Pörssiyhtiöiden ostotarjousmenettelyjä kritisoidaan usein. Talouden tulkit kertovat, pitäisikö käytäntöjä heidän mielestään muuttaa vai ei.
Helsingin pörssiyhtiöistä tehtyjä ostotarjouksia on viime aikoina kritisoitu. Mitä mieltä ovat talouden tulkit: pitäisikö sijoittajalla olla vapaus valita, hyväksyykö ostotarjouksen vai jatkaako yhtiön omistajana?
”Pörssisijoittaminen on demokratiaa, jossa enemmistö päättää viime kädessä. Jos 90 prosenttia on valmiita myymään, niin silloin ostajalla on oikeus lunastaa koko yhtiö pois pörssistä, mikä on kohtuullista. Jos tarpeeksi moni (> 10 prosenttia) kieltäytyy myymästä, niin sitten yhtiö jatkaa pörssissä. Sijoittajat voivat itse vaikuttaa asiaan, mutta tarvitaan joukkovoimaa. Jos tarjous on liian heikko, niin tuo 10 prosenttia myynnistä kieltäytyjien osuus voidaan saavuttaa yleensä.
On tässä nähty kariutuneita sekä korotettuja ostotarjouksia, jos tarjous ei ole riittävän hyvä. Jos yhtiötä ei voisi vetää pois pörssistä, vähentäisi se ostotarjouksia. Jos pienikin osakemäärä pakottaisi jäämään pörssiin, tuloksena olisi epälikvidi osake, jonka hinnan määritys ei toimisi kunnolla. Siten nykyinen säännöstö on hyvä.”
Lippo Suominen, päästrategi, S-Pankki
”Pidän itse nykyistä osakeyhtiölain mukaista mallia hyvinkin toimivana. Vähemmistösijoittajalla on vahva suoja siihen asti, kun mikään taho ei omista yli 90 prosenttia yhtiöstä. Monet vähemmistönsuojaan liittyvät oikeudet (oikeus vaatia vähemmistöosinkoa, ylimääräisen yhtiökokoukseen vaatiminen, oman tilintarkastajan asettaminen jne.) menettävät merkityksensä sen jälkeen, kun vähemmistö omistaa alle kymmenesosan osakkeista. Voi olla jopa niiden osakkeenomistajien etu, jotka eivät ehkä havaitse suojan merkitystä, että lunastajalla on oikeus lunastaa heidät yhtiöstä. ”
Anne Horttanainen, toimitusjohtaja, Pääomasijoittajat ry
