Teesini vauraampaan elämään

Pääomalla on kolme muotoa: aineellinen, sosiaalinen ja tiedollinen. Kuinka niitä kartutetaan?

Seuraavissa kohdissa esittelen teesini omasta mielestäni vauraampaan elämään. Esittelen kolme pääoman muotoa: aineellisen, sosiaalisen ja tiedollisen pääoman. Nämä ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Vain köyhillä on kiire

Satuin kerran lenkkeillessäni näkemään Fiat Punto -merkkisen mopoauton takalasissa tarran, jossa todella luki “vain köyhillä on kiire”.  Tietenkin tässä voisi ajatella, että Puntossa kiihtyy vain kuski, mutta itse ajattelin asian laajemmin. Tämä tarkoittaa itselleni sitä, että jos rakennan elämän, jossa minulla on kaikkialle aina kiire, se on vain yhtä suorittamista. Yritän siis pysähtyä ja mahdollistaa myös spontaanin tekemisen.

• Älä täytä kalenteriasi ja pystyt toteuttamaan myös ex tempore -juttuja. Tämä on johtanut itselleni aivan fantastisiin elämyksiin, kun olen pystynyt sanomaan asioille enemmän kyllä.

Tarkoitan käytännössä esimerkiksi sitä, että jokaiselle arki-illalle ei tarvitse suunnitella kuntosalia tai tanssituntia. Ymmärsin tämän itsekin vasta yli 10 vuotta lattareita tanssineena. Kehittyminen missä tahansa on nopeampaa, jos annan itseni levähtää välillä. Tämä mahdollistaa luovuuden ja uudet ideat, jotka saattavat jopa muuttaa elämäni suunnan.

Jos tämän lauseen ajattelee kukkaron kautta, niin sekin pätee: kun jollakulla on tarpeeksi “paalua”, muut kyllä tulevat hänen luokse tai ainakin odottavat häntä mielellään. Tällaisella henkilöllä ei siis ole kiireen tunnetta milloinkaan.

Etsi kumppani ja asu kimpassa

On ihan selvää, että yhdessä asuminen säästää esimerkiksi asumisen kuluja, kuten vuokraa. Jos oman kumppanin löytäminen tuntuu haastavalta, voit asua yhdessä myös vaikkapa kaverisi tai sisaruksesi kanssa. Muista kuitenkin, että seuraavakaan kumppanisi ei ole todennäköisesti viimeisesi, joten älä suotta etsi täydellisyyttä, koska nuorena et edes välttämättä tunne vielä itseäsi ja tarpeitasi, ja ne muuttuvat todennäköisesti matkan varrella.

Esimerkiksi jos maksatkin 700 euron vuokran sijaan vain 350 euroa vuokraa, se on satasia säästöön joka kuukausi.  Tämä 350 e/kk tekee jo yhdessä vuodessa ilman mitään tuottoa säästölle 4200 e. Jos tämän rahan vielä sijoittaa vaikkapa osakemarkkinalle useamman vuoden ajan, osakesalkkusi on todennäköisesti jo alle kolmessa vuodessa viisinumeroinen. Yhdessä asuminen mahdollistaa muitakin säästöjä, mutta asuminen on niistä todennäköisesti suurin. Muita säästöjä tulee mm. ruuasta, vakuutuksista, asunnon kalusteista, autosta yms.

On myös puolet helpompi päästä käsiksi omistusasuntoon yhdessä kumppanin kanssa. 

Jos kuitenkin päätät, että haluat asua kaikesta huolimatta yksin, pohdi ainakin, voisitko vuokrata asuntoasi esimerkiksi lomamatkojesi ajaksi vaikkapa Airbnb-palvelussa. Esimerkiksi Turussa Ruisrock-viikonlopulta saatat tienata yli tuhatkin euroa pienestä asunnosta. Vuokralla asujat tarvitsevat tähän kyllä luvan vuokranantajalta.

Yhdessä asuminen saattaa kerryttää myös enemmän sosiaalista pääomaa kuin yksin asuminen. Syvät ihmissuhteet kantavat läpi elämän myrskyjenkin.

Työskentele myös oppiaksesi

Uskoakseni 100 prosenttia ihmisistä on sitä mieltä, että on tärkeää seurata unelmiaan ja tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta.

