Sijoittajan sixpack –sarjassa perehdytään keskeisiin yrityksen luvuista kumpuaviin tunnuslukuihin, jotka ovat hyödyksi sopivia sijoituskohteita seulovalle. Sarjan kuudennessa ja viimeisessä osassa aiheena on osakkeen osinkotuotto.
Olen kirjoituksissani osakkeiden analysoinnista usein kuvannut teknisen analyysin eri menetelmiä. Silloin tarkastellaan, ovatko osakemarkkinat nousu- vai laskutrendissä, haetaan trendin käännepisteitä ja tunnistetaan kurssihuippuja ja notkahduksia.
Fundamenttianalyysin lähestymistapa on toinen. Siinä yhtiön tilinpäätöksestä lasketaan tunnuslukuja, joiden perusteella arvioidaan yhtiön sopivuutta sijoituskohteeksi. Kun tekninen analyysi pyrkii määrittelemään milloin yhtiön osake on ostettavissa tai myytävissä otollisimpana ajankohtana, fundamenttianalyysi tuo esille yhtiön laadullisia tekijöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi osakkeen kalleus tai halpuus verrokkeihinsa nähden, kyky tuottaa tuottoa omistajien yhtiöön sijoittamalle pääomalle tai kyky jakaa osinkoa omistajille.
Sijoittamisessa ei ole olemassa yhtä menetelmää, jolla pystyttäisiin tunnistamaan tuottoisimmat osakkeet kaikissa tilanteissa. Sijoittajan on tarkasteltava yhtiötä ja osaketta eri puolilta, sovellettava useita toisistaan poikkeavia menetelmiä ja niiden kautta suodatettava mahdollisiksi sijoituskohteiksi valikoituvat osakkeet.
Olen vuosien varrelta valinnut kuusi tilinpäätöksestä laskettavaa tunnuslukua, jotka yhdessä käytettyinä kuvaavat varsin hyvin pörssiyhtiön kiinnostavuutta sijoituskohteena. Tämä kuuden tunnusluvun paketti on osuvasti nimetty ”sijoittajan sixpackiksi”. Tässä sarjassa esitellään niistä jokainen omassa artikkelissaan.
Tässä sarjan kuudennessa osassa vuorossa on osakkeen osinkotuotto prosentteina joka lasketaan jakamalla euromääräinen osinko osakkeen kurssilla.
Varsin usein esiintyy keskustelua, pitäisikö pörssiyhtiön jakaa osinkoa vai pitää varat yhtiössä jakamatta niitä omistajilleen. Osingonjakoa vastustavien perusteluna on usein argumentti, että yhtiö pystyisi saamaan pääomalle paremman tuoton kuin sijoittaja. Tällä perusteella siis sijoittaja menettäisi tuottoa vaatiessaan yhtiötä maksamaan osinkoa. Perustelu tuntuu ensi näkemältä järkevältä. Jos kuitenkin ajatellaan asiaa toisin. Osinkoa voidaan pitää myös signaalina kannattavasta liiketoiminnasta. Yhtiö pystyy nettotuloksestaan maksamaan vielä sijoittajille korvausta riskinotosta. Jos yhtiö pystyy vuosittain nostamaan osinkoa, tämä on signaali myös kasvavasta liiketoiminnasta. Vielä jos osinkosuhde pysyy osakekohtaiseen tulokseen nähden kohtuullisena, vahvistaa tämä signaalia yhtiön kannattavasta, kasvavasta liiketoiminnasta.
Osingonjakosuhde ilmoittaa prosentteina paljonko yhtiö jakaa tuloksestaan osinkoa. 50 prosentin osingonjakosuhde on terveellä pohjalla, silloin yhtiöön jää puskuria myös huonoja vuosia varten. Osingonjakosuhde voi nousta korkeammaksikin jos yhtiön kasvunäkymät ovat vaimeat eikä uusia investointeja ole tarpeen tehdä. Osingonjakosuhde voi hyvällä yhtiöllä jäädä pienemmäksikin. Esimerkiksi Huhtamäki jakoi keväällä 2019 vuoden 2018 tuloksestaan osinkona 48 prosenttia ja Cargotec 43 prosenttia.
Helsingin pörssissä on on myös yhtiöitä jotka eivät maksa lainkaan osinkoa. Jos kasvavaa osinkoa pidetään signaalina terveellä pohjalla olevasta liiketoiminnasta, suhtaudun varovaisesti yhtiöön joka ei pysty lainkaan maksamaan osinkoa omistajilleen. Silloin sijoittaja on mukana yhtiössä vain arvonnousuodotusten takia. Nämä voivat toteutua tai todennäköisemmin jäädä kokonaan toteutumatta.
