Palataan vuoteen 2016. Olin tuolloin 23-vuotias ja vasta reilut kaksi vuotta sijoittanut nuori. Minulla oli polttava nälkä oppia lisää sijoittamisesta ja olinkin juuri päässyt sijoittelemaan säännöllisesti kuukausittain pieniä summia osakkeisiin. Siinä vaiheessa tulikin mieleen, että yhtiökokouksessa en ole vielä käynyt. Pakkohan se oli kokeilla.
Ensimmäiseksi yhtiökokouksekseni valikoitui Fortum. Tämän valitsin lähinnä siitä syystä, että tein silloin töitä Fortumin ulkoisessa toimeksiannossa ja bisnes oli minulle hyvinkin tuttu. Yhtiökokousta varten kävin tietenkin ostamassa itselleni uuden puvun. Ajattelin varmistaa, etten missään nimessä ole alipukeutunut. Mummi ihmetteli ja naureskeli, että mitäs minä oikein yhtiökokouksessa teen: Sehän on vaan vanhojen mummojen ja pappojen harrastus.
Sitten tuli yhtiökokouspäivä. Olin hieman etuajassa paikalla ja olihan mummi oikeassa: talo tosiaan oli täynnä hieman vanhempia ihmisiä. Toki joukkoon oli ”eksynyt” myös muutamia hieman nuorempia sijoittajia. Yllätyin myös hieman, kun huomasin että legendaariset ”tuulipukusijoittajat” olivat konkreettisesti tulleet sinne tuulipuvuissa. Olin siis sinällään turhaan jännittänyt pukeutumisen suhteen.
Yhtiökokous alkoi Sari Baldaufin aloituspuheella, Manne Airaksinen valittiin kokouksen puheenjohtajaksi ja alun käytäntöjen jälkeen Pekka Lundmark piti vakuuttavan puheen menneestä vuodesta ja antoi katsauksen tulevaan. Oli upeaa huomata, että Airaksinen tunsi hyvin nimeltä kaikki pitkän linjan kokoustajat. Lisäksi yllätyin, että yhtiökokouksissa keskusteluista voi löytyä jopa koomisia piirteitä.
Itse kokous kesti noin 4,5 tuntia. Uskalsin jopa kysyä pari kysymystä itseäni askarruttavista aiheista. Kysyin niin aurinkoenergiasta kuin myös siitä, että miten Eltelin kriisi vaikuttaa paneelien asennukseen. Kysyin myös siitä, että kannattaisiko Fortumin ostaa Eltel itselleen. Vastaukset olivat hyvin diplomaattisia, mutta kelpasivat ensi kerran kokoustajalle.
Samana keväänä kävin myös Nokian yhtiökokouksessa. Tämä pidettiin Helsingin Messukeskuksessa ja paikalla oli vielä Fortumiakin enemmän väkeä. Lähtöasetelma kokoukseen oli jo hieman erilainen. Jo ilmoittautuessa oli mahdollista äänestää käsiteltävänä olevista kohteista. Lisäksi yhtiön tuotteita oli messumaisesti esillä omilla ständeillään.
Itse kokous eteni hyvin vetreästi. Kun päästiin kyselemään, niin bongasin yllätyksekseni saman vakiokokoustajien joukon käyttämästä puheenvuoroja. Aiheet ja huolet olivat toki hieman erilaiset. Tällä kertaa en keksinyt mitään erityistä kysyttävää.
Useamman tunnin kesti tämäkin kokous, mutta jälleen oli vatsalihakset nauramisesta kipeät.
Itse olen siitä lähtien käynyt joka vuosi erilaisissa yhtiökokouksissa. Olen ottanut tavakseni käyttää lähes aina puheenvuoron, koska kysyttävää yleensä riittää ja johdon haastaminen on tärkeä osa yksityissijoittajan äänenkäyttöä. Tänä vuonna olen käynyt Cityconin, Digian, Verkkokauppa.comin, Remedy Entertainmentin, Fortumin, Sammon ja Noho Partnersin kokouksissa. Kevään kruunaa vielä kohta häämöttävä Nokian yhtiökokous.
Voin nyt sanoa näin nuorena ”kokouskonkarina”, että eroja kokousten välillä on paljon. Lyhimmillään kokous on nuijittu kokoon reilussa puolessa tunnissa ja pisimmillään kokous on kestänyt jopa 6 tuntia. Tarjoilut vaihdelleet korvapuustista melkein kokonaiseen ateriaan. Yleensä tarjolla on ollut kuitenkin kevyttä cocktail-purtavaa.
Yhtiökokous on minusta loistava paikka esittää kysymyksiä, haastaa johtoa päätöksistä, oppia ja kokea uutta. Kaiken lisäksi ne ovat monesti jopa älyttömän hauskoja tilaisuuksia. Ilokseni olen tässä vuosien varrella huomannut, että kokouksissa on yhä enemmän nuoria. Olen todellakin sitä mieltä, että meidän paikkamme todellakin on näissä kekkereissä. Haastan kaikki nuoret mukaan esittämään kysymyksiä ja olemaan tulevaisuuden vakiokasvoja yhtiökokouksissa.
Eemeli Vierimaa
Kirjoittaja on Nuorten Osakesäästäjien aktiivi ja yksi nuorimmista yhtiökokouskonkareista.