Varsinkaan uran alkuvaiheessa ei mielestäni kannata kuitenkaan olla liian valikoiva. Jos ansioluettelossasi (CV) on vielä tilaa, sanoisin, että mikä tahansa työkokemus on hyvästä ja opettaa mitä sitten haluaakaan elämässä tehdä. Työelämään siirtyessä, jos myöhemminkään, emme välttämättä pysty valitsemaan työpaikkaamme. Tämä mahdollisuus seuraa sitten myöhemmin intohimoisesta tekemisestä, kunhan sitä ollaan kehitytty oman alamme ammattilaiseksi tai ainakin on sopivasti rivejä ja hienoja sanoja CV:ssä.

Minä olen itse opiskeluaikanani mm. kantanut tiiliskiviä rakennustyömailla. En kokenut tekeväni sitä minkään muun asian takia kuin rahan, mutta nyt vanhempana ymmärrän paremmin, että se opetti myös, millaista on työelämä. Se antoi myös näkemystä siihen, että koulunpenkki on vaihtoehto raksahommista seuranneille selkäkivuilleni. 

Kun työkokemusta on karttunut jo jonkin verran, kannattaa miettiä, saako siitä omasta työstä jotain muutakin kuin rahapalkkaa ja rytmiä arkipäiviin. Suosittelenkin, että hakeudut ensijaisesti töihin, joissa maksetaan sen asian opettelusta, jonka koet omaksesi. Suosittelen, että et siis käytä elämäsi parhaita tunteja vain yhden pääomaluokan perässä juoksemiseen vaan useamman, jos mahdollista. Voisin kiteyttää, että työstä voit parhaimmillaan saada kaikkia noita ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani kolmea pääomaa: aineellista, sosiaalista ja tiedollista pääomaa.

• Kärjistettynä on parempi ansaita jopa pienempää rahapalkkaa ja kehittyä työssä sekä oppia uusia asioita kuin työ, jossa vain toistat samoja rutiineita vuosia. Verollehan menee vain rahapalkka, eivät tietosi, ymmärryksesi maailmasta tai sosiaaliset suhteesi. Usein kuitenkin etenemismahdollisuudet ovat paremmat niissä töissä, joissa voi kehittyä ja parantaa tuottavuuttaan jatkuvasti. Tämä näkynee myös palkkapussissa, jos ei heti, niin myöhemmin.

Ei ne pienet menot vaan isot tulot

Tämä on kohta, josta olen usein väitellyt kaverieni kanssa. Miksei vaan pienet menot, vaikka olisi kuinka isot tulot? Ajattelen asian niin, että tulot ovat omien valintojesi summa, ja jos tuloja on paljon, on menojakin yleensä enemmän. Ostat esimerkiksi isomman asunnon, koska siihen on varaa. Tahdon siis sanoa, että kaikkien kannattaisi tienata mieluummin enemmän kuin vähemmän, jotta voivat halutessaan myös käyttää enemmän rahaa, joka pyörittää yhteiskuntaa mm. verotulojen kautta.

• Tärkeintä on omata ylijäämäinen talous. Tämä tarkoittaa sitä, että kulutat vähemmän rahaa kuin tienaat. Olen lukenut, että jotkut saavuttavat merkittävän varallisuuden elämällä vuosikausia tosi pienellä budjetilla suhteessa omiin pieniinkin tuloihin. Kaikki on hyvin niin kauan, kuin talous on ylijäämäinen, mutta sen ei tarvitse olla sitä joka päivä tai edes vuosi.

Tulot seuraa joko aktiivisesta tai passiivisesta tekemisestä. Aktiivista tekemistä on mm. ansiotyö, yrittäjyys (sivutoiminen tai päätoiminen) ja monen mielestä myös vuokranantajuus, jos sitä ei ulkoista.

Passiivista tuloa on mm. moni pääomatulon muoto kuten pörssiyhtiöiden osingot. Tätäkin edeltävästi on tarvinnut toimia aktiivisesti ja säästää sekä sijoittaa, jotta pääsee nauttimaan passiivisesta tulosta.

