinä vaikka uhkapeli- ja tupakkayritykset. Molempien kohdalla on nähtävissä tulevaisuus, jossa regulaatio kiristyy aina vaan lisää ja ainakin tupakkatuotteiden kysyntä näyttää laskevan vuosi vuodelta. Ainakin omilla aivonystyröillä on vaikea tunnistaa mitään syytä, miksi nämä toimialat pärjäisivät vielä yhtä hyvin 20-30 vuoden päästä. Nämä toimialat eivät siis esimerkiksi sovellu itselleni pitkään omistukseen ja siksi en niitä omista tässä tarkoituksessa. (Omistan Betssonia, joka on edellä mainitsemani ”lyhyen ajan” sijoitus).

Entäs sitten asuntosijoittaminen? Onko se riskitöntä?

Vaikka suurin mielenkiintoni ja isoin osa sijoituksistani ovatkin osakemarkkinoilla, omistan vielä lisäksi yhden sijoitusasunnon puoliksi ystäväni kanssa. Ostimme asunnon markkinahintaan (tai jopa pari tuhatta euroa yli markkinahinnan) tämän vuoden puolella. Vaikka saatoimmekin maksaa pientä ylihintaa asunnosta juuri tämän hetkiseen markkinatilanteeseen verrattuna, niin uskon sen olevan kuitenkin hyvä sijoitus ja varsin vähäriskinen 20 vuoden tarkasteluikkunassa. Tämä päätelmä saa tukea Tilastokeskuksesta.

Tilastokeskuksen maksuttomasta tilastotietokannasta pystyin hakemaan tiedon asuntojen hintakehityksestä Turussa, Tampereella ja Helsingissä aina vuodesta 1992 vuoteen 2020 asti. Asuntojen positiivinen hintakehitys näissä kasvukeskuksissa ei näytä laantumisen merkkejä, vaan on ollut jopa kiihtymään päin. Esimerkiksi juuri pari päivää sitten uutisoitiin Turussa asuntojen hintakehityksen olleen yli 8 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Ihan näin kovaa hintakehitystä tuskin on luvassa tulevaisuudessa ainakaan vuosittain, mutta ylipäätänsä positiivinen hintakehitys on kuitenkin odotettavaa.

Sijoitusasunnon ostaminen kasvukeskuksista on ollut hyvä sijoituspäätös riippumatta ajankohdasta. Osakeasuntojen hinnat. Lähde: Tilastokeskus

Oli vuosittainen hintakehitys asuntojen kohdalla sitten mitä tahansa, niin asuntosijoittamalla kasvukeskuksiin sijoittajan on ollut mahdollista saada inflaation ylittävää tuottoa, kunhan asunnosta maksettu hinta on ollut markkinan mukainen. Eli niitä kaikkien etsimiä alle markkinahintaisia asuntoja ei tarvitse edes jokaisen sijoittajan löytää, jotta asuntosijoittamista voi saada tuottoisaa.

Asuntosijoittamiseenkin liittyy riskejä, joista mainittakoon epäonnistunut vuokralaisen valinta, tyhjät kuukaudet, korkojen nousu ja remontit. Oikein mitoitetulla velan määrällä, opiskelulla, hajauttamisella useampaan asuntoon, ylijäämäisellä henkilökohtaisella taloudella ja oikealla kohteen sekä vuokralaisen valinnalla kuitenkin käytännössä suurimman osan riskeistä pystyy hallitsemaan. 

Asuntosijoittaminen, ainakin sen aloittamisen alkumetreillä, on riskisempää kuin esimerkiksi rahastosijoittaminen lähinnä sen takia, että sijoitettava pääoma on varsin suuri. Siinä missä yksittäinen asunto vaatii kymmenisen tuhatta asunnon omarahoitusosuudeksi, niin rahastoon pääsee käsiksi kympeillä. Hajauttaminen eri omaisuuslajeihin ja ylijäämäinen talous kuitenkin vähentävät tätä riskiä.

Sijoitushorisonttia pidentämällä, hajauttamisella eri omaisuusluokkiin ja ylijäämäisellä taloudella pystyt poistamaan lähes kokonaan sijoittamisesta aiheutuvan riskin.

