Moni on ihmetellyt keväällä pörssikurssien nopeaa nousua, alkuvuoden pudotuksestahan kaksi kolmasosaa on jo kiritty kiinni. Ihan ymmärrettävää ihmettelyä.
Talouden näkymissä ei ole tapahtunut muutosta parempaan. Ennusteet ovat edelleen todella surkeita: bruttokansantuotteeseen saattaa tulla tällä ja seuraavalla kvartaalilla jopa kaksinumeroinen pudotus. Koko vuoden kehityskin jää ehkä viidestä kymmeneen prosenttia miinukselle. Pudotus on historiallisestikin hurja!
Kuopan pohjalla maaliskuussa uutisotsikot olivat varmoja asiasta: kupla on puhjennut ja kurssit palautuneet oikealle tasolle. Nyt kun ollaan lähellä lähtötasoa, ei kukaan ole vielä todennut, että meillä olikin maaliskuussa negatiivinen kupla, joka on nyt puhjennut ja kurssit nousseet oikealle tasolle.
Kansantalouden näkymät eivät puolla nykytasoa sen enempää kuin yhtiöiden tulosodotuksetkaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut taas keskuspankkien ja valtioiden uusien – ja entistäkin isompien – tukipakettien myötä. Suomenkin valtio lisää 19 miljardilla nettolainanottoaan, ja se on vasta tämänhetkinen tilanne.
Näiden pakettien myötä osakkeet täytyykin nyt hinnoitella suhteessa tulosodotuksiin taas aiempaa korkeammalle. Eli tunnusluvut, kuten PE-luku tai tasesubstanssi, saavatkin olla taas entistä korkeammat.
Näyttää entistä enemmän siltä, että ratkaisut siirtyvät tuleville sukupolville.
Tätä voi selittää korkotasolla, ja erityisesti tulevaisuuden odotetulla korkotasolla, josta ennakoidaan entistä matalampaa. Menee vielä pitkään, ennen kuin korkojen nostoa voidaan edes alkaa harkita. Myös markkinoille tungettava ylimääräinen likviditeetti hakee tuottoisinta kohdetta, joka on tässä tilanteessa taas entistä useammin finanssisijoitus reaali-investointien sijaan.
Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin, jotka ovat osakemarkkinoiden nykymenosta huolissaan. Kuinka pitkään voidaan rahaa painamalla hoitaa kaikki kriisit pois päiväjärjestyksestä? Onnistuuko se loputtomiin, vai täytyykö velkoja joskus maksaa takaisinkin? Vai annetaanko ne anteeksi, niin kuin joku on jo ehdottanutkin? Valitettavasti velkojen pyyhkiminen ei sekään ole oikotie onneen. Eikä sellaista olekaan. Näyttää entistä enemmän siltä, että ratkaisut siirtyvät tuleville sukupolville.
Niin tai näin, aikaa myöten osakesäästäjä voittaa aina. Pörssistä löytyy edelleen mielenkiintoisia sijoituskohteita, joiden tuottopotentiaali on hyvä. Omaa harkintaa ei kuitenkaan sovi unohtaa!
Juttu on julkaistu kesäkuussa ilmestyneessä painetussa Viisas Raha 4/2020 -lehdessä.
Timo Rothovius
Kirjoittaja on laskentatoimen ja rahoituksen professori Vaasan yliopistossa. Hän toimi Suomen Osakesäästäjien hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2008 kesäkuuhun 2022 saakka.