Elämässä pitäisi mielestäni pyrkiä työvuosien kertyessä maksimoimaan passiivinen tulovirta ja minimoimaan aktiivinen. Tämä on mahdollista, kun säästät aktiivisesta tulovirrasta ja sijoitat rahan saadaksesi passiivista tuloa.

Mielestäni elämässä pitää olla myös hieman luksusta, mutta se luksus kannattaa rahoittaa passiivisilla pääomatuloilla eikä suoraan omasta selkänahasta.

Rakenna  itsellesi elämä, josta et tarvitse lomaa

Ihmisen perustarpeita ovat mm. katto pään päällä, ruoka, vesi ja ilma, jota hengitämme. Kun nämä on saavutettu, tavoittelemme lisää. Meille ihmisille ominaista on, että emme ole koskaan täysin tyytyväisiä siihen, mitä meillä on ja haluamme koko ajan enemmän. Se on lähtökohtaisesti vain hyvä asia, koska muussa tapauksessa luultavasti asuisimme yhä luolissa metsästäen jokaisen aterian kepeillä.

Kun tätä nykyistä menoa yhteiskunnassa tarkkailen, olemme siirtyneet ehkä liiankin suorituskeskeiseen malliin, jossa koko elämän tarkoituksena on vain hankkia itselleen tietty status haalimalla koko ajan enemmän kaikkea. Kalenterit ovat täynnä koko ajan sitä sun tätä mukamas pakollista. Onko tämä siis elämän tarkoitus? Mahdollisesti on monellekin, mutta millä hinnalla saavutamme tämän kaiken? Ja kasvavatko kaikki kolme pääoman tyyppiä näitä tavoitellessasi?

Tarkastellaan asiaa rahan kannalta: kyllä, nettovarallisuus kasvaa suorittaessa juttuja, joista saa tuloja. Kasvaako tietopääoma? Kyllä, kasvaa se tietenkin, kun opiskelee ja suorittaa. Sosiaalinen pääoma? Kyllä, ainakin osittain kasvaa, ellet ole täysin yksinäinen susi. Tämä suorituskeskeinen elämäntyyli voi siis olla ihan toimiva pääomaluokkien kehityksen kannalta, mutta sitten vielä se viimeinen kysymys. Millä hinnalla saavutat tämän ja mitä tahdot saavuttaa sillä? Pyydän, että vastaat itsellesi rehellisesti seuraaviin kysymyksiin:

• Miltä maanantai tuntuu elämässäsi?
• Haaveiletko ulkomaanmatkoista jatkuvasti?
• Koetko, että tarvitset lomaa arjestasi?
• Koska olet viimeksi pysähtynyt ja ollut tekemättä mitään tuottavaa?
• Pitääkö läheisten näkeminen kalenteroida?
• Romahtaako fyysinen kuntosi, jos jätät kerran kuntosalin väliin, kun kaveri pyytää kahville?
• Onko mielessäsi joku ihminen, joka olisi pitänyt tavata jo pidempään, mutta aina jokin on estänyt asian?
• Koska olet viimeksi käynyt kumppanisi (jos on) kanssa treffeillä ulkona?
• Koska viimeksi olet käynyt lastesi (jos on) kanssa kävelemässä metsässä?

Näihin kysymyksiin ei ole oikeita vastauksia. Tarkoitukseni on sanoa, että tee vain juttuja, mutta älä käytä koko elämääsi suorittamiseen. Muista myös nauttia työn tuloksista jatkuvasti arjessasi. Muista siis kohtuus kaikessa ja rentoudu. Rakenna elämäsi niin, että tavallinen arkiviikko tuntuu odotettavalta asialta viikonlopun jälkeen. Älä täytä kalenteriasi velvollisuuksilla vaan mahdollisimman monilla asioilla, joista todella nautit ja joita odotat. Ja kalenterista puheen ollen – vielä kerran toistona – älä järjestä jokaiselle illalle viikossa menoa, vaan salli spontaanit päätökset ja tekeminen, jos suinkin mahdollista. Muuten on vaarana, että palat loppuun. Maanantai on vauraassa elämässä yhtä kiva päivä kuin perjantai. Älä ole minkään orja vaan ole vapaa. Tee se itsesi takia, jos et muiden.

