Helmikuun loppupuolelle osakemarkkinoille osui pitkästä aikaa pari raikastavaa laskupäivää. Olenkin haistavinani jo vähän paniikin tuttua tuoksua.Oltuani koko alkuvuoden osakkeiden nettomyyjä siirryin rutiininomaisesti ainakin hetkellisesti netto-ostajaksi.
Muistan hyvin, kun olin vuoden 1987 Black Mondayn aikaan lehtereillä kaikki rahat kiinni osakkeissa. Ei tosin ollut meklarille puhelinnumeroakaan, ei sen puoleen.
Vielä paremmin jäivät mieleen 1990-luvun alun pitkät minuutit, kun Suomi oli oikeassa lamassa eikä missään finanssikriisin tuomassa läppätaantumassa. Silloinkin kaikki rahat olivat kiinni osakkeissa ja olin itsekin paniikissa seuraavasta koronmaksupäivästä.
Selvittyäni tästä rima pahasti täristen olen pitänyt huolen, että aina on jotain likviditeettiä, jos sattuu vaikka pörssi romahtamaan. Aivan kuten Andy McCoy, joka kertoi A-studiossa vuonna 1985 taskussaan olevan aina kolkyt tonnia. ”Jos mä löydän jotain, josta diggaan”.
Raha on valitettavasti rajallinen hyödyke, ja joskus likvidit varat väkisinkin loppuvat.
Tällöin alan heti joko neuvottelemaan uusia luottoja tai realisoimaan salkkuni arveluttavimpia tapauksia. Limiitit valmiiksi pohjassa on nimittäin aika nihkeää seurailla kaakkoa kohti matkaavia osakejunia.
En ikävä kyllä tiedä, siirryinkö ostopuolelle liian aikaisin. Tosin jos esimerkiksi ostan tammikuussa myymiäni lappuja halvemmalla takaisin, en ole ainakaan pelkästään tunaroinut.
Olenkin aina pitänyt ortodoksista ”osta ja unohda” -strategiaa optimaalisena vain laiskoille tai paniikkiin taipuvaisille sijoittajille. Varsinkin kun maailma vaikuttaa koko ajan muuttuvan entistä vauhdikkaammin. En näe kovin kunniakkaana kaatumista kaikkien talvivaarojensa kanssa saappaat jalassa.
Tilanne voi siis olla sellainen, että vieläkin kannattaisi panikoida ja hypätä roopeankkana käteiseen ja ostella takaisin vasta sitten, kun maakunnissakin alkaa nähdä ihmisiä hengityssuoja kasvoillaan.
Mutta kannattaisi kuitenkin pohtia, mihin paniikkinappulan painaminen pohjautuu. Jos näkemyksesi on ”Koronavirus ei näy vielä osakkeiden hinnoissa täysimääräisesti”, on tämä ihan kestävän oloinen peruste. Ovatko analyysin pohjalta tehdyt päätökset oikeita vai vääriä, selviää sitten myöhemmin.
Sen sijaan ”Osakkeet ovat laskeneet kaksi päivää, joten nyt ne romahtavat” on pohdintaa, joka kannattaa jättää taloustoimittajille.
Historiallinen kehitys ei edelleenkään ole tae tulevasta.
Myös ”Osakkeet ovat liian kalliita tuotto-odotuksiin nähden” on ihan relevanttia analyysia. Aivan varmasti ainakin jotkut ovat.”Osakkeet ovat nousseet niin pitkään, että niiden on pakko laskea” taas on (hyvin suosittua) pseudoanalyysiä. Tätä harrastavat erityisesti markkinakyykyissä pahasti siipeensä saaneet tajuamatta aina, että tässäkin pohdinnassa oletetaan historiallisesta tiedosta pystyttävän tiristämään infoa irti.
Markkinoiden lasku on osakkeiden hintojen halpenemisen lisäksi siitä hilpeää aikaa, että poppamiehet pääsevät muuallekin kuin CNBC:n ruutuun kertomaan, että tietävät laskun jatkuvan pitkään. Tai kääntyvän nousuksi nopeasti.Jos joku kertoo tietävänsä, mihin osakemarkkinat lyhyellä aikavälillä menevät, ei välttämättä kannata uskoa hänen muitakaan juttujaan.
Juttu on aiemmin julkaistu Viisas Raha talousaikakausilehdessänro 2/2020.
Aki Pyysig
Kirjoittaja on ollut pokeriammattilainen 25 vuotta ja sijoittanut spekulatiivisesti osakkeisiin 34 vuotta. Hän kirjoittaa sijoituskolumnia sivustolla www.sijoitustieto.fi.
