Olisi hyvä, että eläkeyhtiöt saisivat kasvattaa osakepainoa ja jopa käyttää maltillista velkavipua erikoistilanteissa.
Eläkeasioista debatointi on noussut uusille kierroksille, kun työmarkkinajärjestöt neuvottelevat eläkeuudistuksesta. Laulukuoroon on liittynyt myös EK. Aktiiviset piensijoittajat ovat luottavaisempia omaan sijoitusstrategiaansa kuin eläkeyhtiön vastaavaan. Eläkejärjestelmä perustuu täysin samoihin lainalaisuuksiin kuin meidän jokaisen pitkäaikaissäästäminen, joten asia on hyvinkin tärkeä meille osakesäästäjille.
Keskustelussa on keskitytty siihen, miten järjestelmästä saadaan ulos tuottoja enemmän, ei niinkään eläkkeiden heikentämiseen tai eläkemaksujen korotuksiin. Tärkeimmät elementit keskustelussa ovat olleet osakepainon kasvattaminen ja velkavivun käyttäminen. Jälleen asioita, joita meistä jokaisen on jatkuvasti pohdittava sijoitustoiminnassamme. Lisätuotto ja riski kulkevat käsi kädessä, mutta niiden tiet alkavat radikaalisti erkaantua, kun mukaan otetaan mahdollisimman pitkä aikaelementti.
Olisi hyvä, että eläkeyhtiöt saisivat kasvattaa osakepainoa ja jopa käyttää maltillista velkavipua erikoistilanteissa. Eläkejärjestelmä on hyvin balanssissa melkeinpä vuoteen 2040 saakka, mutta sen jälkeiseen periodiin tarvitaan lisää rahaa. Kyse on noin miljardista. Jos osakepainoa kasvatettaisiin 10 prosenttiyksikköä, eli noin 60 prosenttiin, voisi se tuoda vuosittain 0,3 prosenttiyksikköä lisää sijoitustuottoja, mikä melko hyvin vastaisi tarvetta.
Samaan aikaan on noussut melkoista kapinaa koko eläkejärjestelmää kohtaan. Radikaaleimmat ehdotukset vaativat koko järjestelmän räjäyttämistä ja vaatimus on ollut, että jokainen saa omaan käyttöönsä palkasta perittävän 24,4 prosentin eläkemaksun ja sillä voi sitten ostaa Nvidiaa, indeksirahastoa tai mitä kukin haluaakaan. Maltillisemmissa kannanotoissa on haluttu Ruotsin mallia, jossa 2,5 prosentin osuuden palkasta voi itse sijoittaa haluamiinsa kohteisiin.
Ruotsin mallissa jokainen kansalainen vähän kuin pakotettaisiin oppimaan sijoittamisen ja pitkäaikaissäästämisen perusteet. Siinä on ajatusta, mutta se ei sinällään paranna järjestelmän rahoituspohjaa. Näihin hieman hedonistisiin radikaaleimpiin ajatuksiin voinemme palata muutaman vuosikymmenen päästä, kun suurten ja keskisuurten ikäluokkien eläkevelvoitteet on hoidettu ja kasvamme ruohoa pyhällä maalla. Toinen vaihtoehto on kaivaa naftaliinista vaivaishoitoasetus vuodelta 1879 ja vanhusnuijat.
Mennee tosiaan tovi, ennen kuin väestöpyramidin muoto mahdollistaa järjestelmän uudelleen arvioinnin. Silloinkin se vaatii suuren alkuinvestoinnin, mutta lienee kilpailukykyinen vaihtoehto. Sillä välin edistäisin vahvasti äitiyspakkauksen mukana tulevan 500 euron eläkesalkun avaamista jokaiselle vastasyntyneelle suomalaiselle. Sen merkitys voi olla valtava, kun eläkejärjestelmää luodaan uusiksi, esimerkiksi vuonna 2060.
Juttu on julkaistu ensimmäisenä Viisaan Rahan numerossa 6/2024.
Karri Salmi
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja.
