Olen kirjoituksissani osakkeiden analysoinnista usein kuvannut teknisen analyysin eri menetelmiä. Silloin tarkastellaan, ovatko osakemarkkinat nousu- vai laskutrendissä, haetaan trendin käännepisteitä ja tunnistetaan kurssihuippuja ja notkahduksia.
Fundamenttianalyysin lähestymistapa on toinen. Siinä yhtiön tilinpäätöksestä lasketaan tunnuslukuja, joiden perusteella arvioidaan yhtiön sopivuutta sijoituskohteeksi. Kun tekninen analyysi pyrkii määrittelemään, milloin yhtiön osake on ostettavissa tai myytävissä otollisimpana ajankohtana, fundamenttianalyysi tuo esille yhtiön laadullisia tekijöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi osakkeen kalleus tai halpuus verrokkeihinsa nähden, kyky tuottaa tuottoa omistajien yhtiöön sijoittamalle pääomalle tai kyky jakaa osinkoa omistajille.
Sijoittamisessa ei ole olemassa yhtä menetelmää, jolla pystyttäisiin tunnistamaan tuottoisimmat osakkeet kaikissa tilanteissa. Sijoittajan on tarkasteltava yhtiötä ja osaketta eri puolilta, sovellettava useita toisistaan poikkeavia menetelmiä ja niiden kautta suodatettava mahdollisiksi sijoituskohteiksi valikoituvat osakkeet.
Olen vuosien varrelta valinnut kuusi tilinpäätöksestä laskettavaa tunnuslukua, jotka yhdessä käytettyinä kuvaavat varsin hyvin pörssiyhtiön kiinnostavuutta sijoituskohteena. Tämä kuuden tunnusluvun paketti on osuvasti nimetty ”sijoittajan sixpackiksi”. Tässä sarjassa esitellään niistä jokainen omassa artikkelissaan.
Tässä sarjan toisessa osassa vuorossa on oman pääoman tuotto (ROE).
Sijoittamasi euron tuotto
Usein keskustellaan, pitäisikö sijoittajan tarkastella yhtiön tilinpäätöksestä sijoitetun pääoman tuottoa (ROI) vai oman pääoman tuottoa (ROE). Olen tätä itsekin pohtinut. Sijoittajalle on kuitenkin tärkeää, paljonko yhtiöön sijoitettu ”oma raha” tuottaa.
Pitkällä aikavälillä ROI:n vieraan pääoman komponentin kustannus vaihtelee korkokannan ja riskilisän mukaan, ja tämä suurentaa tai pienentää tuottovaatimusta. Vastaavasti toki oman pääoman tuottovaatimus voidaan laskea edellä mainittujen tekijöiden mukaan, mutta silloin jää tuottovaatimuksesta vieraan pääoman komponentti pois. Sijoittaja voi yksinkertaistettuna ajatella, paljonko yhtiöön sijoitettu oma raha on tuottanut.
Yhtiöön sijoitettavan oman pääoman riskin vuoksi tulisi oman pääoman tuoton ylittää markkinoilta saatava riskittömän sijoituksen tuotto. Riskittömänä tuottona voidaan pitää esimerkiksi kymmenen vuoden valtionlainan korkoa.
Oman pääoman tuottoa laskettaessa riskittömään tuottoon lisätään riskin määrää kuvaava riskilisä. Tämä riskilisä lasketaan osakkeen volatiliteettia kuvaavan kertoimen, betan, ja sijoittajien vaatiman riskipreemion tulona, mikä lisätään riskittömään tuottoon.
Oman pääoman tuottovaatimus vaihtelee siis sijoituskohteen riskisyyden mukaan. Korkeariskisillä yhtiöillä riskilisä, ja tätä kautta myös oman pääoman tuottovaatimus, on korkeampi kuin matalan riskin yhtiöillä.
Velkavipu toimii molempiin suuntiin
Varsin usein keskustellaan myös siitä, pitäisikö sijoittajan käyttää tuottoarvioinnissaan sijoitetun pääoman tuottoa (ROI) vai oman pääoman tuottoa (ROE). Laskennallisesti ROE on hieman suurempi kuin samalle yhtiölle laskettu ROI, mutta käytännössä näiden kahden luvun ero ei ole merkitsevä.
Näiden korrelaatio on kuitenkin erittäin suuri, joten voidaan todeta niin ROE:n kuin ROI:n mittaavan yhtiön pääoman tuottoa riittävän hyvin riippumatta siitä, kumpaa näistä käytetään.
Kuitenkin ROE on näistä kahdesta vielä lähempänä sijoittajan pääoman tuottoa, koska siihen sisältyvät myös velan muodostama vipuvaikutus sekä verot.
ROI kuvaa paremmin yhtiön liiketoiminnan kannattavuutta, mutta pitkällä aikavälillä ROE korreloi paremmin osakekurssin kehityksen kanssa. Siksi siis suosittelen mieluummin seuraamaan yhtiön oman pääoman tuottoa (ROE) kuin sijoitetun pääoman tuottoa (ROI).
Esimerkiksi Koneen ROE on lokakuussa 2019 32,4 prosenttia.
Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, velkainen yhtiö saa suotuisina aikoina oman pääoman tuoton näyttämään hyvältä. Kun yhtiöllä on vähän omaa pääomaa suhteessa vieraaseen pääomaan, oman pääoman tuotto nousee velkavivun ansiosta näennäisen hyväksi: kun velalle maksetaan kiinteää korkoa ja vieraan pääoman kustannukset arvioidaan terveessä liiketoiminnassa oman pääoman tuottoa pienemmäksi.
Suhdanteen kääntyessä velkavipu toimii kuitenkin toiseenkin suuntaan. Laskusuhdanteessa velkavipu vie ROE:n herkästi miinukselle. Siksi oman pääoman tuoton yhteydessä on tarkasteltava samanaikaisesti toista tunnuslukua – velkaantuneisuutta eli gearingia.
Oman pääoman tuottovaatimuksia:
Erinomainen > 20 %
Hyvä 15-20 %
Tyydyttävä 10-15 %
Välttävä 5-10 %
Heikko < 5 %
Lue myös aiemmin julkaistu Sijoittajan sixpack -sarjan osa:
osa 1. Osakkeen hinnan ja osakekohtaisen tuloksen suhdetta kuvaava P/E.
Juttusarjaa on julkaistu alun perin vuosina 2019–2020.