Sijoita ihmissuhteisiin ympärilläsi

Tämä on asia, jota en voi korostaa liikaa. Se on itselleni yksi eniten virtaa tuovista asioista. Oma supervoimani on ihmisten saattamine,n yhteen ja nautin sosiaalisista tilanteista, joissa ekstrovertti puoleni pääsee kukoistamaan. Järkkäänkin jatkuvasti niin kotibileitä kuin tapahtumia yhteisöissäni. Lisäksi tykkään liikkua ja olen mm. aktiivinen avantosaunaharrastaja. Suurin osa näistä jutuista on sellaisia, joihin mennään kaverin kanssa. Olen noin 80 prosenttisesti se, joka ehdottaa jotain tekemistä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtä kutsua vastaan olen itse lähettänyt noin neljä. Kutsulla tarkoitan tässä mitä tahansa ehdotusta jostain tapaamisesta tai tekemisestä, olkoon se lenkkeilyä tai kutsu kanssani häihin Intiaan. Mietin tovin, mikä on oikea suhdeluku, mutta kyllä se tuo on – niin suurelta kuin kuulostaakin.

Pyrin ympäröimään itseni ihmisillä, jotka vievät minua eteenpäin elämässä. Tämä voi tarkoittaa kaikkea yhden illan hyvästä seurasta bisnesmahdollisuuksiin ja jopa elinikäiseen kumppanuuteen. Ei ole ylärajaa, kuinka monta ihmistä voin tuntea tässä elämässä, mutta syvällisten ihmissuhdeiden rakentaminen on aina vuosien työ, ja olen valmis panostamaan niihin. Se vaatii aikaa, rahaa ja halua, mutta sosiaalinen pääoma on mielestäni pääomista ylivoimaisesti tärkein, koska se koskettaa meidän ihmisyyttämme niin läheltä. Me emme lähtökohtaisesti tahdo olla yksin ja olemme mieluummin porukalla vaikka Siperiassa kuin yksin Hawaijilla. Miksi sitten niin moni ihminen valittaa yksinäisyyttään? Ensinnäkin kaikki eivät ole ekstrovertteja, mutta väitän, että ihan kaikki silti kaipaavat ihmisiä ympärilleen ja kaikkien kannattaisi panostaa ihmissuhteisiin kuin sijoituksiin.

• Osallistuthan siis juttuihin ja tapahtumiin, joihin sinut kutsutaan, tai sinua ei kauan enää kutsuta. Ainakaan minun järkkäämiini juttuihin. Kun saat hyvää osaksesi, laita myös hyvää kiertämään ja järjestä itse jotain. Älä vain kuluta tässä maailmassa, luo jotain uutta itsekin. Sinä kyllä pystyt siihen, ainakin jos sisäistät nämä teesini.

Esimerkiksi jos asuntosi ei ole soveltuva kaverien kokoontumiselle, voit myös vuokrata ulkopuolisen tilan tai varata pöydän ravintolasta. Älä siis ole kuin pummi sosiaalisissa suhteissa – anna niin saat.

Valitettavasti välillä pitkäkin ihmissuhde päättyy. Tämä on vääjäämätöntä, koska ihmiset ja kiinnostuksen aiheet muuttuvat, joten tämä on vain normaalia elämän kiertokulkua.

Tahdon vielä muistuttaa kahdesta taikasanasta: Kiitos ja Anteeksi. Näitä kuulee liian vähän. Muista siis aina kiittää ja jämptisti pyytää anteeksi, kun aihetta on. Tällä pääsee jo paljon eteenpäin sosiaalisissa suhteissa. Ja muista hymyillä.

Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia

Arvokkain asia elämässäni on aika, sillä sitä en saa mitenkään takaisin. Jos lapseni lukevat tätä kirjoitustani joskus, he ymmärtävät kyllä, mitä tällä hain takaa eivätkä loukkaannu kun en maininnut heitä. Rahaahan me ihmiset voimme tehdä lähes loputtomasti. Käytä toki rahaa itsellesi tärkeisiin asioihin, mutta muista sen rahan vaihtoehtoiskustannus, koska raha on tavallaan myös kuin aikaa. Jos sinulla on rahaa, sinun ei tarvitse tehdä enää töitä saadaksesi sitä rahaa, koska se on jo sinulla. Jos sinulla on paljon rahaa, sinun ei mahdollisesti tarvitse ollenkaan työskennellä taloudellisista syistä – jos siis olet sijoittanut rahan tuottamaan passiivista tulovirtaa. Toki omaisuuden hallinta on myös työtä, mutta se on varsin kevyttä suhteutettuna vaikkapa kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitajan arkeen.

