Yhtiökokouskausi lähestyy, ja osinkojen täsmäytyspäiviä osuu jo tälle viikolle. Sijoittajan on tärkeä tietää, mihin yhtiön osingonmaksu perustuu ja missä piilevät osinkosijoittajan vaaranpaikat.
Kevät on osakesäästäjille vuoden parasta aikaa. Yhtiökokoukset järjestetään melkein poikkeuksetta keväisin, mikä tarkoittaa yleensä myös osinkoja, jos yhtiö on tehnyt tulosta. Osinko on määritelmällisesti osa yhtiön edellisvuoden tuloksesta, joten yhtiön voidaan olettaa tekevän tulosta. Toki näin ei aina ole. Osinkoihin liittyy paljon huomioitavaa, joten keräsimme tähän keskeisimmät asiat.
Osingonjakosuhde
Ensimmäisenä on syytä tarkistaa, minkä verran yhtiö maksaa tuloksestaan omistajille ja minkä verran jätetään yhtiön kassaan esimerkiksi investointeihin ja lainojen lyhentämiseen. Kasvuyhtiöt eivät yleensä jaa kovinkaan suurta osaa tuloksestaan osinkoina, mutta hyvinkin vakavaraiset ja kannattavat yhtiöt saattavat maksaa pääosan tuloksestaan osinkoina.
Esimerkiksi Elisa on maksanut melkein koko edellisen kymmenen vuoden aikana kertyneen tuloksensa osinkoina omistajilleen. Näin voidaan toimia, jos kasvuun ei tarvita isoja investointeja.
Osingonjakopolitiikka
Keskeisessä roolissa on yhtiön hallituksen vahvistama osingonjakopolitiikka. Tällaista ei kuitenkaan jokaisella yhtiöllä ole. Yleensä politiikassa kerrotaan, kuinka suuri osa tuloksesta maksetaan osinkoina sekä tavoite osingon tulevasta kehityksestä.
Esimerkiksi Fortumin tavoitteena on ”maksaa vakaa, kestävä ja aikaa myöten kasvava osinko, joka on 50–80 prosenttia osakekohtaisesta tuloksesta ilman kertaluonteisia eriä”. Vuosina 2016–2018 yhtiö kuitenkin maksoi 112–196 prosenttia osakekohtaisesta tuloksesta yhtiön poikkeuksellisen vahvan rahoitusaseman vuoksi. Osinko pysyi vuonna 2019 euromääräisesti samana, mutta oli vain 66 prosenttia osakekohtaisesta tuloksesta. Osinkotuottoprosentti oli silti peräti viisi prosenttia.
Joulukuun 2020 pääomamarkkinapäivässä yhtiö ilmoitti suunnitelmistaan nostaa osingon määrää 1,12 euroon vuodelta 2020. Yhtiön uusi osingonjakopolitiikka myös tähtää kasvavaan osinkoon.
Osingon laatu
Kun sijoittaja arvioi osingon laatua, on ensimmäisenä tarkastelukohteena yhtiön osingonjakopolitiikka, jos sellainen löytyy. Ellei sitä löydy, sijoittaja pyrkii hahmottamaan, miten aiemmin on maksettu ja voiko siitä päätellä jotain tulevasta.
Seuraavaksi sijoittaja tarkistaa osingonjakosuhteen suhteessa osingonjakopolitiikkaan viimeisen 5–10 vuoden aikana. Ennen koronapandemiaa takana oli poikkeuksellisen pitkä nousukausi, mikä heijastui toteutuneisiin osinkoihin vahvasti.
Tämän takia halutaankin tarkistaa, kasvaako osinko tulosta nopeammin ja mitä vaatii, että yhtiö pääsee tavoitteisiin ensi vuonnakin.
Osingon laatua voidaan tarkastella kahden eri yhtiön kautta. Sammon aikaisempi osakepolitiikka oli ”maksaa vähintään 50 prosenttia tuloksestaan osinkoina”. Vuoden 2018 tulos osaketta kohden oli 3,04 euroa, joten sijoittaja odottaa saavansa vähintään puolet tästä osinkoina, yhteensä 1,52 euroa, mutta Sampo maksoi 2,85 euroa per osake.
Osingon pudottaminen on yleensä merkki ongelmista, joten sijoittajat odottavat seuraavina vuosinakin vähintään edellisvuoden osinkoa. Jos tulos kuitenkin laskee ja osingon määrä pysyy samana, sijoittajan on syytä miettiä, aikooko yhtiö maksaa osinkoa enemmän kuin tulosta on syntynyt.
Koronapandemia kuitenkin osoitti, ettei aiempien vuosien osinko ole tae tulevasta. Useat yhtiöt jättivät jakamatta osinkoja vuonna 2020.
