Antti Rinteen johdolla neuvoteltu hallitusohjelma kasvattaa tulonsiirtoja ja siirtää Suomen kurssia vasemmalle. Jo tässä vaiheessa näyttää kuitenkin selvältä, että kaikkeen hyvään ei ole varaa.
Ohjelman tavoitteena olevan 75 prosentin työllisyysasteen saavuttaminen edellyttäisi valtiovarainministeriön laskelmien mukaan kahden prosentin talouskasvua. Sellaista ei ole odotettavissa. Tilastokeskuksen mukaan talous kasvoi tammi-maaliskuussa vain 1,2 prosenttia edellisvuodesta. Tänä vuonna kasvu jäänee 1,5 prosentin tuntumaan ja ensi vuoden kehitys näyttää ennusteiden mukaan hyvin epävarmalta.
Työllisyyden kohentamiseksi Rinteen hallitus pyyhkii pölystä kolmikantayhteistyön. Tähän mennessä työmarkkinajärjestöjen kesken ei juuri ole onnistuttu sopimaan työelämän rakenteellisista uudistuksista. Nyt hallitusohjelma lupaa kuulla myös yrittäjien edustajia esimerkiksi paikallista sopimista kehitettäessä. Hallituksen kädenojennus yrittäjille on toki tervetullut, mutta työntekijäjärjestöjen suhtautuminen yrittäjiin ei näytä muuttuneen, ainakaan Teollisuusliiton lanseeraaman ”Liiton mies” -kampanjan perusteella. Siinä kiusataan nakkikioskin pitäjää, ruokakauppiasta ja automyyjää.
Työllistämisen viisaus ei asu Hakaniemessä eikä Etelärannassa, vaan yrityksissä. Kaikki varmasti toivovat, että työtä tukevia rakenneuudistuksia saadaan aikaan. Muuten joudumme taas tyytymään erilaisiin tukiaisiin ja muihin tempputyöllistämisen keinoihin.
Elinkeinoelämän reaktiot hallitusohjelmaan ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta olleet voittopuolisesti jonkinlaisia helpotuksen huokauksia. Metsäteollisuus kestää energiaverotuksen uudistusten tuomat lisäkustannukset, mutta korostaa, että muutokset pitää valmistella huolella ja pitkäjänteisesti. Eniten hallitusohjelma näyttäisi kolauttavan kaivosteollisuutta, jonka sähkölasku kallistuu ja uhkana on lisäksi erityisen kaivosveron säätäminen, jota hallitus alkaa selvittää.
Hallitusohjelma kohtelee yrityksiä ja yrittäjiä verrattain lempeästi. Tosin ohjelmassa ei kiinnitetä lainkaan huomiota yritysten pääomarakenteeseen tai rahoitukseen. Elinkeinoelämän kannalta selkeästi myönteisiä ovat kuitenkin hallituksen aikeet investoida infrastruktuuriin ja ryhtyä kuromaan kiinni esimerkiksi vuosien varrella kasvanutta liikenneväylästön korjausvelkaa.
Osakesäästäjien ja sijoittajien tilannetta hallitusohjelman teksti ei välittömästi muuta mihinkään suuntaan. Edellisen hallituksen toteutumattomia lupauksia pienten osinkojen verovapaudesta ei uuden hallituksen ohjelmasta löydy, ei myöskään mainintaa listayhtiöiden osinkojen verotuksen keventämisestä. Osakesäästötilin kehittäminen on uuden valtiovarainministerin peukalon alla, mutta muuten kansankapitalismin kehittäminen on pantu koipussiin odottamaan parempia aikoja.
Välillisiä vaikutuksia sijoittajan toimintaympäristöön hallitusohjelmalla saattaa olla paljonkin. Ulkomaisten sijoittajien osinkoihin kohdistuvaa lähdeveroa hallitus aikoo selvittää, samoin kuin hallintarekisteriomistuksen julkisuutta. Isot muutokset saattavat heikentää Suomen kiinnostavuutta sijoituskohteena ja heijastua ikävästi omaisuusarvoihin.
Valtion omistajapolitiikan sdp varasi oman ministerinsä hoitoon. Hallitusohjelma mahdollistaa valtion yritysomaisuuden myynnit esimerkiksi infrastruktuuri-investointien rahoittamiseksi. Ainakin se olisi positiivinen signaali, ja demarit ovat yllättäneet aiemminkin.
Kimmo Kallonen
Toimituspäällikkö, Viisas Raha-lehti