Osinkotuotto lasketaan prosentteina osingon ja yhtiön pörssikurssin osamäärästä. Joskus menneinä vuosina osinkotuotto laskettiin käyttäen pörssikurssin sijasta osakkeen nimellisarvoa. Silloin osinkotuotto saattoi olla näennäisesti hyvinkin korkea kun osakkeen nimellisarvo ja pörssikurssi olivat erkaantuneet kauas toisistaan. Onneksi tämä laskentatapa on jäänyt pois käytöstä.
Osakemarkkinoiden arvostustasoa voidaan arvioida käyttäen paitsi pörssin keskimääräistä P/E:tä, myös vertaamalla pörssin keskimääräistä osinkotuottoa riskittömään korkoon. Kun Helsingin pörssin keskimääräinen osinkotuotto vuonna 2019 oli 4,7 prosenttia, vuosina 1990-2013 Helsingin pörssin keskimääräinen osinkotuotto oli noin 4 prosenttia, mitä voidaan pitää vertailuarvona puhuttaessa Helsingin pörssin pitkän aikavälin osinkotuotosta. Kun vertailun vuoksi Suomen 10 vuoden valtionlaina tuottaa nyt elokuussa 2020 -0,33 prosenttia, voidaan arvioida osakkeiden arvostuksen olevan näin mitattuna pitkän aikavälin keskiarvonsa yläpuolella. Toisaalta kun muut sijoituskohteet tuottavat heikosti, pääoma virtaa tavoittelemaan tuottoa osakemarkkinoilta mikä antaa tukea osakkkeille. Tästä käytetään englanninkielisissä artikkeleissa lyhennettä TINA, There Is No Alternative (eli vapaasti suomennettuna ”(osakkeille) ei ole muuta vaihtoehtoa”). Pörssiyhtiön osinkotuoton pitäisi kuitenkin ylittää riskitön korko mikä tällä hetkellä ylittyy poikkeuksellisen suurena. Verrattaessa osinkotuottoa korkotuottoon pitää muistaa kaksi asiaa. Osake on riskisempi sijoituskohde kuin korkoinstrumentti ja osakkeeseen liittyy osingon lisäksi myös arvonnousukomponentti.
Mikä on riittävän hyvä osinkotuotto? Yksittäisen osakkeen kohdalla vuosittain kasvava osinko ja 3 – 3,5 prosentin ylittävä osinkotuotto ovat hyväksyttävällä tasolla.
Sijoittajan ei kuitenkaan pidä suoraan tarkastella osingon suuruutta. Korkea osinkotuotto saattaa kertoa sijoittajien odotuksia ettei yhtiö pysty pitämään osinkoaan ennallaan vaan joutuu laskemaan sitä. Toisaalta myös osakkeen nousuodotukset saattavat olla rajalliset mikä sekin pitää osinkotuoton korkeana. Kasvavan, osinkoaan vuosittain nostavan yhtiön osinkotuotto ei siis yllä kärkisijoille mutta sijoittajan saama osinkovirta kasvaa vuosittain. Juuri tällaisia yhtiöitä pitkäaikainen sijoittaja haluaa salkkuunsa.
Lopuksi esitetään koosteena taulukko aiemmissa jaksoissa olevien tunnuslukujen lukuarvoista. Nämä lukuarvot ovat suosituksia poimittaessa kohtuullisesti arvostettuja osakkeita pitkäkestoiseen salkkuun. Markkinatilanteen mukaan senhetkiset lukuarvot saattavat poiketa taulukosta ja voivat jättää muuten hyvät yhtiöt poiminnan ulkopuolelle. Silloin on syytä harkita onko odotettava edullisempaa ostohetkeä vai hyväksyttävä osakkeelle korkeampi ostohinta ja tätä kautta alempi tuotto-odotus tulevaisuudessa.
Lue myös aiemmin julkaistut Sijoittajan sixpack -sarjan osat:
osa 1. Osakkeen hinnan ja osakekohtaisen tuloksen suhdetta kuvaava P/E.
osa 2. Kumpi kertoo sijoittajalle enemmän: ROI vai ROE?
osa 3. Osakkeen hinnan suhde osakekohtaiseen omaan pääomaan (P/B).
osa 4. Mitä kertoo yhtiön omavaraisuusaste?
osa 5. Mitä tarkoittaa gearing eli nettovelkaantumisaste?
Juttusarjaa on julkaistu alun perin vuosina 2019–2020.
