Ainoastaan omistamalla osakkeita suomalaiset – ja muut eurooppalaiset – hyötyvät varmuudella pörssiyritysten menestyksestä.
Aluksi pörssiyritykset toimivat kotimarkkinoilla, palkkaavat henkilöstöä omasta maasta, investoivat tehdashalleihin, koneisiin ja laitteisiin eri puolille maata, käyttävät kotimaisia pankkeja rahoitukseen sekä rahansiirtoon – ja maksavat kaikki veronsa Suomeen.
Mikäli yritys menestyy ja kasvaa, jossain vaiheessa kotimarkkinoiden pienuus alkaa usein hidastaa kehitystä. Viemällä tuotteitaan ulkomaille yritys voi kuitenkin kasvattaa tuotantomääriä, jolloin se pääsee hyödyntämään suuruuden ekonomiaa ja siten tehostamaan kilpailukykyään ja kannattavuuttaan.
Ensi vaiheessa yritys saattaa perustaa ulkomaille myyntikonttoreita tai solmia ulkomaisten toimijoiden kanssa yhteistyösopimuksia tuotteittensa markkinoimiseksi. Toiminnan edelleen laajentuessa tarve siirtää osa tuotannosta ulkomaille lisääntyy.
Tässä kehitysvaiheessa yritys palkkaa enenevissä määrin ulkomaista työvoimaa, investoinneista suurempi osa suuntautuu toisiin maihin ja kansainväliset markkinat alkavat olla sille tärkeämmät kuin kotimaan markkinat. Yrityksen kassavirrasta suurempi osa tulee ulkomailta ja se maksaa entistä enemmän veroja ulkomaille. Mikäli kansainväliset sijoittajat kiinnostuvat kyseisestä yrityksestä, ne ostavat sen osakkeita Helsingin pörssistä.
Yritys saattaa siirtää pääkonttorinsa
Hyödyntääkseen globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia täysimääräisesti yritys laajentaa toimintaansa ulkomailla entisestään. Se perustaa tytäryrityksiä tai tehtaita, solmii alihankintasopimuksia ulkomaisten yritysten kanssa ja siirtää sinne osan tutkimus- ja kehitystyöstä. Yritys voi listautua ulkomaisiin pörsseihin, jolloin sen parempi näkyvyys lisää mahdollisuuksia löytää uusia sijoittajia ja hankkia riskipääomaa.
Kotimaisten pankkien merkitys pienenee, koska kansainvälistyneellä yrityksellä on vastedes mahdollisuudet hankkia lainaa ja pankkipalveluja mistä maasta tahansa. Sille avautuu myös mahdollisuus käyttää niin sanottuja siirtohintoja, joiden avulla sen verotusta voidaan keventää.
Lopulta yritys investoi enemmän ulkomaille, palkkaa enemmän ulkomaisia ja maksaa enemmän veroja ulkomaille kuin kotimaahan.
Pahimmassa tapauksessa yritys siirtää pääkonttorinsa ulkomaille veroparatiisiin (nykyään vahvistuva trendi) tai tekee sen markkinoihin liittyvistä syistä, jolloin Suomen valtion yhteisöverotulot laskevat vastaavasti. Tai sitten yritys myydään kokonaan ja uudet omistajat vievät suomalaiset toiminnot ja osaamisen mennessään.
Tärkeää olisi huomata, että globalisaation ansiosta pörssiyritykset voivat käytännössä paljolti irtaantua kotimaastaan. Tämä tarkoittaa, etteivät kansalaiset pääse enää nauttimaan yritysten menestyksestä entiseen tapaan.
Koska kotimarkkinat eivät ole yritystoiminnan kannalta ratkaisevassa asemassa, niin investoinnit tänne vähenevät ja työmahdollisuudet heikkenevät, palkkakehitys polkee paikallaan ja talouden näkymät huononevat. Mikäli valtiovalta vielä suhtautuu karsaasti osakesäästämiseen – niin kuin se on tehnyt vuosikymmeniä kireän verotuksen muodossa – eivätkä suomalaiset siksi ole sijoittaneet tarpeeksi pörssiyhtiöihin; niin varallisuuden kertyminen ontuu merkittävästi.
Vierasmaalaiset osakkeenomistajat korjaavat hyödyn suomalaisten yrityksen menestyksestä osinkojen ja osakkeiden arvonnousun muodossa. Ilmiön yleistyessä valtiontalous kärsii.
Vain omistamalla hyötyy yrityksen menestyksestä
Globalisaation seurausvaikutukset leviävät kaikkialla Euroopassa. Päättäjien tulisi vihdoin vetää oikeat johtopäätökset ja edistää osakesijoittamista kaikin keinoin. Ainoastaan omistamalla osakkeita suomalaiset – ja muut eurooppalaiset – hyötyvät varmuudella pörssiyritysten menestyksestä. Muuten he jäävät vain sivustakatsojan (häviäjän) rooliin.
Monessa maassa osakesijoittamista onkin edistetty verotuksellisin keinoin; Hollannissa järjestelmä toimii ehkä parhaiten, koska siellä ei ole juuri luovutusvoittoveroa. Jotkut maat ovat päätyneet erikoisjärjestelyihin; Ruotsissa on Kapitalförsäkring järjestelmä ja ISK-osakesäästötilit, Englannissa Personal Investment Plan (PIP), Maltalla on käytössä Avoir Fiscal järjestely. On myös tärkeää, että kotimaisia ja ulkomaisia pörssiosakkeita kohdellaan verotuksellisesti samalla tavalla.
Globalisaation edetessä kireä verotus köyhdyttää maita ja niiden kansalaisia. Suomi on valitettavasti valinnut vääränlaisen pääomaveropolitiikan, mikä näkyy huonoina sijoituksina kotitalouksien kansainvälisissä varallisuusvertailuissa — ja siinä, että maasta on tullut paljolti tytäryritystalous.
Timo Rislakki
Kirjoittaja on kansainvälisestä osakekaupasta kiinnostunut kauppatieteen maisteri, joka julkaisi vuonna 2021 kirjan Cross-border stock investment in the European Union & graded capitalism.
