Helsingin yliopistossa tarkastetussa oikeustieteen väitöskirjassa <b>Marja Luukkonen</b> selvitti sijoittajan velvollisuuksia sekä rajanvetoa sijoittajan ja sijoitustuotteen tarjoajan velvollisuuksien välillä.
Oikeustieteen tohtori, kauppatieteiden maisteri Marja Luukkonen, mitkä ovat yksityisen sijoittajan tärkeimmät velvoitteet sijoitustuotetta ostaessa?
– Tärkein on selonottovelvollisuus. Sijoittajan täytyy tutustua materiaaliin, joka sijoitustuotteesta annetaan. Lähtökohta on se, että kaikkeen annettuun materiaaliin tulee tutustua.
Hyvin tärkeä on myös sijoittajan tiedonantovelvollisuus. Tätä varten sijoittajan on annettava rehellistä ja totuudenmukaista tietoa sijoituskokemuksestaan ja riskinottokyvystään.
Ongelmatilanteessa sijoittajalla on varsin ankara reklamaatiovelvollisuus. Jos sijoittaja esimerkiksi kokee, että hänelle on annettu virheellistä tai puutteellista tietoa sijoitustuotteesta, hänen tulee tehdä reklamaatio sijoitustuotteen tarjoajalle kuukauden sisällä siitä, kun hän tulee virheestä tietoiseksi.
Mitä sijoittajan tulisi tietää sijoitustuotteen tarjoajan velvollisuuksista?
– Sijoittajan on hyvä tiedostaa, että tuotteen tarjoajan on annettava tietoa sijoitustuotteesta. Lisävelvoitteena on soveltuvuus- ja asianmukaisuusarviointien tekeminen eli tuotteen tarjoajan on arvioitava, onko tuote sijoittajalle soveltuva tai asianmukainen. Tämä tehdään sijoittajan omaksi parhaaksi; kysymyksiä ei esitetä kiusallaan.
Mitä sijoittajan tulee tehdä, jos riskit toteutuvat puutteellisten tietojen vuoksi?
– Sijoittajan tulee ottaa välittömästi yhteyttä sijoitustuotteen tarjoajaan. Reklamaatiossa tarvitsee kertoa vain, millaisesta virheestä on kyse ja koska se on tapahtunut. Aluksi ei tarvitse vaatia vahingonkorvausta tai muuta hyvitystä vaan ainoastaan tuoda virhetilanne tarjoajan tietoon.
Voidaanko riitatilanteessa todeta, että sijoittaja on tehnyt virheen jättäessään tietoja antamatta?
– Toki voi olla tällaisiakin tilanteita. Tuotteen tarjoajan on nykypäivänä dokumentoitava, millä perusteella on päätynyt suosittelemaan tiettyä tuotetta sijoittajalle. Jos sijoittaja ei halua antaa tietoja tai jopa antaa tarkoituksella virheellistä tietoa, sijoitustuote ei välttämättä ole sopiva hänen profiililleen. Silloin kolahtaa sijoittajan omaan nilkkaan.
Voiko tulla vastaan tilanne, jossa täytyy selvittää, minkälaisia tietoja jokin aiempi sijoitustuotteen tarjoaja on antanut?
– Tuotteen tarjoajalla on edelleen sama laaja tiedonantovelvollisuus, vaikka sijoittaja olisi kertonut, että hänellä on kokemusta vastaavasta tuotteesta. Jos tuotteen tarjoaja jostakin syystä antaa puutteellista tai virheellistä tietoa, riitatilanteessa lähtökohtana on se, että hän on kuitenkin aikaisemmalla kerralla saanut oikeat tiedot kyseisestä sijoitustuotteesta. Silloin hänen pitäisi tarvittaessa osoittaa, että aiempi tarjoaja on antanut vääriä tietoja, esimerkiksi että pääoma säilyy, vaikka tosiasiassa se ei säilyisi.
Tuliko tutkimuksessa ilmi ristiriitaisuuksia lainsäädännössä tai muita sudenkuoppia, joista yksityisen sijoittajan kannattaisi olla tietoinen?
– Meillä on aika paljon tutkimuksia, jotka osoittavat, että sijoittavat saattavat tutustua vain pieneen siivuun annetusta materiaalista. Toisaalta jopa satojen sivujen materiaalin ymmärtäminen voi olla haastavaa. Tuotteen tarjoajan tiedonantovelvollisuus on siten tavallaan aika epätasapainossa verrattuna sijoittajan kykyihin. Joissakin sijoitustuotteissa on kuitenkin säädetty annettavaksi avaintiedot sisältävä asiakirja, joka helpottaa tiedon omaksumista.
Reklamaatiovelvollisuus on myös varsin ankara tällä hetkellä. Vaikka olisi kyse suurestakin tiedonantovirheestä, sijoittaja saattaa menettää oikeutensa saada hyvitystä, jos hän laiminlyö reklamaatioajan. Se on aika epäsuhdassa, kun mietitään sijoittajansuojaa kokonaisuutena, vaikka sen tarkoitus on nimenomaan suojata sijoittajaa.
Onko sinulla näihin epäsuhtiin liittyviä kehittämisehdotuksia?
– Mielestäni reklamaatiovelvollisuutta voitaisiin höllentää. Reklamaation myöhästyminen voisi vaikuttaa esimerkiksi vahingonkorvauksen määrään ilman, että koko korvausta mahdollisesti menetetään. Toinen vaihtoehto olisi luopua velvollisuudesta kokonaan ja jättää seuraamukset vanhentumislainsäädännön varaan.
Toki on huomattava, että reklamaatiovelvollisuus sinänsä on sijoitustuotteen tarjoajan kannalta hyvä asia: sillä suojataan luottamus siihen, että kun tuote on myyty, on menetelty oikein – ja jos ei ole, siitä reklamoidaan. Tällä hetkellä se on hieman liian ankara sijoittajansuojan näkökulmasta.
Minkälaisia seurauksia tulee, jos ilmenee, että sijoitustuotteen tarjoaja laiminlyö velvollisuuksiaan?
– Jos katsotaan puhtaasti sijoitustuotteen tarjoajan ja sijoittajan välistä suhdetta, tietysti vahingonkorvauspotti voi tapauskohtaisesti muodostua velvollisuutensa laiminlyövälle tarjoajalle suureksi. Jos laiminlyönti on jatkuvaa, Finanssivalvonta voi mätkäistä hallinnollista sakkoa. Pari vuotta sitten määrättiin muutamalle finanssialan toimijalle kohtalaisen suuriakin sakkoja menettelytapavelvollisuuksien laiminlyönneistä.
