Kun keskustelun aihe on sijoittaminen, on Suomessa tapana ajatella se varakkaiden ja erityisen osaavien tekemänä asiana. Indeksisijoittaminen on hyvä vaihtoehto riippumatta tulotasosta ja varallisuudesta, jos ei halua suuria riskejä eikä odota suuria voittoja, vaan riittää, että pääsee hyvin vähällä vaivalla ja pienellä kustannuksella osaltaan mukaan hyötymään maailmanlaajuisen talouden tuotoista.
Monesti sijoittamista hieman pehmennetäänkin puhumalla säästämisestä, mikä ei ole mitenkään väärin, koska säästämistähän piensijoittaminen on mitä suurimmassa määrin. Ajatus siitä, että melkein kuka tahansa ilman suuria tuloja tai erityistä osaamista voi säästää sijoittamalla, herättää usein jopa vihaa, mikä mielestäni kumpuaa osin tahallisestakin väärinymmärtämisestä. Olisi hienoa, jos tämä asenneongelma saataisiin oikaistua ja meilläkin olisi ennen pitkää enemmän ”kansankapitalismia” ja sitä kautta lisää vakaita kotimaisia pääomia ihan tavallisilla ihmisillä. Liian usein Suomessa tehtävät, lupaavat ja työllistävät investointihankkeet on toteutettava ”tytäryhtiötaloutena” ulkomaisten tahojen toimesta, koska pääomaköyhästä maasta ei löydy rahkeita niihin. Suuret eläkeyhtiöt osittain paikkaavat tätä puutetta, mutta niillä on omat tiukat sääntönsä, joiden mukaan on toimittava.
Olen taloushallinnon ammattilaisena kiinnostunut yritystoiminnasta käytännön tasolla. Osakemarkkinoiden seuranta sen sijaan ei tunnu niin mieleiseltä.
Yhden tulonsaajan ja kuuden alaikäisen lapsen suurperheen vanhempana riskinsietokykyni on vähäinen, ja vaikka ymmärrän työn puolesta monenlaisia arvonmääritysmalleja, tuntuu osakemarkkinoiden liikehdintä silti arvaamattomalta. Kun joku yksittäinen osake on mielestäni tuntunut halvalta tai kalliilta, on jälkikäteen voinut suurimmassa osassa tapauksia todeta, että olen ollut väärässä – hintatasoon on ollut selvät syyt. Ymmärrän monien viehtymyksen suoriin osakesijoituksiin, sillä se on jännittävää ja onnistuessaan hyvin tuottoisaakin, mutta minulle se ei sovi.
Kaltaisilleni ihmisille erinomainen uutinen on se, että ensinnäkään ei tarvitse suuria ylimääräisiä summia sijoittamiseen, toisekseen ei tarvitse luottaa omiin näkemyksiinsä (tai edes minkään yksittäisen salkunhoitajan näkemyksiin) yksittäisten yhtiöiden osalta. Indeksirahastot tarjoavat loistavan ja edullisen tavan sijoittaa pieniäkin summia pitkällä tähtäimellä sekä erittäin helpolla hajautuksella. Kotimaisiin osakkeisiin sijoittavia indeksirahastoja on tarjolla jopa täysin ilman kuluja, mutta itse olen päätynyt kuitenkin maailmanlaajuiseen indeksirahastoon. Yritykset tai jopa yksittäiset maat voivat kuihtua tai nousta kukoistukseen, mutta maailmanlaajuinen osakeindeksi ei voi mennä konkurssiin ja se on noussut keskipitkällä tarkastelujaksolla koko mitatun historiansa ajan.
Indeksisijoittaminen on hyvä vaihtoehto riippumatta tulotasosta ja varallisuudesta, jos ei halua suuria riskejä eikä odota suuria voittoja, vaan riittää, että pääsee hyvin vähällä vaivalla ja pienellä kustannuksella osaltaan mukaan hyötymään maailmanlaajuisen talouden tuotoista. Kun sijoittaa vaikkapa muutaman kympin kuussa maailmanlaajuiseen indeksirahastoon, oma sijoitus hajautuu automaattisesti sekä maantieteellisesti että ajoituksen osalta. Sitä ei tarvitse tai kannata seurata koko ajan ja samaa tasaista säästötahtia kannattaa jatkaa täysin riippumatta taloustilanteesta. Kurssien ollessa matalalla saa samalla summalla enemmän osuuksia rahastosta ja se taas tuottaa, kunhan kurssit taas ennen pitkää nousevat.
Kuukausittainen sijoittamismahdollisuuteni on vähentynyt perhekoon kasvaessa, mutta ainoa asia mitä indeksisijoittamisessa harmittelen, on se, miksi en aloittanut sitä jo aikaisemmin. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä ja pienikin summa on aina tyhjää parempi. Pienistäkin puroista kertyy jo muutamissa vuosissa varsin mukava summa, jota uudelleensijoitettavat osingot ja kurssikehitys pikku hiljaa kasvattelevat. Useimmilla meistä EI ole rahkeita sijoittaa isoja summia, mutta en keksi yhtään hyvää syytä, miksi ei kannattaisi hyötyä siitä pienestäkin sivuun laitettavasta summasta.
Loppuun vielä pari meidän perheen säästövinkkiä:
- Lastenvaatteiden ja erilaisten käyttötavaroiden, kuten polkupyörien, hankkiminen pääosin netin kautta, jolloin hintavertailu on nopeaa ja valikoima on hyvä.
- Lastenvaatteiden ja muiden tavaroiden hankinnassa pitkäaikainen suunnitelmallisuus; eli saatetaan ostaa jopa pari-kolme vuottakin etukäteen jotakin mitä tiedetään tarvittavan, jos tulee erittäin hyvä tarjous eteen. Usein vanhemmat lapset toimivat tällöin ”koesovittajina” kun vaatteet saapuvat.
- Auton käytössä suunnitelmallisuutta niin, että esim. työmatkojen yhteydessä hoituu mahdollisimman moni kauppareissu samalla ja suurin osa viikon ruokaostoksista tehdään yhdellä isolla kauppareissulla.
Lauri Kivinen, taloushallinnon ammattilainen #Taloushaltuun #15euroariittää
@NuoretOS
Juttu on julkaistu alun perin lokakuussa 2019.
