Lukuisten kansainvälisten urheilutapahtumien lisäksi vuosi 2024 on vaalien supervuosi, sillä ääniä tiputetaan uurnaan yhteensä yli 70 maassa.
Ajan rientäessä kuin tunnin juna tulevalla radallaan olen useampaan otteeseen pohtinut, mistä vuosi 2024 tullaan muistamaan. Paremmissa pöydissä toki riittää ihmeteltävää kasaan kuivuneessa maailmantaloudessa, eivätkä ilmastotalkootkaan tuskin innosta suurvaltoja tarttumaan haravan varteen. Sen sijaan penkkiurheilulle ei tänä vuonna tarvitse keksiä tekosyitä – eilisen jalkapallon EM-finaaliin jälkeen näppejä ei tarvitse nuolla kahta viikkoakaan ennen Pariisin olympialaisia.
Lukuisten kansainvälisten urheilutapahtumien lisäksi vuosi 2024 on vaalien supervuosi, sillä ääniä tiputetaan uurnaan yhteensä yli 70 maassa. Rangaistuspotkut harvemmin heilauttavat maailmanmarkkinahintoja, mutta kansanvallan juhlien osalta tilanne on hieman toinen. Vaikka koto-Suomen vaaleihin jännitystä ovat tänä vuonna tuoneet lähinnä arvopohjaisen realismin aatteellinen hähmäisyys ja Li Anderssonin varainkeruulippikset, maailmalla valppaus on ollut demokratian varmin suoja.
Politiikan penkkiurheilijoita länsimaiden vaaleista toiseen toistuva asetelma tosin jo tympäisee. Kun äänestäjät ovat kerran ajatutunut populististen liikkeiden vietäväksi, henkeä on enää mahdotonta saada takaisin pulloon. Populismia pelätään ikiliikkujana niin paljon, että kaikkea politikointia tehdään sen siivellä tai sitä vastaan. Varsinaisesta vaalituloksesta riippumatta kauramaitoliberaalit kauhistuvat, ja maan suurimmat sanomalehdet lähettävät toimittajiaan pyhiinvalleusmatkoille unohdetun kansan pariin kyselemään tyhmien äänestyspäätösten perään. Vähemmästäkin sitä varmasti tuntee olonsa ylenkatsotuksi.
Parhaiten tähän muottiin istuvat varmasti Ranskan ennenaikaiset parlamenttivaalit, joissa kansalaiset äänestivät mieluummin pienimmän pahan kuin parhaimman puolesta. Britanniassa Labour taas voitti vaalit pääasiassa muiden munailulla.
Eniten maailmanlopun meiningin elementtejä on varmasti Yhdysvaltojen marraskuisissa presidentinvaaleissa, jossa toisensa kohtaavat, taas, Joe Biden ja Donald Trump. Vaaliasetelma voi elää jopa kärkiehdokkaiden osalta, sillä useat demokraattien mesenaatit ovat uhanneet rahahanojen sulkemisella, mikäli Joe Bidenin tilalle ei keksitä ketään muuta. Kaksikon ensimmäistä vaaliväittelyä seuratessani tulin itsekin ajatelleeksi, että tämä taisto tulisi käydä suoraa tv-lähetystä ennemmin palvelutalon kuppilassa.
Jokin on kuitenkin muuttunut. Kahdeksan vuoden takaisesta kirkasotsaisuudestani kypsyneenä aloin jo säästämään pesämunaa Trumpin voiton jälkeisen pörssipaniikin varalle.
Sini Saarni
Kirjoittaja on taloustieteen opiskelija Aalto-yliopistossa.
