Viimeistenkin veroilmoitusten jättöpäivä on tänään. Veroasiantuntija kertoo, miten sijoittajakin voi hyödyntää työhuonevähennystä.
Suuri osa suomalaisista työssäkäyvistä ei voi tehdä työhuonevähennystä, sillä he eivät tee siihen oikeuttavaa etätyötä. Sijoittaminen voidaan kuitenkin katsoa sivutulojen hankinnaksi, jolloin työhuonevähennys on mahdollista tehdä myös pääomatuloista.
Jos työhuonevähennyksen voi tehdä joko pääomatuloista tai ansiotuloista, mistä tietää, kumpi on kannattavampi tapa?
Asiantuntija vastaa:
”Jos verovelvollinen käyttää asuntoaan tai erillistä työtilaa tulon hankkimiseen, hän voi vähentää siitä aiheutuneet kulut joko pääomatuloista tai ansiotuloista tai samanaikaisesti jopa molemmista. Vähennys voidaan myöntää joko kaavamaisena vähennyksenä tai todellisten kulujen mukaan laskettuna.
Kaavamaisena työhuonevähennyksenä myönnetään verovuoden 2021 osalta joko 920, 460 tai 230 euroa riippuen muun muassa siitä, onko työnantaja ylipäätään järjestänyt työskentelytilaa, kuinka paljon etätyötä työtilassa tehdään ja käytetäänkö tilaa pää- vai sivutulojen hankintaan. Verohallinnon ohjeessa ’Tulonhankkimiskulut ansiotuloista’ on asiaa valaiseva esimerkki.”
Esimerkki työhuonevähennyksestä:
Toimistotyöntekijä D tekee etätöitä kotonaan kahtena päivänä viikossa eli 40 % työajastaan, muutoin hän työskentelee työnantajan toimitiloissa.
Päätoimensa lisäksi hän harjoittaa sijoitustoimintaa, johon kuuluu muun muassa sijoitus- ja loma-asuntojen vuokraustoimintaa sekä arvopaperikauppaa. Myös tähän liittyviä töitä hän tekee kotonaan tarpeen vaatiessa.
D vaatii työhuonevähennystä kaavamaisen työhuonevähennyksen mukaan. Tällöin hän voi saada 460 euron suuruisen työhuonevähennyksen päätoimen palkkatuloistaan.
Tämä vähennetään kuitenkin vain, jos hänen kaikkien palkkatulon tulonhankkimiskulujen yhteismäärä ylittää tulonhankkimisvähennyksen enimmäismäärän (750 euroa).
Lisäksi hän voi saada pääomatuloistaan 230 euron suuruisen työhuonevähennyksen.
Lähde: Verohallinto
”Vähennyskelpoisia todellisia kuluja voivat olla esimerkiksi työhuoneesta aiheutuneet vuokra-, valaistus- ja siivouskulut sekä työtä varten hankittujen kalusteiden todelliset hankintamenot. Todellisten kulujen vähentäminen voi tulla kyseeseen lähinnä silloin, kun niiden määrä ylittää kaavamaisen maksimityöhuonevähennyksen (920 euroa) määrän.
Kaikissa tulolähteissä ja tulolajeissa myönnettävien kaavamaisten työhuonevähennysten yhteismäärä voi olla enintään 920 euroa verovuodessa, jos verovelvollinen ei esitä selvitystä tätä suuremmista todellisista kustannuksista. Jos verovelvollinen tekee vähennyksen todellisten kulujen perusteella, kulut jaetaan eri tulojen kesken sen mukaan, mikä osuus työhuonevähennyksestä kohdistuu kullekin tulolle.
Työhuonevähennyksen tekeminen on siis mahdollista samanaikaisesti sekä ansiotuloista että pääomatuloista. Mikäli todelliset työhuonekulut ylittävät 920 euroa, ja jos ansiotuloveroprosentti ylittää pääomatuloista maksettavat verot 30 tai 34 %, on kulujen allokoiminen kokonaisuudessaan ansiotuloihin kannattavampaa kuin osan jakaminen pääomatuloille. Verohyöty on kulujen verran pienempi verotettava ansiotulo, jonka ansiosta progressiivinen veroprosentti voi laskea samalla kun verotettavien tulojen ja näin maksettavien verojen määrä laskee.”
Vastauksen antoi Bird & Bird Asianajotoimisto Oy:n asianajaja ja veroasiantuntija Sami Tuominen.
