Kun aloitin aikoinani opettamaan <a href="https://www.nordstjernan.se/3">NYTin</a> Sijoittajakoulua, sattui kohdalleni aikana ennen nykyistä pörssitilannetta tilanne, jota edelleen pidän eräänä opettajanurani tähtihetkenä: kaksi ujoa tyttöä tuli kurssin aloitukseen syyskuussa kysyen saavatko he tulla mukaan, vaikka eivät mitään sijoittamisesta tietäneetkään. Tervetuloa, sanoin, tämä kurssi onjuuri teitä varten.
Syksy eteni, ja tytöillä oli ensimmäiset osakeostot tehtynä (muistan, että Fortumia vuonna 2020 ) marraskuussa. Tytöt olivat hyvin innostuneita ja ylpeitä osakkeenomistajia. Seuraavan elokuun koittaessa tytöt juoksevat autolleni parkkipaikalla: ”ope, mun osakkeet ovat nousseet ja olen uskaltanut ostaa lisää”. Toivottavasti salkussa on nykyään muutakin kuin Fortumia, mutta opelle tuo hetki oli onnen hetki ja selkeä todiste Sijoittajakoulun merkityksestä näille nuorille.
Ilmassa on kuitenkin paljon kysymyksiä ja välillä helppoja heittojakin koulujen talouden opettamisesta. Haastattelin asiasta pitkän linjan konkariopettajaa. Hän nosti esiin seuraavia seikkoja talouden opettamisesta:
– opettajat ehtivät toisen asteen opetustyössä opettaa sijoittamista vain1–2 oppituntia lukiossa, ammatillisessa ei niinkään paljoa
– tavoitteena saada sijoittamisesta oma kurssi omaan oppilaitokseen, kaupungin säästöt estävät sen ainakin nyt.
– omista opinnoista ei juurikaan ole opettajalle aiheeseen apua, aikoinaan opiskeltu kansantaloustiede oli teoreettista, miten ehtiä oppia sijoittamisesta itse ennen kuin sitä opettaa?
Nuoria on alkanut kiinnostaa säästäminen ja sijoittaminen sekä oman talouden hallinta paljon.
– talouden opettaminen koetaan vieraana ja oma minäpystyvyys siinä heikompana, nykyään onneksi myös talousteemoja on osana opettajan opintoja
– täydennyskoulutus auttaa, mutta onko siihen aikaa ja resurssia tarpeeksi?
Viime vuosina nuoria on alkanut kiinnostaa säästäminen ja sijoittaminen sekä oman talouden hallinta paljon. Talousosaaminen on nuorilla kuitenkin hyvin polarisoitunutta, ja sosioekonominen tausta vaikuttaa talousosaamiseen ja toimeliaisuuden tasoon. Opettajille luo haasteita, kun luokkahuoneessa on eritasoista osaamista talouden osalta. Sijoittaminen voi olla vielä käsitteenä vieras. Myös oman talouden hallinnassa voi olla ongelmia. Tämä tekee talouden opettamisesta haastavaa. Näiden haasteiden edessä moni lopettaisi. Mutta ehei, nämä sankariopettajat keksivät keinoja opettaa haastavaa aihetta mielenkiintoisesti, miettivät vierailukohteita ja kehittävät omaa osaamistaan jatkuvasti. Innovointia parhaimmillaan!
Sankariopettajat keksivät keinoja opettaa haastavaa aihetta mielenkiintoisesti.
Tämä haastattelemani konkariopettaja on oman aktiivisen täydennyskoulutuksensa lisäksi kehittänyt mielenkiintoisia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä oppitunteja: oman paikallisen pankin asiantuntijaluento ja kekseliäs sijoitusmuotojen vertailu tuntitehtävinä voivat olla juuri se sytyke, joka nuorta innostaa säästämisen ja sijoittamisen pariin. Opettaja pähkii päivät pitkät, kuinka tehdä kiinnostavia oppitunteja ilman kunnon resursseja.
Mediassa puhutaan paljon koulun vähäisestä talousopetuksesta. Kannattaa kuitenkin muistaa pari asiaa: opetussuunnitelmissa on nykyään suhteellisen paljon talousteemoja, tämä on opettajaa velvoittavaa. Taloutta, säästämistä ja sijoittamista kyllä opetetaan niukoilla resursseillakin ja kiireen uhassa, usein kuitenkin innovatiivisesti ja uutta luoden. Tälle kaikelle tulee vain antaa resursseja ja aikaa. Kiire ja jatkuvasti kasvavat vaatimukset eivät ole opettajan vika. Itse otan hatun pois päästä näille kekseliäille ja nuoren parasta ajatteleville, ammatilleen omistautuneille opettajille. Annetaan heidän opettaa. Onnea koko vuoden jatkuneesta innovoinnista, arvoisat opet!
Mari Hannola-Antikainen
Kirjoittaja on nuorten talousosaamiseen erikoistunut asiantuntija Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -organisaatiossa.
