Elämässä tehdään tuhansia valintoja, joilla on vaikutusta omaan talouteen.
Toiset ovat valinnat merkityksettömiä, mutta joillakin voi olla todella pitkäkantoiset vaikutukset omaan elämään ja taloudelliseen asemaan.
Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että omilla valinnoilla ei ole merkitystä, vaan tuuri ja elämän lähtötilanteet yksinomaan määrittelevät tulevaisuuden. Omia valintoja ei pitäisi aliarvioida, vaan oikeilla ja jo kohtuullisillakin valinnoilla voi tehdä ihmeitä. Ajattelin tällä kertaa puhua hieman omasta mielestäni suurimmasta taloudellisesta valinnasta ja täten pahimmasta virheestä mitä voit tehdä: Elämäntapainflaatiosta.
Suomalaisille elämäntapainflaatio on tuttua, kun keskimääräisesti suomalaiset säästävät 6 euroa jokaista tuhatta euroa kohti (Findikaattori). Kaikki tilille tulevat pennoset on siis käytännössä tuhlattu ennen seuraavaa palkkapäivää.
Länsimaisessa yhteiskunnassa kuvitellaan, että kuluttamisella hankituilla asioilla arvotamme itsemme paremmiksi. Kulutusyhteiskunnan opit on siis mennyt meille hyvin perille.
Elämäntapainflaatiolla tarkoitetaan oman elintason nostamista samaan tahtiin kuin tulot nousevat.
Elämäntapainflaatiolle otollisia hetkiä elämässä ovat opiskelijasta työelämään siirtyminen matalan palkan työhön ja matalan palkan työstä siirtyminen parempi palkkaiseen työhön. Merkittävät kuukausitulojen kasvamiset altistavat yksilön kuluttamiselle ja uusien asioiden perustelu itselle on helppoa. Aikaisemmin luksuksena pidetyistä asioista tulee uusi normaali. ”Nyt, kun rahaa on, niin sitä pitää käyttää” -mentaliteetti on varmasti kaikille tuttua.
Palkankorotus johtaa suurimmalla osalla ihmisistä kulutuksen kasvamiseen samassa suhteessa parin kuukauden sisällä tapahtumasta. Rainbow vaihtuu Valioon, kotona keitetty kahvi Starbucksin erikoiskahviin, Renault Audiin, kaksio kolmioon, kotona tehty ruoka ravintolakäynteihin ja hostellit neljän tähden hotelleihin. Lista on loputon, koska kaikesta on löydettävissä ”parempi” versio itselle isommalla rahalla. Sijoitusmediassa tykätään puhua erityisesti tästä erikoiskahvin vaikutuksesta omaan talouteen. Vaikka se naurettavalta kuulostaakin, niin se on konseptina täysin totta.
Pelkästään erikoiskahvin ostaminen kotona keitetyn termarikahvin sijaan ei välttämättä syöksy ketään taloudellisiin ongelmiin, mutta sama mentaliteetti helposti monistuu kaikille elämän osa-alueille, jolloin lopulta ollaankin tilanteessa, että mikään tulotaso ei enää riitä elämiseen. Pienillä valinnoilla estyy säästäminen ja sitä kautta sijoittaminen tulevaisuutta varten. Näistä pienistä valinnoista luopuminen on myös todella vaikeaa, koska ne koetaan ansaituiksi.
Kuinka paljon yksilö pystyy tienaamaan tai kuluttamaan rahaa ei kerro vielä taloudellisesta osaamisesta yhtään mitään, vaan se kuinka hyvin sitä osaa säilyttää. 2500 euroa kuukaudessa tienaava talouden hallinnan taitaja saattaa omistaa merkittävästi suuremman omaisuuden kuin 10 000 euroa tienaava kaiken ansaitun rahan polttava perusjamppa. Tulotaso itsessään ei siis mahdollista säästämistä, jos taloudellisia taitoja ei ole.
