Opiskelijan toimeentulo kohautti tänä kesänä Twitter-kansaa. Suomen ylioppilaskuntien liiton kannanottoon ottivat opiskelijoiden ohella vuoroin kantaa muun muassa poliitikot, elinkeinoelämän edustajat sekä muut aktiiviset sosiaalisen median seuraajat.
Lomaillessani Tunisiassa seurasin terassilla auringon alla keskustelua ja pohdin, että onpa virkistävää, miten keskustelua rahasta käydään näin avoimesti. Vielä vuoden 2015 eduskuntavaalien alla puhuttiin pääsääntöisesti vain valtion taloudesta, mutta viime vuosina sen rinnalle on vahvasti noussut keskustelu yksikön taloudesta ja taloudellisista valinnoista. Kun taloushistoriaa kirjoitetaan muun muassa negatiivisten korkojen muodossa uusiksi ja työllisyysnäkymät ovat epävarmat, on luonnollista, että nuoret kokevat taloudellisen tulevaisuutensa epävarmaksi. Pyrin tässä blogissa rikkomaan poteroita ja avaamaan ajatuksiani nuorten taloudellisesta varmuudesta.
Nuorelta kysyttäessä taloudellisen varmuuden perustaa, yksi yleisimmistä näkemyksistä on vakituinen työ. Yhtäläisen vakuuttuneita nuoret ovat myös siitä, että säästäminen edistää taloudellista varmuutta. Säästäminen onkin laman kokeneiden perheiden veressä ja periytynyt siten Y- ja Z-sukupolville. Vaikka suomalaiset ovat ahkeria säästämään, harva, joskin kasvava määrä nuoria sijoittaa säästöjään.
Sijoitusaktiivisuuteen vaikuttavat erityisesti mielenkiinto taloutta kohtaan sekä koulutuksesta tai työstä saavutettu kokemus talousasioista.
Sijoittavan perheen ruokapöydässä keskustellaan aiheesta ja rohkaistaan seuraavaa sukupolvea aloittamaan sijoittaminen. Mikäli sijoittamistaustaa ei perheestä löydy, on tieto ja inspiraatio haettava muualta. Näin toimin itse merkitessäni 23-vuotiaana ensimmäiset rahasto-osuuteni. Kuluneen vuosikymmenen aikana pankit, järjestöt ja talousmediat ovatkin vastanneet sijoitustiedon puutteeseen jakamalla enemmän tietoa sijoittamisen mahdollisuuksista, erityisesti nuoriin kohdistaen. Tämä on merkittävästi lisännyt talouskeskustelua sekä nuorten keskuudessa että koko yhteiskunnan tasolla. Sijoittaminen onkin tämän myötä noussut taloudellisen varmuuden saavuttamisen keinovalikoimaan.
Suomeen on hiljattain rantautunut niin kutsuttu FIRE-ajattelu (Financial independence, retire early), jossa pyritään säästöjä sijoittamalla taloudelliseen riippumattomuuteen ja siten aikaiseen eläköitymiseen. Vaikka tavoitteessa ei itsessään ole mitään vikaa, on huolestuttavaa lukea uutisartikkeleita, joissa nuoret sijoittajat odottavat markkinanäkymiin nähden epärealistisia tuotto-odotuksia, kuvitellen saavuttavansa taloudellisen riippumattomuuden pian 30 ikävuoden jälkeen.
Näenkin, että laaja-alaiselle ja moninäkökulmaiselle sijoitustiedolle on nuorten keskuudessa tarvetta.
Nuorten järjestöt ovatkin oivia tahoja tuomaan sijoitustietoa lähemmäs nuoria muun muassa järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja tekemällä yhteistyötä finanssialan yritysten kanssa. Tämänkaltainen toiminta on kehittävää sekä nuoren taloudellisen edun että kansantalouden kannalta. Nuorten taloustaitoja edistäisi ymmärrys siitä, miten kansalliset ja kansainväliset ilmiöt vaikuttavat markkinoihin sekä se, miten markkinat vaikuttavat käytännössä yksilön talouteen, ja miten vuorostaan yksilö voi taloudellisilla valinnoillaan vaikuttaa markkinoihin.
Nuoren taloudellinen portfolio muovautuu yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden sekä muuttuvan elämäntilanteen mukaan. Paras portfolio luodaan yksilön omasta arvopohjasta, täytetään itselleen perustelluilla valinnoilla monipuolisen, saatavilla olevan tiedon valossa ja kasvatetaan suunnitelmallisesti pitkäjänteisellä tähtäimellä.
Taloudellista turvaa tavoittelen itsekin sijoittamisella. Toisaalta haluan myös edistää tehokkaita markkinoita, enkä siksi halua jättää hätävaran ja pienen käteisosuuden jälkeen ylimääräisiä säästöjä käteistilille inflaation nakerrettavaksi. Salkustani kolme neljäsosaa muodostuu indeksi- ja ETF-rahatoista ja loput ovat suorissa osakkeissa. Säästän kuukausittain rahastojen ohella myös ASP-tiliin. Sijoittamisesta on muodostunut minulle mukava ja opettava harrastus, jonka parissa toimin muun muassa Nuorissa Osakesäästäjissä ja kauppatieteen ainejärjestöni Preemion sijoitusklubissa.
Talousvinkkini opiskelijoille; Opintolaina, opintolaina, opintolaina. Halvin laina, jonka voit elämäsi aikana saada ja valmistuessasi aikataulussa valtio antaa vajaan kolmasosan anteeksi. Nosta kaikki, käytä mitä tarvitset ja sijoita tai laita ASP-tilille loput. Laske keskimääräiset kuukausimenosi ja aloita kuukausisäästäminen summalla, jonka arvioit sinulta jäävän varmasti säästöön. Kesätöiden myötä pankkitilin paisuessa tee arvio pakollisista menoistasi ja sijoita loput säästöt ajallisesti hajauttaen rahastoon. Jo opiskelijana voi kerryttää korkoa korolle!
Sami Gabbouj,
Neurotieteen tohtorikoulutettava, kauppatieteen opiskelija ja aloitteleva sijoittaja
#Taloushaltuun #15euroariittää
@NuoretOS
Juttu on julkaistu alun perin lokakuussa 2019.
