Kriisit ovat parasta aikaa sijoittajalle. Jotkut tekevät miljonäärejä itsestään, mutta pienemmälläkin sijoittamiseen käytetyllä pääomalla voi saada muhkean salkun, jota hallinnoida vuosikymmenet – eläkeläiselläkin nimittäin on elämää, joka edellyttää rahaa, millä mällätä.
Pitkä kokemus osakesijoittajana tuo seesteisyyden ja kaukonäköisyyden etunojaa sijoittamiseen. Romahdusten ja nousujen kokemuksissa on myös se hyvä puoli, että paniikki ei enää aiheuta hätiköityjä myyntejä osakemarkkinoilla. Vaikka Ukrainassa on hätätilanne sodan myötä, pitkän linjan sijoittaja pysyy paremmin sijoitussuunnitelmassaan.
Harva enää tahtoo minimalisoida elämäänsä eläkkeelle jäätyään vaan nimenomaan jatkaa aktiivista ja oman näköistään elämää hamaan loppuun asti. Ja sinnehän on matkaa, kun niin päättää ja luoja suo.
Oma tavoitteeni on elää terveenä 120-vuotiaaksi, ei lainkaan mahdotonta teknisesti. Ja jos matka päättyy aiemmin, ei silläkään ole sitten väliä; ainakin yritin.
Mutta siihen siis tarvitaan rahaa. Nyt on hyvä aika miettiä, mitä yrityksiä haalia salkkuunsa niin, että se kasvaa ja tuottaa rahaa omistajalleen. Siis mitä ja mistä ostaa. En ole tehnyt sodan vuoksi isompia muutoksia omiin salkkuihini. Vain toisesta myin Fortumit pois, toiseen jätin isomman potin, siihen kutsumaani ruumisarkkusalkkuun.
Nyt seuraan paitsi omaa Helsingin pörssiämme, myös ostettavaa Tukholman pörssistä. Monet suuntaavat USA:n tai Kanadan pörsseihin, koska aidan takana ruoho on aina vihreämpää.
Vai onko? Korkea inflaatio, komponenttipula, korkojen nostot, työttömyys – yritysten tulokset uhkaavat huonontua. Minulle riittää pohjoismainen yritys, kunhan se toimii globaalisti ja noilla edellä mainituilla markkinoilla imuroi rahaa, jota sitten tulostaa omistajilleen osinkoina ja kasvuna.
Niinpä lähiajan pörssishoppailuni tuottaa lisää nykyisiä salkkujeni hyviksiä: Qt Groupia, Fiskarsia, sympaattista Ålandsbankenia, unohtamatta Spinnovaa, Merus Poweria tai Orthex Groupia. Ja uusia IPO:ja sitten mausteeksi, kunhan yritykset uskaltavat taas listautua. Sampoa, Nordeaa ja Keskoa onkin jo sopivasti.
Konepajat – paitsi Konecranes, jonka myin strategiani mukaisesti Cargotec-fuusion peruunnuttua – pysyvät, mutta eivät nyt lisäänny. Sota vaikuttaa niidenkin toimintoihin hillitsevästi Tukholman pörssistä ABB:n lisäksi SBB:tä, joka keskittyy yhteiskunnallisiin kiinteistöihin Pohjoismaissa. Jälkimmäiselle Nordea ennustaa 80 prosentin kasvua tälle vuodelle, se riittää toistaiseksi.
Ja totta kai, rahaa on jätettävä myös tulos- ja tilausyllätyksille, joita on varmasti tulossa näissäkin pomppumarkkinoissa.
Sota on julmaa ja turhaa. Ainoa positiivinen asia sodissa on teknologinen kehitys. Muun muassa aseteollisuus tuottaa jatkuvasti uusia innovaatioita, joiden hyötyjä sovelletaan muuhunkin teollisuuteen. Suomikin sai suurta teknologista etua valmistaessaan sotakorvauksina junia ja laivoja.
Jäänmurtajien edistyksellinen teknologia taisi saada vauhtia niiden ansiosta. Samoin Nokia sai silloisille kaapeleilleen uutta markkinaa Pohjois-Amerikasta. Näitä sotien hyötyjä ammennamme sitten tuottoina salkkuihimme, niin kovalta kuin se tuntuukin. Pörssit jatkavat elämäänsä aivan kuin vähittäiskaupatkin, joissa teemme päivittäiset ostoksemme.
Marja-Leena Haapanen
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien hallituksen jäsen.