• Palataan vielä vaihtoehtoiskustannuksen käsitteeseen ja tarkastellaan sitä sijoittamisen näkövinkkelistä. Jos ostat juttuja, sinä et voi ostaa jotain muita juttuja, koska se raha meni jo. Se joku toinen juttu voi siis olla esimerkiksi sijoituksesi ja sen mahdollistama vapaa-aika. Jos siis ostat vaikkapa suuremman veneen, sinulta jää sijoittamatta se summa. Sinä et vain sijoita veneen verran vähemmän vaan myös kaiken tuoton, jonka se summa olisi tuottanut täältä ikuisuuteen sinulle mahdollisesti vielä täysin passiivisesti.

Esimerkiksi 1 000 euroa olisi 7 prosentin vuosittaisella tuotolla kymmenen vuoden päästä laveasti pyöristäen 2 000 euroa, 20 vuoden päästä 4 000 e, 30 vuoden päästä 8 000 e ja 40 vuoden päästä 15 000 e. Jos siis ostat nyt 1 000 eurolla vaikkapa uuden punaisen sohvan, koska et jaksa katsella vanhaa harmaata sohvaasi, sinun täytyy tiedostaa, että se uusi sohva ei maksa vain 1 000 euroa, vaan paljon enemmän ajan myötä. Tai että sillä tonnilla olisi voinut edes järjestää mahtavat juhlat tai lähteä ulkomaille.

Jos kuitenkin hankit tavaraa, hanki mahdollisuuksien mukaan sellaista tavaraa, että saat omat rahasi myöhemmin takaisin korkoineen – jopa luksuskellot miehillä ovat usein tällainen juttu. Ei ole välttämättä paras idea ostaa juttuja, joista tiedät että heti kun kassakoneen luukku sulkeutuu perässäsi, et saisi tavarastasi takaisin edes puolta myymällä se heti vaikkapa tori.fi-palvelussa. Tällainen ostos olisi vaikkapa uusi komea punainen sohvasi.

Kun olet tienannut rahaa, maksa ensin itsellesi säästöön, vasta sitten muut laskut. Vaurastut väkisin. Vai tahdotko muka vielä ostaa sen punaisen sohvan ensin?

Jos tahdot vaurastua nopeammin, sijoita oman rahasi lisäksi myös muiden rahat – ei helppoa, mutta jos se olisi, kaikki tekisivät sitä. Tämä on aihe, josta voisin kirjoittaa vielä viikonkin päästä, mutta jätetään se hautumaan vielä toistaiseksi.

• Mitä sitten tarkoitan sillä kun otsikossa lukee, että parhaat asiat elämässä on ilmaisia? Yritän sanoa, että suuremmalla kulutuksella harvoin tulee kylläiseksi. Mitä, jos keskittyisimme myös siihen, mitä meillä jo on, vaikkapa ihmissuhteiden kehittämiseen sen loputtoman materian haalimisen sijaan? Jollakulla toisella on aina isompi vene, ja olkoon näin, sillä tämä on aina tosi. Vapaus ja lisääntynyt vapaa-aika voikin olla siis jopa ilmainen asia – sehän ei maksanut mitään – jätit vain kuluttamatta ja säästit sekä sijoitit!

