ETF-rahastot eroavat toisistaan oleellisesti siinä, kuinka niiden osinkotuottoja käsitellään. OP:n Joona Heinola kertoo, mitä sijoittajan pitäisi asiasta tietää.
ETF:ien nimet ja eri lyhenteet voivat olla monelle pelottavia. Niihin tutustuminen kuitenkin kannattaa, sillä ETF-rahastoihin sijoittaminen voi olla helppoa ja kiinnostavaa.
− Lyhenteet ovat sijoittajalle informaatiota esimerkiksi ETF:n liikkeellelaskijasta, sijoituskohteesta, tuotteen perusvaluutasta ja siitä, mitä tuotoilla tehdään, kertoo Joona Heinola, jolla on yli 10 vuoden pankkiura takana sijoitustuotteiden parissa. Hän vastaa OP:ssa muun muassa ETF-tuotteista.
ETF-tuotteen lopussa oleva ACC (accumulation) kertoo siitä, että osinkotuotot sijoitetaan automaattisesti takaisin ETF:ään. Rahasto ei siis maksa osinkoja. Heinola kertoo, että sijoittaja hyötyy tästä mahdollisena kurssinousuna ja välttää myös osinkoverotuksen.
− ACC sopii jokaiselle sijoittajalle. ”Osinkoa” voi halutessaan nostaa itselle tekemällä pienen myynnin, hän neuvoo.
DIST-lyhenne tulee puolestaan englannin sanasta distribution ja tarkoittaa, että osingot jaetaan omistajille.
Lyhenteet löytyvät netistä googlaamalla, mutta Heinola suosittelee perehtymään ostettavan ETF:n avainasiakirjaan, josta löytyvät kaikki kulut, tuottomahdollisuudet, riskitasot sekä pääperiaatteet, kuinka tietty ETF toimii.
ETF:ien verotus
ETF:t on rekisteröity ulkomaille pääasiassa Irlantiin ja Luxemburgiin. Kaupankäynnin keskuksena toimii Saksan Xetra-pörssi. Heinolan mukaan Suomeen on listattu vain yksi ETF, Seligson & CO:n rekisteröimä ja perustama pörssinoteerattu rahasto, joka koostuu 25 suurimmasta kotimaisesta yhtiöstä.
Jos sijoituspalvelun tarjoajalla on kattavat raportointipalvelut, ei sijoittajan tarvitse tehdä ilmoitusta verottajalle, vaikka ETF DIST-rahaston osingot kilahtaisivatkin tilille.
− Esimerkiksi OP:ssa raportointi menee suoraan kotimaan verottajalle ja osingoista tehdään ennakkopidätykset. Mahdollisista myyntivoitoista maksetaan vuosittain pääomaveroa kuten osakkeistakin eli 30–34 prosenttia pääomatuloista riippuen. Kannattaa kuitenkin varmistaa, kuinka oma välittäjä toimii, Heinola sanoo.
Irlantiin tai Luxemburgiin rekisteröityjen ETF:ien osingot menevät näiden maiden ja Suomen välisen verosopimuksen mukaan.
− Lähtökohtaisesti suosin kasvuosuudellista ACC-versiota, joka on kokonaisuudessa verotehokkaampi, Heinola toteaa.
Entä jos ETF maksaakin osinkoja suoraan sijoittajalle?
EU:n alueelle sijoittavat rahastot eivät lähtökohtaisesti maksa lähdeveroja, oli rahasto sitten rekisteröity EU:ssa tai Yhdysvalloissa.
Toisaalta, kun ETF sijoittaa yhdysvaltalaisiin yhtiöihin, perii Yhdysvallat veroa osingoista ennen sijoittajille maksua. Irlannin ja Yhdysvaltojen verosopimuksessa lähdevero on määritetty samaan 15 prosenttiin kuin Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä verosopimuksessa.
− Luxembourgiin rekisteröity rahasto joutuu sen sijaan maksamaan 30 prosentin lähdeveron Yhdysvaltoihin osingoistaan. Sijoittaessa Yhdysvaltoihin sijoitusrahaston rekisteröintimaalla on merkitystä, huomauttaa Heinola.