Jos koko elämänsä selviää ilman vastoinkäymisiä kuten esimerkiksi työttömyys, sairastuminen, niin säästäminen ei välttämättä ole tarpeen ja voi helposti itselle perustella kaiken rahan polttamisen. Saimme kuitenkin kaikki juuri kokea vastoinkäymisen, mihin emme voineet itse vaikuttaa mitenkään ja joka silti vaikutti jokaiseen ihmiseen maapallolla: Pandemiaksi yltyneen koronaviruksen.
Koronavirus on laittanut miljoonien ihmisten talouden koville ja uskon erityisesti naisten olevan suurimpia kärsijöitä.
Naiset työskentelevät paljon palvelualoilla kuten hoivapalvelut, parturit, manikyyrit, missä ihmisten tapaaminen on varsin tärkeää tulojen saamiseksi. Parturointi Teamssin välillä vaatii jo osaamista. Koronaviruksen aiheuttama tilanne tuo elämäntapainflaation ongelmat esiin järisyttävällä tavalla. Tulosi saattoivat pudota nollaan yhdessä päivässä tai ainakin helposti puolittua. Kuinka monelle 50 prosentinsäästöaste oli realistinen ennen tätä pudotusta? Tilastojen mukaan ani harvalle.
Pitkässä juoksussa elämäntapainflaatio täyttää elämäsi myös materiaalilla, joka tulee laskemaan varojesi lisäksi myös henkistä jaksamista. Jokainen hankittu materiaali vaatii kuitenkin jollain tasolla ylläpitoa, mikä vain lisää stressiä ja kuluja. Miksi turhaan hankkia itselle lisää vastuita, kun ne eivät lisää onnellisuutta ja aiheuttavat vain kuluja?
Elämäntapainflaation taltuttamiseksi kriittistä on määritellä itselleen, että mikä on tarpeeksi. Jos aina tuntuu, että lisäkulutuksella ei vieläkään ole asioita tarpeeksi, niin olet hedonistisessa oravanpyörässä. Mikään määrä rahaa ei sitä janoa saa sammutettua. Se vaatii siis arvomaailman muutosta.
Omassa elämässäni olen käynyt samanlaisia keskusteluja itseni kanssa. Mikä kulutus on riittävästi, mikä elämässä riittää minulle, mikä tuo onnellisuutta, mikä on minulle tarpeeksi. Ei erityisen helppoja kysymyksiä, ainakaan näin nuorelle. Aloitin taistelun elämäntapainflaatiota vastaan aloittamalla bloggaamisen maaliskuussa 2017. Alla olevassa kuvaajassa on nettotuloni ja menoni kuukausittain sekä tulojen ja menojen 12 kuukauden keskiarvot.
Kuvaajasta on helposti nähtävissä, että alkumetreillä selvittelin kokoajan uusia menojen minimitasoja, mutta kulutukseni on hitaasti noussut sen jälkeen. En ole ollut siis täysin immuuni elämäntapainflaatiolle vaan esimerkiksi Avensis vaihtui matkalla Audi A3:een. Kuitenkin keskimääräisten tulojen ja menojen väli on onnekseni laaja, joten putoaminen työttömäksi ei laittaisi taloutta välittömästi kuralle. Kokoaikainen säännöllinen säästäminen ja sijoittaminen on myös mahdollistanut sen, että vuosienkin työttömyys ei veisi taloutta kuralle.
Tämä tilanne on mielestäni niin arvokasta, että mikään kulutus maailmassa ei tuo samaa onnellisuuden tunnetta.
Kumman siis sinä valitset? Loppumattomat määrät tavaraa ja samalla velvollisuuksiavai vapauden vastoinkäymisten aiheuttamasta stressistä? Jos valitsit jälkimmäisen, niin aloita tekemään hyviä valintoja heti ja varsinkin jo silloin, kun kaikki vielä menevät hyvin. Onnea matkaan!
Jesse Viljanen
Kirjoittaja on Nuorten Osakesäästäjien aktiivi ja Osinkoinsinööri talousblogin kirjoittaja.