Sampo maksoi osinkoa mutta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina: 1,50 euroa osakkeelta. Uutta osinkoehdotusta Sampo perusteli finanssimarkkinoiden suurella epävarmuudella ja yhtiön sisäisten osinkojen muutoksella. Aiemmin keväällä Sampo oli muuttanut osingonjakopolitiikkaansa siten, että jatkossa yhtiön tarkoitus on maksaa vähintään 70 prosenttia konsernin nettotuloksesta osinkoina.
Osingon laatua voi myös tarkastella oman pääoman tuoton (ROE) näkökulmasta. Kun yhtiö pystyy tuottamaan hyvää oman pääoman tuottoa, on yhtiön helpompi kasvattaa osinkoaan. Yli 15 prosentin oman pääoman tuotto koetaan yleensä hyvänä tasona.
Osingonjakosuhde suhteessa osingonjakopolitiikkaan, ottaen samalla huomioon yhtiön kyvyn tuottaa hyvää tuottoa omalle pääomalle, on yksinkertaisuudessaan sijoittajan keskeisin työväline osingon laatua määrittäessä. Tätä on syytä tarkastella vuosittain. Vain hyvä tuloskehitys mahdollistaa osingon nostamisen pitkällä aikavälillä. Sijoittajan tulisi pyrkiä löytämään yhtiöitä, joiden tulos ja osinko nousevat jotenkuten tasatahdissa.
Osinkodippi
Kun osinko irtoaa, yhtiön kurssi putoaa yleensä selvästi. Tätä kutsutaan osinkodipiksi. Tämä dippi johtuu siitä, että yhtiön tileiltä siirretään omistajille osingon kokonaismäärän verran euroja tavallisella tilisiirrolla, jolloin yhtiön omaisuuden arvo laskee vastaavasti. Tällöin on odotettavissa, että yhtiön arvo putoaa omistajille siirretyn omaisuuden verran.
Osinkodippi ei läheskään aina ole osingon verran. Varsinkin huippuosinkoa maksavien yhtiöiden osinkodippi ylittää yleensä osingon määrän. Jos pörssin yleinen kehitys osingon irtoamispäivänä on nousujohteinen ja osinkodippi ylittää osingon määrän, saattaa valveutuneelle sijoittajalle syntyä pika-ansaintamahdollisuus. Tämä on kuitenkin varsin riskialtis nopean kaupankäynnin strategia.
Osingosta maksetaan myös veroja, yhteensä 25,5 prosenttia tai 28,9 prosenttia siltä osin, kun pääomatulot ylittävät 30 000 euroa vuoden aikana. Siten sijoittajan henkilökohtainen osinkodippi on selkeästi suurempi kuin varsinainen osinkodippi. Osakesäästötilin sisällä osinkoveroa ei kuitenkaan makseta ennen kuin sieltä nostetaan rahaa.
Osinkotuotto ja osinkoansa
Osinkodippiin liittyy vahvasti osinkoansa. Se, mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, ei yleensä olekaan totta – tämä pätee myös osingoissa. Osinkotuotto lasketaan jakamalla osinko osakkeen hinnalla. Yli kolme prosenttia voidaan luonnehtia hyväksi osinkotuotoksi, ja Suomessa on viime vuosina saanut helposti reilusti yli neljä prosenttia.
Korkea osinkotuotto aiheuttaa runsaasti mielenkiintoa. Monesti kyseessä on kuitenkin aivan tappiin viritetty osinko eli osingonjakosuhde on erittäin korkea tai tulevaisuuden odotukset ovat heikot, mikä näkyy osakkeen alhaisena arvostuksena.
Sijoittaja, joka tuijottaa korkeaa osinkotuottoa liikaa, saattaa pettyä pahemman kerran, kun edellytykset vastaavanlaisen osingon maksamiseen seuraavanakin vuonna voivat osoittautua liian haastaviksi yhtiölle. Tällaisten yhtiöiden kohdalla pitää tarkastella osingonjakosuhdetta ja oman pääoman tuottoa erityisen huolellisesti.
Osinko on sijoittajan ainoa tulo, ja jos sijoittaja luopuu osakkeistaan, hänellä ei myöskään ole oikeutta yhtiön tulevaan voitonjakoon. Terveet yhtiöt jakavat osan tuloksestaan osinkoina omistajille, mutta kuinka suuri osa on kyseessä, riippuu paljon yhtiön tulevista kasvunäkymistä ja tarpeista.
Pitkällä aikavälillä osinkojen uudelleensijoittamisella on saavutettu erinomaisia tuloksia, ja osakesäästötili mahdollistaa pääoman kasvattamisen erinomaisella tavalla, kun osingon voi sen irtoamisvaiheessa sijoittaa täysimääräisesti. Sijoittajan päätettäväksi jää vain valita, mihin yhtiöihin hän sijoittaa saadut osinkotulot.
Juttu on alun perin julkaistu Viisaan Rahan numerossa 3/2019 ja päivitetty vastaamaan tilannetta keväällä 2021.
