Raaka-aineet voivat olla hyvä keino hajauttaa sijoitussalkkua. Niihin sijoittamisessa altistutaan kuitenkin raaka-aineiden hinnan vaihtelulle.
Yleisin tapa sijoittaa raaka-aineisiin on ostaa haluttua raaka-ainetta tuottavan pörssiin listatun yhtiön osakkeita, kuten kaivos- tai öljy-yhtiöitä. Helppoa sijoittamista suosiva voi ostaa sertifikaatteja sekä pörssilistattuja rahastoja.
Raaka-aineisiin voi sijoittaa myös ostamalla fyysistä raaka-ainetta ja myydä sen pois, kun aika on oikea. Futuureja ostamalla ostaja sitoutuu ostamaan ja myymään raaka-aineen tietyn ajan kuluttua.
− Tällöin vaarana voi kuitenkin olla hinnan muutos sijoittajalle epäedulliseen suuntaan, huomauttaa Nordean päästrategi Antti Saari.
Myös metsään voi sijoittaa ostamalla fyysistä metsää. Metsän omistaminen sijoitusmielessä on Saaren mukaan kuitenkin raskasta, sillä pelkkä ”ostaa ja myy” ei käy päinsä.
− Metsää pitää hoitaa, kuten kaikkea muutakin kiinteää omaisuutta, hän sanoo.
Piensijoittajan näkökulmasta ylipäätään paras keino sijoittaa ei ole fyysisen raaka-aineen ostaminen. Arvometallien kohdalla Saari näkee kuitenkin mahdollisuuden olevan toinen:
− Esimerkiksi kulta usein säilyttää arvonsa silloinkin, jos maailmassa menee talouden kannalta kovin huonosti. Ja vaikka kullan hinta heiluisikin, lyhyen aikavälin sijoituksena se voi olla epävarmassa maailmantilanteessa kannattava. Silloin voi sijoittaa esimerkiksi fyysiseen kultaan, sertifikaatteihin tai pörssilistattuihin rahastoihin.
Kultaharkkoihin sijoittaminen on kuitenkin raskasta ja riskialtista. Vaikka tietää, mitä itsellään on hallussa, harkkojen säilyttäminen ei ole ilmaista, ja ne ovat helpommin varastettavissa.
Saaren mukaan pitkällä aikavälillä kiinnostavia sijoituskohteita ovat esimerkiksi teollisuudessa käytettävät raaka-aineet, kuten vihreän energian investoinneissa käytettävä kupari.
− Lisäksi puuraaka-aineen hinta voi pidemmällä ajalla kääntyä nousuun, mutta lyhyellä tähtäimellä se sisältää aika paljon riskejä, hän toteaa.
