Kurssit ovat Yhdysvalloissa huipputasoilla. Kun 2000-luku teknokuplineen ja finanssikriiseineen jäi tuotoiltaan jopa negatiiviseksi, oli 2010-luku taas hurjaa nousua. Tämä koski erityisesti tekno-osakkeita (Nasdaq-indeksi), mutta myös muun tyyppisiä osakkeita (S&P 500).
Sama pätee muuallakin – myös Suomessa, jos katsotaan painorajoitettuja indeksejä. Painorajoitus tarkoittaa, että yhden yrityksen paino indeksissä saa olla korkeintaan esimerkiksi kymmenen prosenttia. Meillähän pelkästään Nokian osuus pörssin markkina-arvosta oli teknokuplan huipulla kaksi kolmasosaa.
Painorajoittamaton indeksi on tänä vuonna ylittänyt finanssikriisin tason, mutta teknokuplan huipulle on vielä matkaa. Tämäkertoo hajauttamisen tärkeydestä: jos varoista kaksi kolmasosaa on yhdessä osakkeessa, pahimmassa tapauksessa voi mennä useita vuosikymmeniä ennen kuin salkku pääsee voitolle.
Erityisesti koronakriisin pudotuksen jälkeen markkinat ovat nousseet hurjasti, kiitos varsinkin keskuspankkien elvytystoimien.On laskettu liikkeelle valtavat määrät ”ylimääräistä” rahaa ja samalla pidetty korot ennätysalhaalla, ja molemmat ovatmannaa sijoittajalle. Kaikki on tapahtunut vieläpä ilman, että inflaatio olisi riistäytynyt käsistä.
Markkinoiden ennustaminen on enemmän arvaamista kuin osaamista.
Ikuisesti tällainen ei voi jatkua. Jossain vaiheessa likviditeettiä puretaan ja korkojen annetaan nousta. Mitä silloin tapahtuu sijoitusmarkkinoilla, riippuu siitä, miten temppu tehdään ja missä taloussyklin vaiheessa silloin ollaan. Markkinoidenromahdus ei siis ole välttämätön seuraus, täysin mahdollinen toki.
Edellä mainitusta huolimatta markkinoilla nähdään taas seuraava romahdus jossain vaiheessa, syystä tai toisesta. Se kuuluu sijoitusmarkkinoiden luonteeseen. Onneksi, voisi sanoa, koska nimenomaan osakemarkkinoiden riski (kurssien heilahtelu)takaa sen, että osakkeet myös tuottavat muita sijoituskohteita paremmin.
Siksi olisi virhe jäädä markkinoilta kokonaan pois vain sen takia, että pelkää pudotusta. Silloin häviää varmasti. Parhaaseen tulokseen tietysti pääsisi, jos osaisi poistua markkinoilta vain silloin, kun kurssit menevät alaspäin. Markkinoiden ennustaminen on kuitenkin enemmän arvaamista kuin osaamista, joten sitä on vaikea kenellekään suositella.
Omasta mielestäni osakkeet eivät ole nyt poikkeuksellisen kalliita, vaikka eri mieltä oleviakin löytyy. Tulokset ovat kasvaneet voimakkaasti; maailmanlaajuinen PE-luku on nyt noin 18. Se on hyvinkin kohtuullinen, ottaen huomioon nollakorot ja sen, ettäkasvuosakkeiden paino keskiarvossa on historiallisesti poikkeuksellisen suuri. Jos talous jatkaa kasvuaan ja sitä myötä yritysten tulokset edelleen paranevat, on markkinoilla vielä runsaasti nousuvaraa jäljellä. Itseäni pelottaisi paljon enemmän poistua markkinoilta kuin olla siellä mukana.
Kirjoitus on julkaistu 19.8. ilmestyneessä Osakesäästäjien Viisas Raha -aikauslehden numerossa 5/2021.
Timo Rothovius
Kirjoittaja on laskentatoimen ja rahoituksen professori Vaasan yliopistossa. Hän toimi Suomen Osakesäästäjien hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2008 kesäkuuhun 2022 saakka.
