Naisten osuus johtajista on noussut Suomessa ennätyskorkeaksi, osoittaa EVAn Lasikattomittari. Suomi kirii kiinni tasa-arvon mallimaata Ruotsia, mutta sukupuolittuneilla työmarkkinoilla riittää edelleen rakenteita romutettaviksi.
Lasikattomittarissa tarkastellaan naisten osuutta johtavissa tehtävissä, naisten ja miesten eroa työvoimaan osallistumisessa ja korkea-asteen koulutuksessa, lastenhoitokuluja ja äitien palkallisia vapaita. Mittariin on kerätty tietoja eri Euroopan maista sekä Yhdysvalloista.
EVAn Lasikattomittariin on kerätty uusimmat luvut ILO:n ja OECD:n tietokannoista. Mittari mukailee The Economist -lehden The glass ceiling -indeksiä.
Naisten osuus kaikista johtajista Suomessa on 36,8 prosenttia. Naisia on nyt Suomessa enemmän johtajina kuin OECD-maissa keskimäärin, EVAn päivitetystä Lasikattomittarista selviää.
Vuonna 2017 naisia oli johtavissa tehtävissä suomalaisissa yhtiöissä, hallinnossa ja järjestöissä 31,5 prosenttia.
– Jos sukupuolten edustus on 40–60 prosentin välillä, voi todeta, että tasa-arvo toteutuu johtajaksi nousemisessa. Rakkaat länsinaapurimme ovat kivunneet 40 prosentin rajapyykin yli naisjohtajien osuudessa. Suomi tulee Ruotsin perässä, EVAn johtaja Emilia Kullas sanoo.
Johtoonilman kiintiöitä,kokemusliiketoiminnan johtamisesta on tärkeää
Naisten eteneminen ylimpään johtoon suomalaisissa ja ruotsalaisissa pörssiyhtiöissä näyttäisi tapahtuvan ilman kiintiöitäkin.
Norja otti Pohjoismaista käyttöön naiskiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksissa vuonna 2006 ja Islanti seurasi vuonna 2013. Odotetusti molemmissa maissa naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa nousi lakimuutoksen jälkeen lain edellyttämälle tasolle, mutta molemmissa maissa osuus on viime vuosina ollut laskusuunnassa. Sen sijaan Suomessa ja Ruotsissa 40 prosentin raja on lähestynyt tasaisesti ilman kiintiöitä.
– Kiintiöitä tärkeämpää vaikuttaisi olevan se, kuinka naiset pääsevät etenemään urillaan ennen nousemista ylimpiin johtotehtäviin. Pörssiyhtiön hallitukseen ei ole asiaa ilman tukevaa kokemusta liiketoiminnan johtamisesta. Johtajaksi nousu edellyttää usein isoa työtuntimäärää viikossa. Jotta työn ja perheen voisi yhdistää, kotiin pitäisi palkata apua. Työn ankara verokiila osuu sekä kotiapua palkkaavaan että kotiaputyötä tarjoavaan naiseen, Kullas sanoo.
Naiset ajavat Suomessa taksia, toimivat kaivosinsinööreinä ja johtavat paperitehdasta. Tämä ei ole Kullaksen mukaan Pohjoismaiden ulkopuolella mitenkään itsestään selvää.
Hän lisää, että naisia nousee johtajiksi koulutuksen ja työkokemuksen myötä, mutta kehitykseen vaikuttaa myös talouden kasvu.
– Kun talous kasvaa, yritysten tilauskirjat täyttyvät, osaajista on pulaa – silloin töihin tarvitaan kaikki ammattilaiset.
Perhevapaauudistuksella parannusta naisten asemaan
Tasa-arvon vauhdittaminen naisjohtajien osuudessa edellyttää Kullaksen mukaan verokiilan alentamista ja kotihoidontuen poistamista.
– Hallituksen perhevapaauudistus hukkasi mahdollisuutensa parantaa tasa-arvoa. Uudistuksen myötä perhevapaa pitenee, mutta perheet saavat itse päättää, miten 13 kuukauden mittainen vapaa jaetaan. Näyttää siltä, että ilman pakkoa jatkossakin pienten lasten kanssa ovat kotona enimmäkseen äidit. Kotihoidontukeen hallitus ei uskaltanut koskea lainkaan, Kullas sanoo.
EVAn Lasikattomittari seuraa naisten aseman kehittymistä johtajissa, työvoimaan osallistumisessa ja koulutuksessa eri maissa. Lisäksi Lasikattomittariin päivitetään kotitalouksien lastenhoitoon käyttämät keskimääräiset menot sekä valtion äideille myöntämät palkalliset vapaat eri maissa.
Naisjohtajien osuus Ruotsissa on kasvanut yhdeksässä vuodessa 11 prosenttiyksikköä vuoden 2019 huippuunsa 41,9 prosenttiin. Pohjoismaista lasikattoilmiötä tutkineen Nima Sanandajin mukaan tämä johtuu osin siitä, että Ruotsi on avannut naisvaltaisia aloja kuten koulutusta ja hoivaa kilpailulle.
Ruotsin Suomea ripeämmästä kehityksestä huolimatta naisjohtajien eteneminen ei Suomessakaan ole aivan tuore kehityskulku. Se on ollut nähtävissä jo pitkään.
