Pörssimarkkinoiden ja osakekaupan kehitys on tapahtunut vaiheittain. Vuodesta 2015 eteenpäin kansainvälinen osakekauppa on edennyt huimaa vauhtia.
1980-luvulla pääministeri Margaret Thatcher käynnisti rahamarkkinoiden säännöstelyn purkamisen. Tämä oli niin mittava uudistus, että sitä kutsutaan nimellä “Big Bang” (alkuräjähdys). Se muutti kertaheitolla Lontoon Cityn tärkeimmäksi finassikeskukseksi ja edisti monen maan pääomamarkkinoiden kehitystä.
Finanssisektori kasvoi ja monipuolistui— ja yksityishenkilöt alkoivat enenevissä määrin sijoittaa rahojaan pörssiosakkeisiin. Hieman myöhemmin osakekauppa digitalisoitui (painetuista osakekirjoista luovuttiin), mikä avasi aivan uusia näköaloja.
Neuvostoliiton romahdettua monet kommunismista vapautuneet maat liittyivät Euroopan unioniin ja avasivat uudelleen arvopaperimarkkinat.
Näiden maiden yritykset listautuivat joukolla paikallisiin pörsseihin ja näin osakemarkkinat laajentuivat Keski- ja Itä-Eurooppaan. Vuonna 2002 suurin osa EU-maista siirtyi yhteisvaluutta euroon, mikä myös osaltaan edisti pörssin kasvua. Vuonna 2005 EU sai valmiiksi uudet IFRS säännöt tilinpäätöstietojen julkaisuun, mikä teki eri maiden pörssiyhtiöiden tulos- ja taselaskelmista yhteismitallisia. Myös kaikki osakevertailuissa käytettävät tunnusluvut (P/E, EBIT, gearing jne.) olivat vastedes vertailukelpoisia.
EU petrasi valvontaa
Vuosina 2011–2015 Euroopan unioni paransi markkinoiden toimintakykyä perustamalla valvontaorganisaatioita (ESFS, ESA, ESRB, EBA, ESMA, EIOPA); sitten keskuspankki ECB:n toimenkuvaa laajennettiin ja pankkeja varten laadittiin uusi säännöstö (pääomavaatimuksia muokkaava Basel I-III sekä konkurssisäädäntö).
Toimenpiteiden tarkoituksena oli vakauttaa Euroopan rahamarkkinoita. Samoihin aikoihin EU tiukensi kilpailua koskevia direktiivejä, ja pani pörssiyritykset vastuuseen kapitalismin sääntöjen rikkomisesta (kartellit, markkina-aseman väärinkäyttö ja muut talousrikokset).
Mitä tulee kansainväliseen osakesijoittamiseen, yksi merkittävä uudistus antoi kuitenkin odottaa itseään. Tarve sijoittaa muihin EU-maihin oli ilmeinen, mutta vaikka osakesäästämisen edellytykset olivat merkittävästi parantuneet vuosien saatossa, kielimuurit estivät edelleen rajat ylittävän osakesijoittamisen yleistymisen.
Modeemit mahdollistivat nopeat yhteydet
Kaikki muuttui vuosina 2015–2017, jolloin uudet laajakaistamodeemit mahdollistivat nopeat yhteydet. Toinen tärkeä edistysaskel osakesijoittamisen kansainvälistämiseksi oli englannin kielen laajempi omaksuminen arvopaperimarkkinoilla. Markkinoille ilmestyi erilaisia piensijoittajia palvelevia sijoitusportaaleja, kuten Morningstar ja Reuters.
Samaan aikaan eurooppalaiset pörssiyhtiöt havahtuivat esittelemään yritystoimintaansa kotisivuillaan englanniksi. Osakemarkkinoita ja yritysuutisia käsitteleviä englantilaisia ja amerikkalaisia tv-kanavia (kuten Bloomberg) oli vastedes mahdollista seurata YouTuben välityksellä.
Tekninen kehitys ja englannin kieli avasivat eurooppalaisille piensijoittajillekoko mantereen osakemarkkinat.
Tekninen kehitys ja englannin kielen omaksuminen toisin sanoen avasivat eurooppalaisille piensijoittajille vihdoin koko mantereen osakemarkkinat.
Kansainvälisen kaupankäynnin “yhteisen kielen” yleistyminen de facto mursi käytännössä osakekaupan kielimuurit, mahdollisti tärkeän reaaliaikaisen tiedonkeruun sekä lisäsi oleellisesti sijoittajan mahdollisuuksia hyödyntää syklejä ja trendejä ja siten parantaa osakesalkun tuottoa. Nyt voit hyödyntää kovalla työllä hankkimaasi kielitaitoa konkreettisella tavalla—ja kirjani auttaa sinua tässä tehtävässä (kts. cbsi-initiative.com ).
Timo Rislakki
Kirjoittaja on kansainvälisestä osakekaupasta kiinnostunut kauppatieteen maisteri, joka julkaisi vuonna 2021 kirjan Cross-border stock investment in the European Union & graded capitalism.
