Sijoittajalla on monta tapaa astua harhaan sijoitustuotteiden kanssa. <b>Marja Luukkonen</b> esitteliväitöskirjassaan seitsemän syytä sille, miksi sijoitustuotteen tarjoajan tiedonantovelvollisuus epäonnistuu ja sijoittaja laiminlyö selonottovelvollisuutensa. Epäselviä tapauksia on puitu vuosia eri oikeusasteissa.
Peruslähtökohta on yksinkertainen: sijoittajan tulee paitsi lukea tuotteesta saamansa tieto myös sisäistää se. Tätä varten tiedon pitää olla ymmärrettävässä muodossa. Oikeuskäytännön perusteella sijoittaja voi pääsääntöisesti luottaa tuotteen tarjoajan PowerPoint-materiaaleihin tai suulliseen kertomaan siitäkin huolimatta, että se olisi ristiridassa tai puutteellista viranomaisen tarkastamaan viralliseen esitteeseen nähden.
Sijoittaja luulee ymmärtävänsä
Jos sijoittaja on saanut kaiken tarvitsemansa materiaalin, hän tekee valinnan sen lukemisesta. Monisatasivuisten esitteiden suhteen on helppo tehdä kustannushyötyanalyysi, jonka perusteella kaikkea ei kannata lukea. Ylioptimistisuus ja yliluottamus voivat johtaa hätiköityyn sijoituspäätökseen.
Luki materiaalin osittain tai kokonaan, sijoittaja voi olettaa tietävänsä tarpeeksi, vaikka tosiasiassa ei ole ymmärtänyt materiaalia oikein tai lainkaan. Kulut ja riskit saatetaan sekoittaa ja kuvitella riski vain mahdollisen tuoton menettämiseksi. Tuotteiden tarjoajien intresseissä on myydä tuotteita ja korostaa niiden hyviä puolia. Suosittu tuote saattaa suosionsa takia vaikuttaa turvalliselta pintapuolisella tutustumisella.
Sijoituksia pitää seurata
Ihminen välttelee epämiellyttäviä asioita, mikä näkyy esimerkiksi taipumuksena seurata sijoituksia enemmän hyvissä markkinatilanteissa kuin huonoissa. Sijoituksia ei myöskään välttämättä seurata, jos on sijoitustilanteessa saatu valheellinen kuva pääoman turvasta. Jos taas sijoitus on tehty ilman, että sijoittaja on ymmärtänyt kaikkea annettua tietoa, voivat vuositiedotteet ja muut tiedonannot sijoituksesta olla liian monimutkaisia ja epäselviä.
Kun vielä otetaan huomioon se, että reklamaatio tiedonantovirheestä tulee tehdä kohtuullisen nopeasti virheellisen tiedonannon jälkeen, se jää helposti tekemättä.
Sijoittajan inhimillisistä taipumuksista voi olla huomattavia seurauksia: Vakuutuslautakunta on joissakin tapauksissa tulkinnut reklamaatioaikaa löyhemmin, mutta Arvopaperilautakunta on aina katsonut, että reklamaatioajan ylittäminen johtaa hyvityksen menettämiseen. Vitkuttelu tulee pahimmassa tapauksessa kalliiksi.
Lähde: Marja Luukkonen: Sijoittajan velvollisuudet. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 2018.
Velvollisuudet ennen kaikkea
Oikeustieteen tohtori, kauppatieteiden maisteri Marja Luukkonen, mitkä ovat yksityisen sijoittajan tärkeimmät velvoitteet sijoitustuotetta ostaessa?
– Tärkein on selonottovelvollisuus. Sijoittajan täytyy tutustua materiaaliin, joka sijoitustuotteesta annetaan. Lähtökohta on se, että kaikkeen annettuun materiaaliin tulee tutustua.
Hyvin tärkeä on myös sijoittajan tiedonantovelvollisuus. Tätä varten sijoittajan on annettava rehellistä ja totuudenmukaista tietoa sijoituskokemuksestaan ja riskinottokyvystään.
Ongelmatilanteessa sijoittajalla on varsin ankara reklamaatiovelvollisuus. Jos sijoittaja esimerkiksi kokee, että hänelle on annettu virheellistä tai puutteellista tietoa sijoitustuotteesta, hänen tulee tehdä reklamaatio sijoitustuotteen tarjoajalle kuukauden sisällä siitä, kun hän tulee virheestä tietoiseksi.
Mitä sijoittajan tulisi tietää sijoitustuotteen tarjoajan velvollisuuksista?
– Sijoittajan on hyvä tiedostaa, että tuotteen tarjoajan on annettava tietoa sijoitustuotteesta. Lisävelvoitteena on soveltuvuus- ja asianmukaisuusarviointien tekeminen eli tuotteen tarjoajan on arvioitava, onko tuote sijoittajalle soveltuva tai asianmukainen. Tämä tehdään sijoittajan omaksi parhaaksi; kysymyksiä ei esitetä kiusallaan.
Mitä sijoittajan tulee tehdä, jos riskit toteutuvat puutteellisten tietojen vuoksi?
– Sijoittajan tulee ottaa välittömästi yhteyttä sijoitustuotteen tarjoajaan. Reklamaatiossa tarvitsee kertoa vain, millaisesta virheestä on kyse ja koska se on tapahtunut. Aluksi ei tarvitse vaatia vahingonkorvausta tai muuta hyvitystä vaan ainoastaan tuoda virhetilanne tarjoajan tietoon.
Juttu on lyhennelmä. Koko teksti on julkaistu Viisaan Rahan numerossa 2/2019.
