Yleisesti sijoittamisessa sijoitusstrategian valinnalla ja muokkaamisella pyritään saavuttamaan maksimaalista etua markkinoilla annetuissa olosuhteissa. Sijoitusstrategioita yhdisteleminen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta.
Kuten jotkut varmasti tietävät: itse olen sekä osakepoimija Helsingin pörssissä, että treidaaja etenkin NYSE:ssä. Ja vielä treidaamisen sisällä teen sekä swing-, että päivätreidaamista.
Pitkään olen pohtinut etenkin viime vuosina sijoitusurani etenemisen myötä teknisen analyysin ja fundamenttianalyysin roolia sijoitustoiminnassa. Olen sellaisessa vaiheessa ajattelua tällä hetkellä, että voin väittää aiheen olevan paljon mutkikkaampi kuin ensi alkuun saattaisi luulla – yritän tämänkertaisessa treidaustorstaissa avata miksi näin on.
Molempien analyysityylien yhdistäminen miettimättä tarkemmin yksinkertaistaa asioita liikaa
Yleisesti sijoittamisessa sijoitusstrategian valinnalla ja muokkaamisella pyritään saavuttamaan maksimaalista etua markkinoilla annetuissa olosuhteissa.
Tämä kuulostaa yksinkertaiselta ja suoraviivaiselta, mutta tämän toteuttamisessa piilee yksi keskeinen ongelma: esimerkiksi teknisen analyysin ja fundamenttianalyysin yhdistäminen helposti nähdään 1 + 1 = 2 -matematiikan kautta. Yhdistetään kaksi hyvää tyyliä ja tulos on heti parempi kuin yhdellä yksinään.
Toisen tyylin erinomainenkaan osaaminen ei välttämättä korvaa toisen tyylin tyngäksi jäänyttä osaamista.
Todellisuudessa näin ei välttämättä ole, koska molemmat tyylit vaativat sijoittajalta osaamista ja ymmärrystä hyvin laaja-alaisesti. Toisen tyylin erinomainenkaan osaaminen ei välttämättä korvaa toisen tyylin tyngäksi jäänyttä osaamista, mikäli molempia yritetään hyödyntää täysmääräisesti jatkuvasti.
On mielestäni enemmän kuin mahdollista, että 1 + 1 ei ole 2 vaan paljon vähemmän, mutta ennen kaikkea tulos on huonompi kuin vain toista tyyliä hyödyntämällä. Näkisin että suurimmat virheet syntyvät nimenomaan tilanteissa, joissa pakotetaan tynkää teknisen analyysin tai fundamenttianalyysin osaamista erinomaiseen osaamiseen toisella analyysin osa-alueella.
Psykologia sotkee helposti sijoituksia ja treidejä luultua pahemmin
Isoimmaksi ongelmaksi teknisen analyysin ja fundamenttianalyysin yhdistämisessä tulee helposti psykologiset tekijät. Otan esimerkkejä Helsingin pörssin puolelta: minun on todella vaikeaa pitää kiinni vahvassakin nousutrendissä olevasta yhtiöstä pitkällä aikavälillä positiotreidinä/sijoituksena, jos tiedän yhtiön olevan fundamentaalisesti hyvin kallis (ts. fundamentit puoltaisivat oman näkemyksen mukaan position myyntiä, mutta tekninen kuva ei).
Toisaalta joitain ongelmia tulee helposti myös siinä, jos hakee pidempää sijoitusta fundamentaalisesti hyvään yhtiöön, mutta teknisen analyysin osaamisen vuoksi yrittää hinkata ylimyydyssä tilanteessa entryä viimeiseen desimaaliin optimaalisilla RSI-lukemilla – pahimmillaan tuossa jää paitsi erinomaisesta pidemmän aikavälin positiotreidistä/sijoituksesta muutaman desimaalin hinkkauksen takia (-> fundamentit suosisivat position avaamista, mutta tekninen kuva omassa tulkinnassa ei).
Tämän vuoksi useasti itse päädyn etenkin Helsingin pörssin puolella tilanteeseen, jossa joudun hyvin yksilöllisesti pohtimaan jokaisen sijoituksen/treidin kohdalla kumpaa analyysityyliä olisi hyvä juuri nyt painottaa, ja kuinka paljon. Tilanne on siis hyvin äkkiä suhteellisen monimutkainen, eikä lainkaan suoraviivaista charttien ja DCF-mallien hinkkaamista yhtäaikaisesti.
Sijoituksen/treidin aikaikkunalla on paljon merkitystä
Kaikesta huolimatta teknisen analyysin ja fundamenttianalyysin yhdistämisessä on mielestäni olemassa yksi hyvin suoraviivainen lainalaisuus: mitä pidemmälle aikaikkunalle mennään, sitä enemmän fundamenteilla on merkitystä.
Tämän vuoksi esimerkiksi minun on ollut helppoa päättää, että NYSE:ssä treidaan päivänsisäisesti vain ja ainoastaan tekniseen analyysiin perustuen, enkä edes vilkaise fundamenttianalyysin puolelle, muuta kuin hyvin erityislaatuisissa tapauksissa (esim. uutiskatalyytit pre/post marketissa). Tämä luonnollisesti siksi, että jos haen 5 minuutin aikaikkunalla nousutrendiin entryä seuraavasta HL:stä, niin voin olla hyvin varma, että fundamenttianalyysin merkitys tämän treidin tulokseen on olematon.
Helsingin pörssissä tilanne on sitten merkittävästi monimutkaisempi, koska suurimmat osat sijoituksista/treideistä ovat positiotreidejä (aikaikkuna on siis karkeasti 6-18kk esimerkiksi). Tällöin on helposti argumentoitavissa, että fundamenttianalyysillä todellakin on merkitystä, mutta teknisen analyysin painoarvoa ei todellakaan voi vetää täysin minimiin.
Fundamenttianalyysin ja teknisen analyysin yhdistäminen parhaimmillaan tuo merkittävästi parempia tuloksia kuin kumpikin tyyleistä yksinään.
Ja tätä kautta päädytään jälleen tilanteeseen, johon viittasin ensimmäisessä kappaleessa: tilanne on monimutkainen, eikä lainkaan yksiselitteinen, ja vaatii tilannekohtaista tulkintaa varsin paljon.
Loppukaneettina: fundamenttianalyysin ja teknisen analyysin yhdistäminen parhaimmillaan tuo merkittävästi parempia tuloksia kuin kumpikin tyyleistä yksinään, mutta yhdistäminen todellisuudessa on hyvin haastava prosessi, joka vaatii sijoittajalta/treidaajalta vähintään yhtä tiukkaa pohdintaa kuin mikä tahansa muu sijoitusstrategian osa-alue.
Ennen kaikkea sijoittajalta/treidaajalta vaaditaan itsekuria: mitä todellisuudessa osaan ja kuinka hyvin molemmista analyysityyleistä, ja miten voin hyödyntää tätä sijoitustoiminnassani?
Johannes Sippola
Kirjoittaja on treidaaja, lääketieteen opiskelija ja Medifilm Oy:n toimitusjohtaja.
