Aktiivisen osakerahaston ja passiivisen rahaston olennaisin ero on niiden sisältämien sijoituskohteiden valinta ja hoito.
Aktiiviseen rahastoon sijoituskohteet valitaan pankin salkunhoitajan näkemyksen mukaan. Salkunhoitaja myös seuraa niiden kehitystä, tarvittaessa poistaa niitä, jotka eivät menesty, ja ottaa tilalle muita, joiden kehitys näyttää valoisammalta.
Passiivinen rahasto on usein tiettyä indeksiä seuraava rahasto. Salkunhoitaja ei ota aktiivisesti näkemystä rahaston sisältämistä osakkeista vaan pyrkii pitämään ne samassa suhteessa kuin siinä indeksissä, jota se seuraa. Passiivisen rahaston sijoituskohteita vaihdetaan tavallisesti muutaman kerran vuodessa eli sitä mukaa, kun indeksiäkin päivitetään. Näin rahaston hoitokulut voidaan pitää aktiivista rahastoa pienempinä.
Sijoittajalle aktiiviset osakerahastot ovat indeksirahastoja kalliimpia, sillä maksettavaksi tulevat rahaston hallinnointikulut. Pitkällä aikavälillä myös korkoa korolle -tuotot jäävät saamatta.
− Rahastobisneksen logiikan mukaan myydään mielellään rahastoja, joissa on korkea hallinnointipalkkio. Sijoittajalle jää silloin vähemmän tuottoa, mutta heidän valintapäätöksiinsä tämä ei usein kuitenkaan vaikuta. Monet eivät tiedä sijoittamisesta tarpeeksi vaan ostavat sitä mitä heille tarjotaan ensimmäisenä, sanoo Aalto-yliopiston rahoituksen laitoksen professori Elias Rantapuska.
− Passiiviseen rahastoon verrattuna tuottoja syö myös se, että aktiiviset rahastot vain harvoin voittavat vertailuindeksinsä.
Rantapuskan mukaan kuluiltaan edullisempaa on sijoittaa ETF:iin. Se vaatii sijoittajalta hiukan enemmän vaivaa, mutta tarjontaakin on enemmän.
ETF:illä kauppaa käydään pörssissä, jossa hinta määräytyy osto- ja myyntitarjousten perusteella lähelle sen sisällä olevien arvopaperien summaa, kun taas rahastoissa myyjä laskee päivittäin rahasto-osuuden hinnan ja kauppaa käydään vain rahaston kanssa, Rantapuska selventää.
