Suomen Tiedekoulun perustaja Maria Leivo toivoo, että koulut aktivoituisivat nykyistä enemmän talouskasvatuksessa, jotta se ei olisi liikaa vanhempien vastuulla.
Lasten ja nuorten tietämyksen taso rahan säästämisestä ja ylipäätään taloudesta vaihtelee paljon. Suomen Tiedekoulun perustaja ja toimitusjohtaja Maria Leivo näkee nuorten kiinnostuksen raha-asioihin liittyvän taitoihin tieteestä ja teknologiasta.
Nuoret puhuvat talousasioista keskenään paljon. Toiset ovat hyvin tietoisia elämisen hintatasosta, kuten asumisen kustannuksista, mutta osalla käsitys on heikkoa ja he ovat vaarassa jäädä rahakeskustelun ulkopuolelle.
− Ennen ei ollut tavallista puhua palkasta edes perheen kesken, mutta tämä on häviämässä. Suomessakin on jo lupa pärjätä ja tienata hyvin, ja rahasta puhutaan ylipäätään avoimemmin. Nuorten puheessa näkyy ero sosioekonomisten taustojen välillä, kun osa varoo puhumasta esimerkiksi perheen kesämökistä tai omasta sijoitussalkustaan leveilijäksi leimatuksi tulemisen pelossa, Maria Leivo kertoo.
Koulussa lapset ja nuoret saavat yleisymmärryksen talousaiheista, mutta jos kiinnostusta riittää pitemmälle, vaatii lisätiedon saaminen oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä. Leivo näkee talouskasvatuksen olevan liikaa vanhempien vastuulla ja peräänkuuluttaakin kouluja aktivoitumaan.
− Sama tilanne on tiede- ja teknologian kasvatuksessa, sitä peruskoulussa ei juuri ole. Jos vanhemmat huomaavat lapsen olevan kiinnostunut näistä aiheista, kannattaa selvittää kotiseudun tarjontaa ryhmätoiminnasta. Esimerkiksi Nuori yrittäjyys -konsepti tarjoaa yläkouluikäisille toimintaa useilla paikkakunnilla.
Kouluilla on myös erilaisia valmiuksia järjestää tiede- ja teknologian opetusta. Leivo on lisäksi huomannut, että niissä tulee usein sukupuolien tasa-arvoisuusongelma esiin:
− Esimerkiksi jos tietokoneessa on ongelma, yleensä joku luokan pojista menee apuun. Pitäisi pyrkiä tuomaan esiin, että alalla on tytöille ja naisille yhtä mielenkiintoisia mahdollisuuksia – myös ammatillisessa mielessä, Leivo painottaa.
Tukea loogiseen ajatteluun
Leivo itse on perustanut Suomen Tiedekoulun, jossa lapsille ja nuorille opetetaan ohjelmointia, robotiikkaa, luonnontieteitä ja matematiikkaa. Alun perin hän alkoi järjestää omien lastensa kiinnostusten pohjalta pienimuotoisia kursseja heidän koulussaan. Vähitellen toiminta laajeni kurssien suosion kasvaessa, ja nyt Leivolla on jo yli 30 toimipistettä ympäri Suomen.
− Kaikki lapset eivät koe urheiluharrastusta omakseen, vaan ovat analyyttisiä ja uteliaita muista asioista. On hyvä, että he voivat löytää oman porukan, jossa kaikki ovat kiinnostuneita esimerkiksi dinosauruksista, kryptologiasta ja numeroista, Leivo sanoo.
Leivon mukaan monet lapset oppivat ajattelemaan numeroina, mutta taito voi jäädä heikoksi, jos matematiikkaa ei aktiivisesti arkipäiväisessä elämässä käytä. Kurssien opetus tukee juuri loogista ajattelua ja asioiden analysointia sekä asioiden ja ilmiöiden välisten korrelaatioiden ymmärtämistä.
− Se kehittää selkeästi ajattelun taitoja ja syy-seuraussuhteiden hahmottamista, minkä näen olevan voimakkaasti sidoksissa myös talouden hallintaan ja säästämisen ja sijoittamisen taitoihin, Leivo kertoo.
Tiedekoulun opetuksessa noudatetaan STEM-ajatusta. Siinä pedagoginen lähestymistapa on minä pystyn -uskomuksessa eli ajatuksessa siitä, että osaa, pystyy ja kykenee, asiat ovat aina opeteltavissa ja ongelmat ovat ratkaistavissa.
− Toivon, että kursseilla mukana oleville nuorille ja lapsille tulee sellainen ajattelutapa, että he eivät pelkää tehdä virheitä ja lähteä oppimaan uutta, kun asiat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Kun on kyvykäs tekemiseen, on suurempi draivi mennä eteenpäin pelkäämättä epäonnistumista tai sitä, ettei opi ja putoaa kärryiltä, Leivo kertoo.
Kurssit kokoontuvat kerran viikossa, lukuvuoden aikana yhteensä 30 kertaa, ja päälle tulee kotona harjoittelu. Leivo vertaa kurssia pianonsoittoon: pianotunneilla opitaan tietyt nuotit, mutta soittoa pitää harjoitella kotona, jotta voi tulla pianistiksi.
Luonnontiede- ja robotiikkaryhmissä ovat nuorimmat kurssilaiset, 4-vuotiaat. Suurin ryhmä on 12–17-vuotiaat, joista monet ovat aloittaneet nuorimmassa ryhmässä. − Monet ovat harrastaneet ohjelmointia jo kymmenen vuotta, ja he ovatkin supertaitavia, Leivo sanoo.