Tekstin alkupuolella ollut kysymys ” Miksi kaikki sijoitukset tuntuvat riskittömiltä?” ei ehkä sittenkään ole niin huolestuttavaa kuin ensiksi pelkäsin. Olin varma, että olen euforian valloissa viime vuosien tuotoista ja odotan kaiken jatkuvan näin ikuisesti. Yleensä myös sanotaan, että markkinat ovat kuplaantuneet yleensä sillä hetkellä, kun enää kukaan ei usko laskuun. Miksi en ole siis huolissani ajatuksistani?

Olen hajauttanut sijoitukseni kahteen omaisuusluokkaan (osakkeisiin ja asuntoihin), osakesalkussani on 14 yritystä eri toimialoilta (joka on jo riittävä määrä suurimman hajautushyödyn saamiseksi), osakkeiden ja sijoitusasuntojen ostot ovat ajallisesti hajautettuja sekä säästän merkittävän osan tuloistani. Yksittäisen yrityksen kohdalla voi tapahtua mitä tahansa riippumatta siitä, että kuinka paljon olen sen tarkasteluun käyttänyt aikaa, mutta mikään asia maailmassa ei enää pitäisi kaataa kokonaisuutta (osakkeita ja asuntoja). Ja jos niin sattuisi käymään, niin oman mielensä voi rauhoittaa sillä, että millään muullakaan asialla maailmassa ei enää ole mitään arvoa siinä tilanteessa. Olen tehnyt hajauttamisen siis lähes oppikirjojen mukaan, joka nyt näin tähän kirjoitettuna näyttää melkein turhan varovaiselta. Olisin voinut ottaa enemmänkin riskiä.

Entä sitten riski siitä, että en olekaan tuottavimman omaisuusluokan kyydissä? Tai mitä jos en saavuta seitsemän prosentin vuosituottoa, joka pitäisi osakemarkkinoilta siunautua pitkässä aikavälissä? Osakesijoitusten eksaktia vuosituottoa tulevaisuudessa ei voi tietenkään tietää, mutta jos se historiallisesti on aina tuottanut parhaiten ja ei ole syytä epäillä miksi näin ei myös tapahtuisi tulevaisuudessa, niin mitä merkitystä sillä on mikä vuosituotosta todellisuudessa muodostuu, kun muutenkin olet mukana jo tuottavimmassa omaisuuslajissa. Kryptouskovaiset tietysti naurahtavat tälle lauseelle tuhansien prosenttien vuosituottojen takaa, mutta riskiä kasvattaessa tuottomahdollisuudet kasvavat käsikädessä. Itselleni meno kyseisessä omaisuusluokassa on yksinkertaisesti liian kovaa, vaikkakin pientä kryptopositiota olen salkkuuni jo alkanut sovittamaankin paperilla.

Jos sijoittaminen tuntuu sinulle ylitsepääsemättömän riskiseltä pääomien osittaisen menettämisen pelon vuoksi, niin sanoisin sijoitushorisonttisi olevan liian lyhyt, omaisuusluokan painon olevan liian suuri tai hajauttamisen olevan liian pientä. Kaikki nämä ovat kuitenkin korjattavissa sijoitussuunnitelman laatimisella ja toteuttamisella. Sijoittamista aloittaessa (osake- tai asuntosijoittaminen) on hyvä muistaa, että hajauttaminen ei tietenkään ole täydellistä heti. Tämän hetkittäisen riskin hallinnassa auttaa vahva oma talous, jolla pystyt ottamaan vastaan elämän yllätyksiä.

Yksi asia on kuitenkin vielä hyvä muistaa sijoittamisesta ylipäätänsä. Riskiä ei voi koskaan poistaa kokonaan, mutta sanoisin sijoittamatta jättämisen olevan suurimmaksi riskiksi itsellesi. Jos et koskaan sijoita, niin et voi vaurastua. Vaurastuminen tapahtuu omistamisen kautta, ei säästämällä sukan varteen. Onneksi omistamisesta on tehty nykyään niin helppoa, että se onnistuu jo 15 eurolla kuukaudessa.

Kirjoitukseni ei ole tarkoitus antaa lukijalle virheellistä ajatusta siitä, että sijoittamisessa ei olisi lainkaan riskiä. Sen tarkoitus on vain osoittaa, että omilla toimilla on mahdollista laskea sijoittamisesta aiheutuvaa riskiä ja sen suuruutta. Kirjoitus edustaa kirjoittajan näkemyksiä ja mielipiteitä, eikä se välttämättä edusta Osakeliiton kantaa.