Jos et kysy niin vastaus on aina ei

Kuinka monta kertaa olet miettinyt, että olisipa pitänyt kysyä jokin asia silloin kun oli mahdollisuus? Jälkikäteen sitten ehkä käsittelet asian mielessäsi, että eipäs tullut mieleen kysyä sitä tai että hetki ei ollut oikea…  Usein tämä on vain itselleen valehtelua. Sinullahan oli mahdollisuus, mutta et tarttunut siihen. Et ymmärtänyt, että tilaisuuden koittaessa se kannattaa hyödyntää heti, koska jos et kysy, vastaus on aina ei. Et kuitenkaan ollut valmis hyväksymään kielteistä vastausta joten et uskaltanut edes kysyä asiaa. Avaan ajattelun vielä arkielämän esimerkin kautta:

• Sinkkuna tapaat kiinnostavan ihmisen sattumalta, juttua vain riittää ja kemiat tuntuvat kohtaavan. Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa jatkaa:
• Joko kiität keskustelusta ja kysyt perään, kiinnostaisiko häntä tavata sinut uudestaan. Lisäksi kysyt, onko hän sinkku, jos asia ei selvinnyt vielä keskustelusta. Ja luonnollisesti pyydät hänen yhteystietonsa.
• Tai et vain uskalla kysyä asiaa, koska pelkäät tulevasi torjutuksi ja tilanne menee ohi. Lähdette eri teille, ja ainakin sinua harmittaa asia suuresti. Voi olla, että hän ajatteli sinusta samalla tavalla, mutta paini sisäisesti saman jännityksen kanssa. Tämä on ihan luonnollista, koska emme tahdo tulla torjutuksi, jos paljastamme korttimme.
• Näissä tilanteissa voisi miettiä, mikä on pahinta, mitä voi käydä, jos teet aloitteen tässä ja nyt.

Seuraava esimerkkini koskettaa pankkineuvotteluita:

• Sijoitan asuntoihin, mutta en tahdo lyhentää lainojani käytännössä ollenkaan, koska lyhennykselle saatava tuotto markkinoilta suurella todennäköisyydellä ylittää rahasta maksettavan lainakoron. Miksi sitten ihmiset lyhentävät esimerkiksi asuntolainojaan, vaikka se on taloudellisesta näkökulmasta väärin tehty?
• Mitä jos siis varaat heti ajan pankkineuvotteluun ja ilmaiset halusi suoraan. Sanot pankkiirillesi, että et enää tahdo lyhentää lainojasi, vaan sijoittaa koko kassavirran, koska tahdot vaurastua nopeammin. Kysyt, onnistuuko se jotenkin ja millä kuluin. Ja niin, että molemmat voittavat. Pankki voi sallia osalle asiakkaista pitkiäkin lyhennysvapaita, mutta ei kaikille mm. regulaation takia. Ne, jotka tajuavat asiasta kysyä, voittavat. Jos asia ei silti onnistu, vaihdat pankkia. Ja olet valmis toteuttamaan uhkauksesi.
• Jos et kysy tätä, on ihan varma että vastaus on ei – se lyhennysvapaa ei ilmesty käyttöösi kysymättä.

Kolmas esimerkkini koskettaa sijoitusyhtiön perustamista kaveriporukalla:

• Sijoittaminen, kuten moni muukin juttu, on omasta mielestäni kivempaa porukalla. Kertovathan tästä mm. monet foorumit, yhdistykset kuten SOS ja somealustat, joilla ihmiset jakavat tietoja ja keskustelevat keskenään. Mikset siis kysyisi kavereita mukaan, ja perustatte vaikkapa oman sijoitusyhtiön ja kasvatte harrastelijamaisesta toiminnasta enemmän ammattimaiseksi? Tämäkin vaatii, että joku teistä heittää sen kysymyksen ilmaan, että mitä jos tehtäiskin yhdessä? Ja on tarvittaessa valmis tekemään paperityöt. Maailmassa suurin osa ihmisistä on kuin lampaita, jotka tarvitsee paimenta. Oletko lammas, joka odottaa ideoita muilta, vai oletko paimen, joka kerää porukan kasaan, saa kaikki kukoistamaan ja teette jotain suurempaa yhdessä kuin mikä yksin olisi mahdollista? Ole se paimen ja menestyt. Lämmin suositus.

Lopuksi vielä totean, että elämä on sellainen, kuin siitä itsellesi rakennat. Ainakaan suurin osa meistä ei tiedä, koska viimeinen päivämme koittaa, mutta sitä odotellessa ja siihen asti voimme elää mahdollisimman hyvää vaurasta elämää. Toivotan vielä kaikille “kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää”, kuten Minna Canth ainakaan lausui.

Kirjoittaja on sijoittaja, Osakesäästäjien hallituksen jäsen ja isä kahdelle pojalle.