Jos yhtiön hallitus suosittelee osakkeenomistajille ”omaa”, halvempaa ostotarjousta, ollaan jo hyvin vaarallisilla vesillä.
Helsingin pörssin vuorokausirytmi on ollut sekaisin kuin kesälomiltaan palaavilla koululaisilla. Talviunia viettämään unohtunut pörssi on ollut viimeiset vuodet yksi maailman heikoimmin suoriutuvista. Tähän ovat nyt iskeneet kiinni ostokonsortiot, joissa yhteisenä piirteenä on ollut se, että niissä on mukana yhtiön sisäpiiriläisiä. Näitä ovat joko yhtiön pääomistajat, yhtiön toimiva johto tai hallitus.
Ongelmalliseksi tämän tekee se, että tällöin ostotarjous ei jo lähtökohdiltaankaan ole tasavertainen kaikille osakkeenomistajille – joku saa jäädä mukaan yhtiöön, toinen ei. Ja ne, jotka lähtökohtaisesti saavat jäädä mukaan, heillä on melko paljon parempi näkymä yhtiön tulevaisuudesta. Vielä karummaksi tilanne tulee silloin, kun tarjouskilpailuun tulee ulkopuolinen kilpailija, joka tarjoaa osakkeista enemmän. Jos tällöinkin yhtiön hallitus suosittelee osakkeenomistajille ”omaa”, halvempaa ostotarjousta, ollaan jo hyvin vaarallisilla vesillä.
Ostotarjouksia perustellaan sillä, että pörssissä on niin hankalaa. Pitää kertoa kaikesta ja yhtiötä olisi helpompi kehittää esiripun takana. Näin yhtiö kasvaisi nopeammin, ja tämä olisi kaikkien etu. Paitsi nykyisten osakkeenomistajien, jotka pakotetaan luopumaan yhtiöstään. Ja tämä etu on kuitenkin se etu, jonka eteen hallituksen tulee ensisijaisesti tehdä työtänsä. Minua hieman kummastuttaa, jos esimerkiksi näille perinteisille omistajasuvuille, jotka ovat operoineet pääomamarkkinoilla toistasataa vuotta, on tullut yllätyksenä se, miten pörssi toimii ja miten siellä kuuluu toimia.
Olisi helppo antaa ohjeeksi kaikille jäsenillemme, että sano aina ei ja odota parempaa tarjousta. Ikävä kyllä, jos juurrutamme tällaisen käytösmallin omistajiin, saattaa hyviäkin ostotarjouksia jäädä toteuttamatta. Usein nimittäin kunnollisessa ostotarjouksessa ostajana on teollinen toimija, joka maksaa ostettavasta kohteesta reilusti enemmän, kuin sen arvo olisi yksinään. Tämä on usein perusteltua syntyvien synergioiden vuoksi.
Suuntaankin katseeni erityisesti suomalaisiin instituutiosijoittajiin ja eläkeyhtiöihin, joiden tulisi jatkossa suhtautua äärimmäisen kriittisesti ostotarjouksiin, joissa on mukana ostettavan yhtiön sisäpiiriä.
Karri Salmi
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja.
