Kotitalouksien velkaantumista hillitsevä lakipaketti saatiin ulos eduskunnasta vaalikauden viime metreillä, ja se tulee voimaan heinäkuun alusta. Nyt ei ole oikea hetki velkaantumisen lisäsääntelyyn, sillä emme vielä edes tiedä, miten jo säädetyt keinot vaikuttavat kotitalouksien velanottoon.
Kotitalouksien velka suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on noussut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kun tähän yhdistetään viitekorkojen nopea nousu ja inflaation kiihtyminen viimeisen vuoden aikana, on julkisuudessa jälleen nostettu esiin huoli kotitalouksien velanhoitokyvystä.
Viimeksi tämä huoli näkyi valtiovarainministeriön huhtikuussa julkaisemasta kotitalouksien velkaantumista ja korkojen nousua arvioineen työryhmän raportista. Vaikka työryhmäraportinkin mukaan kotitalouksien lainanhoitokyky on pysynyt korkojen noususta ja inflaatiosta huolimatta hyvällä tasolla, siinä väläytellään tarvetta poliitikkojen jo kerran hautaamalle tulosidonnaiselle velkakatolle. Myös taloyhtiölainojen lisäsääntely ja tuloutetun taloyhtiölainan verovähennysoikeuden poistaminen rakennusaikaisista lainoista nostetaan jälleen kerran esiin tarpeellisina keinoina hillitä kotitalouksien velkaantumista.
Viranomaisten huoli on ymmärrettävä. Vaikka kotitalouksien lainanmaksukykyä on testattu lainaa haettaessa kuuden prosentin korolla, eivät kotitaloudet ole immuuneja kustannusten nousulle. Useamman sadan euron nousu kuukausittaisissa lainanhoitokustannuksissa yhdessä ruuan hinnan, sähkön ja muiden asumiskulujen nousun kanssa vaikuttaa väistämättä kotitalouksien kulutuskäyttäytymiseen.
Ei lisäsääntelylle
Onko nyt sitten oikea aika lisäsääntelylle? Ehdottomasti ei. Kotitalouksien velkaantumista hillitsevä lakipaketti saatiin ulos eduskunnasta vaalikauden viime metreillä, ja se tulee voimaan heinäkuun alusta. Vielä emme siis tiedä edes sitä, miten jo säädetyt keinot vaikuttavat kotitalouksien velanottoon.
Lisäksi vuodenvaihteessa tuli voimaan Finanssivalvonnan suositus kotitalouksien lainanhoitorasituksen ylärajasta, ja sen vaikutukset ovat pitkälti samat kuin aiemmin kaavaillulla tulosidonnaisella velkakatolla. Myös taloyhtiölainoihin on tulossa 60 prosentin lainakatto ja lyhennysvapaiden kestoon rajoituksia. Ennen uusien sääntelytoimien esittämistä olisi tärkeää odottaa rauhassa ja katsoa nyt jo säädettyjen lakien vaikutukset kotitalouksien velanottoon.
Mikäli lisäsääntely sen jälkeen vielä todettaisi tarpeelliseksi, se kannattaisi kohdentaa kotitalouksien tulevaan velkaantumiseen. Verovähennysoikeuden poistaminen asuntosijoittajilta taloyhtiöiden rakennusaikaisista lainoista ei täyttäisi tätä kriteeriä. Kohdentuessaan myös olemassa oleviin lainoihin se heikentäisi uudiskohteiden kassavirtaa entisestään jo muutenkin haastavassa suhdannetilanteessa. Se myös kurittaisi asuntosijoittajista vain ja ainoastaan pieniä yksityisiä asuntosijoittajia, jotka tyypillisesti omistavat asuntoja asunto-osakeyhtiöistä. Kokonaisiin kiinteistöihin sijoittavat yhtiöt ja rahastot sen sijaan voisivat tehdä jatkossakin poistoja rakennusten hankintahinnasta täysin nykyistä verovähennysoikeutta vastaavalla tavalla.
Kun puhutaan kotitalouksien velan määrästä, on hyvä myös muistaa, että velan ohella myös kotitalouksien nettovarallisuus on noussut viimeisten vuosikymmenten aikana. Vastuullisesti käytettynä velka usein mahdollistaa myös vaurastumisen.
Sanna Hughes
Kirjoittaja on Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja
