Jos alkaa miettimään syitä sukupolvien väliseen taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen, syyttävä sormi kääntyy herkästi joko hähmäisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin tai omaan itseen.
Hirveän moni ei ehkä uskaltaisi myöntää tätä julkisesti, mutta kampitan itse jo ennestään vajavaista keskittymiskykyäni hakeutumalla jatkuvasti Vauva.fi-palstalle. Kyseinen keskustelupalsta toki tunnetaan eräänlaisena modernina Kansanradiona, mutta useimmilla sanainen arkku kenties aukeaa sulavammin anonymiteetin turvin. Joka tapauksessa kirjanmerkeistäni löytyy muutama suosikkikeskusteluistani, joista yksi on Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta.
(Haluan tässä vaiheessa uskottavuuteni häivähdyksen pelastamiseksi kertoa, että minulta löytyy hyvin paljon kirjanmerkkejä.)
Keskustelusta löytyy tätä nykyä lähes 19 000 kommenttia, eli otsikko on saanut haaskalle muitakin kuin vain minut. Päädyin pohtimaan aihetta uudemman kerran tammikuisen työeläkejärjestelmää käsitelleen blogini myötä, sillä sain siitä enemmän lukijapalautetta kuin mistään aiemmasta tekstistäni. Suurin osa tuntui yhtyvän ajatukseen, etteivät kaikki sukupolvet pelaa nykyisessä eläkejärjestelmässä samoilla korteilla.
Zoomereiden ja milleaniaalien heikommat talousnäkymät eivät toki rajoitu vain ansiotyön jälkeiseen elämään. Hyvin iso osa Vauva.fi-keskustelun kommenteista käsittelee sitä, etteivät esimerkiksi omat vanhemmat ymmärrä, miten jälkikasvun tulot eivät yksinkertaisesti riitä omistusasuntoon. Samaten kaikilta tuntuu löytyvän eno, joka kovaan ääneen kummastelee, miten korkeakoulutettu ei saa vakityötä tiskin alta kysymällä. Toisaalta samankaltaiset kokemukset varmasti antavat jonkin verran vertaistukea meille, joihin valinta ei tälläkään kertaa ikävä kyllä kohdistunut.
Jos taas alkaa miettimään syitä sukupolvien väliseen taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen, syyttävä sormi kääntyy herkästi joko hähmäisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin tai omaan itseen. Kummankaan varaan heittäytyminen tuskin on voittava strategia.
Sen sijaan voisi olla tarpeen haastaa omistusasuntoon ja kesämökkiin perustuvaa kuvaa suomalaisesta omistajuudesta, sillä se antaa tämän päivän työikäisten taloudelliselle onnistumiselle tarpeettoman kapeat raamit. Kaikilla ei tule koskaan olemaan varaa (tai kiinnostusta) asuntolainan lyhennyksiin, mutta useimmilla jää sukanvarteen sentään joskus jotain. Jos tämä jokin saa kerryttää korkoa tarpeeksi kauan, ei ihminen jää tuuliajolle vuokra-asunnossakaan. Voisikohan tässä olla aihetta uudelle Vauva.fi-keskustelulle?
Sini Saarni
Kirjoittaja on taloustieteen opiskelija Aalto-yliopistossa.
