Säästämisen verotus, IPO:t ja suunnatut osakeannit ovat yksityissijoittajan kannalta edelleen epäoikeudenmukaisia.
Toimittuani Osakesäästäjien puheenjohtajana 14 vuotta, ja sitä ennen vielä paikallisyhdistyksen puheenjohtajana kymmenisen vuotta, olen saanut jonkun verran näkemystä siitä, mistä järjestö on tulossa ja minne se on menossa.
Tuolle matkalle mahtuu paljon tapahtumia, myös ikäviä, mutta pääasiassa onneksi mukavia. Aika on ollut mielenkiintoista ja opettavaista. Olen saanut tutustunut moniin mielenkiintoisiin persooniin, joita jään tässä eniten kaipaamaan.
Osakesäästäjät kasvoi puheenjohtajakaudellani jäsenmäärältään kymmenestä tuhannesta kolmeenkymmeneen viiteen tuhanteen. Erityisen ilahduttavaa oli nuorten eli alle kolmekymppisten määrän kasvu. Hienoa, että säästämisen ja sijoittamisen merkitys ymmärretään jo varhain.
Julkaisemamme lehti Viisas Raha on kehittynyt erinomaisen hyväksi säästämistä ja osakesijoittamista käsitteleväksi talouslehdeksi, joka luetaan kannesta kanteen. Lisäksi somessa olemme aktivoituneet, mikä on varmasti vaikuttanut myös nuorten mielenkiintoon työtämme kohtaan.
Yhteiskuntaa vaikuttaminen on ollut tärkeä osa työtämme. Se ei aina näy julkisuudessa, esimerkiksi suora vaikutus poliitikoihin tai kommentoinnit eduskunnan talousvaliokunnassa. Vaikka paljon on saatukin aikaiseksi, maailma ei kuitenkaan tullut vielä valmiiksi. Seuraajillanikin siis riittää vielä tekemistä.
Erityisesti sijoittajan verotus on asia, johon emme ole tyytyväisiä. Hyvän verojärjestelmän perusta on neutraalius, eli sen olisi oltava yhdenvertainen kaikille verovelvollisille. Näin ei nyt ole!
Vuodesta 2010 ajamamme osakesäästötilin käyttöönotto oli askel oikeaan suuntaan, mutta se ei vielä riitä. Neutraalius edellyttää, että veroja kerätään tasapuolisesti kaikilta tulonsaajilta. Ei voi olla niin, että suuri sijoittaja ei maksa lainkaan veroa, mutta piensijoittaja maksaa OECD- ja EU-maiden toiseksi tai kolmanneksi korkeinta veroa!
Olen ehdottanut tämän ongelman korjaukseksi kaksitilimallia, jossa yritykseen jätettäviä voittoja verotetaan yhdellä verokannalla, ja jakokelpoisia voittoja verotetaan toisella, vähän korkeammalla kannalla. Tällöin osinkojen saajaa ei tarvitsisi erikseen verottaa, koska hänen veronsa on jo yritys maksanut.
Tässä mallissa nykyiseen verokertymään riittäisi, että jakokelpoisia voittoja verotettaisiin kolme prosenttiyksikköä korkeammalla verokannalla.
Toinen korjattava asia on listautumisantien epäreilu allokaatio. Käytännössä järjestäjäpankki saa päättää, kuka saa osakkeita ja kuinka paljon. Anglosaksissa maissa käytetään yleisesti huutokauppamenettelyä, jossa osakkeet jaetaan parhaan hinnan tarjoaville. Näin pitäisi meilläkin toimia.
Kolmas on suunnattujen antien leväperäinen käyttö joskus arveluttavin tarkoitusperin. Osakeyhtiölakihan lähtee siitä, että annit tehdään aina omistusten suhteessa, mutta antaa poikkeusmahdollisuuden, jos sille on ”yhtiön kannalta painava taloudellinen syy”.
Suunnatun annin järjestäjät kuitenkin perustelevat rutiininomaisesti, että se ”tulee halvemmaksi”, mikä on siten painava taloudellinen syy. Koska tuo pitää aina paikkansa, ei se voi olla automaattisesti lain edellyttämä painava syy. Jos olisi, niin miksi vaatimus olisi kirjattu lakiin?
Korjausehdotus on tähänkin yksinkertainen. Jos anti on suunnattujen antien suuruinen eli alle kymmenen prosenttia osakepääomasta, olisi se voitava suunnata tasaisesti nykyisille osakkeenomistajille ilman raskasta byrokratiaa osakeantiesitteineen ja muine vaatimuksineen. Nämähän juuri aiheuttavat edellä mainitut kustannukset.
Kehityskohteiden jokerina voisin vielä mainita PS-tilin. Tiliä toki voisi parantaa palauttamalla alkuperäiset ehdot esimerkiksi nostoiän ja –määrän suhteen, mutta jo nykyisilläkin ehdoilla tili on eläkesäästäjälle ylivoimaisesti paras tuote mitä markkinoilta löytyy. En ymmärrä, miksi sitä ei enempää hyödynnetä.
Tekemistä Osakesäästäjillä siis vielä riittää. Tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä, järjestöllä on hyvä johto, hyvät työntekijät, hyvä hallitus ja aktiivisia jäseniä, joten mitenkään mahdotonta ei ole saavuttaa tavoitteena olevaa 100 000 jäsenen rajapyykkiä.
Helppoa se ei ole, mutta täysin mahdollista. Jään odottelemaan hyviä uutisia.
Timo Rothovius
Kirjoittaja on laskentatoimen ja rahoituksen professori Vaasan yliopistossa. Hän toimi Suomen Osakesäästäjien hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2008 kesäkuuhun 2022 saakka.
