Hei, olen Tomppa ja olen alkoholisti. Matkani päihdehelvetistä piensijoittajaksi kesti melkein kolmekymmentä vuotta.
”Teininä aloitetut päihdekokeilut koukuttivat minut keskiolueen heti ensimmäisistä kerroista ja humalahakuinen juominen oli pian jatkuvaa ja jokapäivästä. Alussa join kavereiden kanssa perjantaisin, mutta nopeasti juomiseni muuttui koko viikonlopun kestäväksi ja sitten myös keskiviikkoisin piti ottaa, kunnes huomasin juovani aina kun mahdollista. Olin 20 -vuotias kun minulle sanottiin ensimmäisen kerran olevani alkoholisti.”
”Kouluttautuminen, armeija ja työt olisivat haitanneet juomistani ja siksi ne saivat jäädä taka-alalle minun luisuessani yhä syvemmälle riippuvuuden syövereihin. Elin kosteat vuosikymmeneni työttömyyskorvauksella sekä toimeentulo- ja asumistuella harvoja työllistämispätkiä lukuun ottamatta. Töihinkin menin työllistettynä aamuisin omasta mielestäni krapulassa, joskin todellisuudessa olen ollut humalassa.”
”Tilanteeni ja hoitamaton alkoholismini pahenivat vuosien mittaan ja 2008 -vuoden tienoilla menetin luottotietoni ottamalla useita pikavippejä mahdollistamaan juomisen jatkumisen. Elämänhaluni oli kadonnut ja kuvittelin kuolevani viinaan pian. Sen sijaan vietin entistä surkeammat seuraavat kuusi vuotta, kunnes valintoina oli enää kodittomuus, kuolema tai hoito.”
”Minä olen yksi harvoista onnekkaista ja sain maksusitoumuksen yksityiseen päihdehoitolaitokseen Lapuan Minnesota-Hoitoon. Hoito on lääkkeetön ja hoitokokonaisuus kestää vuoden täysraittiuden ollen ainoana vaihtoehtona. Hoidon jälkeen aloin elämään hyvää ja onnellista elämää niin sanottua tavallista arkea.”
”Aloitin samalla elämänlaadun kohentamisen ja jätimme puolisoni Jarin kanssa velkajärjestelyhakemuksen, joka onneksemme hyväksyttiin. Vaikka velkaa olin kerennyt kartuttamaan vain 20 000€, se oli summa, jonka maksaminen kasvavine perintä- ja muine kuluineen olisi minulle ollut ”ikityöttömänä” mahdotonta.”
”Puhutaan paljon tulo- ja kannustinloukuista, mutta kohdallani pahin loukku oli ulosottoloukku. Rehellisesti sanoen olisin vieläkin toimeentulotuella työttömänä ellen olisi päässyt velkajärjestelyyn.”
”Kun koitti päivä, että käräjäoikeudesta tuli päätös velkajärjestelyn aloittamisesta, päätin aloittaa työnhaun tosissaan. Vihdoin minulla oli valoa velkatunnelin päässä ja luovuimme tietoisesti toimeentulotuen hakemisesta.”
”Elämä nollamaksuohjelmalla mahdollisti yhden vuosikausien unelman; voisin sijoittaa edes muutaman kympin rahastoon ja säästää ilman, että se vähennettäisiin heti jostain tuesta tai ulosmitattaisiin. Sitten aloitettuani rahastosäästämisen törmäsin termiin ”pay yourself first”, jonka omaksuin ja päätin koittaa säästää 20% taloutemme tuloista. Saatuamme puolenvuoden palkkatukityöt onnistuimme säästämään lähemmäs kahdeksantuhatta euroa erilaisina rahastosijoituksina ja sijoituksina joukkorahoituskohteisiin sekä vertaislainoihin. Nyt muutimme Lapualle ja sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan hoitopaikastani Minnesota-hoidosta.”
”Tänä päivänä kohta viiden vuoden täysraittiuden koittaessa, olen ollut vuoden töissä ja säästän edelleen 15-20% siivoojan palkastani mieheni ollessa työttömänä työnhakijana uudella paikkakunnalla sekä säästäessäni velkajärjestelyn vuotuisia lisäsuorituksia varten.”
”Tavoitteena on säästää, että voimme yhdessä elää taloudellisesti stressittömämpää elämää ja jotta saisimme edes pienen passiivisen tulovirran aikaiseksi. Lisäksi tahdon ostaa muutaman osakkeen murusen minua vuodet näykkineestä perintätoimistosta.”
Syysterveisin, Tomppa Koponen
#Taloushaltuun #15euroariittää @NuoretOS
Juttu on julkaistu alun perin syyskuussa 2019.
