Mediassa puhutaan hidastuvasta viennistä ja osakemarkkinoiden turbulenssista. Talouskasvu on hiipumassa ympäri maailman ja monet osakesijoittajat tuntuvat pelkäävän 2008 tyyppistä laajaa osakemarkkinoiden laskua. Tilanne on kuitenkin erilainen kuin vuonna 2008 ja syy piilee valuutoissa.
On hyvä muistaa, että 2008 finanssikriisi oli deflatorinen kriisi. Toisin sanottuna asuntojen, osakkeiden, raaka-aineiden, energian ja jossain määrin myös kulutustuotteiden hinnat laskivat rajusti. Käteisen ostovoima nousi. Syyt vuoden 2008 finanssikriisiin olivat moninaiset ja kriisin keskiössä oli pääasiassa ylivelkaantuneet pankit sekä asuntojen ja osakkeiden korkeat arvostustasot. Kriisin vaikutukset säteilivät ympäri maailman, mutta kriisin leviämisen taustalla oli todellisuudessa Yhdysvaltojen dollarin nousu.
Dollarin osuus finanssikriisiin on melko vähän puhuttu aihe. Heinäkuusta marraskuuhun 2008 Yhdysvaltojen dollaria mittaava US Dollar Index (DXY) nousi yli 20 prosenttia, mikä on valtava liike valuutalle viidessä kuukaudessa. Mitä käytännössä tapahtui?Sijoittajat ympäri maailman hakeutuivat turvasatamana tunnettuihin omaisuusluokkiin ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen dollariin. Toisin sanottuna sijoittajat myivät muita omistuksiaan ja ostivat dollaria. Kysynnän ja tarjonnan lait ottivat vallan ja dollarin arvo suhteessa muihin valuuttoihin nousi rajusti. Samalla muut omaisuusluokat kuten osakkeet, asunnot ja raaka-aineet laskivat, kun kysyntä näille omaisuusluokille laski. Digitaalinen maailma mahdollisti kriisin leviämisen maailmanlaajuiseksi nopeasti.
Inflaatio on monelle vieras käsite
Suomessa ja länsimaissa yleisesti ei olla koettu rajua inflaatiota pitkään aikaan, ainakin jos uskotaan valtioiden julkaisemia inflaatiolukuja. Vaikka inflaatiolla tarkoitetaan useimmiten juuri niitä kuluttajahintoja, joita keskuspankit mittaavat, inflaatiota on monenlaista. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen olemme todistaneet lähes ennennäkemätöntä omaisuusluokkainflaatiota. Asuntojen, osakkeiden, velkakirjojen ja jopa kullan hinta on noussut 2008 vuoden pohjilta useita kymmeniä paikoin satoja prosentteja. Tämäkin on inflaatiota.
On ollut hyvä vuosikymmen monenlaiselle sijoitustoiminnalle. Keskuspankkien määrällinen elvytys ja ennätysmatala korkotaso ovat vauhdittaneet omaisuusluokkainflaatiotasamalla, kun talous ja kuluttajahinnat ovat nousseet hitaasti. Moni ei tiedäkään että vaikka Yhdysvalloissa on koettu maan historian pisin yhtenäinen nousukausi, vuotuisessa kasvuvauhdissa mitattuna nykyinen nousukausi on ollut heikoin yli 70 vuoteen. Samalla omaisuusluokkien nousukausi on ollut yksi historian vahvimmista. Tilanne on varsin samanlainen ympäri maailman. Toisin sanottuna keskuspankkien toimet ovat stimuloineet lähinnä omaisuusluokkainflaatiota eivätkä reaalitaloutta.
Kysymys kuuluu, onko edessämme hintojen nousua vai hintojen laskua?
Talouden lukuja tarkastellessa on varsin selvää, että olemme suuntaamassa kohti kansainvälistä taantumaa seuraavan vuoden tai kahden sisällä. Tyypillisesti taantumia pidetään deflatorisina, mutta kaikki taantumat eivät ole veljeksiä. 2008 finanssikriisin deflaatio oli seurausta sijoitusten siirtymisestä Yhdysvaltojen dollariin. Kysyntä dollarille oli kovaa, koska dollaria pidetään vahvana valuuttana.
Tilanne on jokseenkin muuttunut kymmenessä vuodessa. Keskuspankit ympäri maailman ovat turvautuneet toinen toistaan uskomattomimpiin toimiin stimuloidakseen talouskasvua. Japanin keskuspankki on ostanut liki 80 prosenttia Tokion pörssiin sijoittavista ETF:istä eli noin 5 prosenttiakoko maan osakemarkkinasta. Sveitsin keskuspankki on yksi suurimmista Applen omistajista. Euroopan keskuspankki on ilmoittanut määrällisestä elvytyksestä ilman takarajaa.
Jopa kaikista vahvin talous maailmassa eli Yhdysvallat on lisännyt kierrossa olevan rahan määrää yli 200 prosenttia ja pitänyt ohjauskorkoja historiallisen matalana historiallisen pitkään. Kaikki tämä on tehty talouskasvun nimissä, mutta mitä näillä teoilla on oikeasti saatu aikaan? Heikkoa talouskasvua ja rajua omaisuusluokkainflaatiota.
Yksitoista vuotta finanssikriisin jälkeen olemme tilanteessa, jossa korot ympäri maailman ovat historiallisen matalalla – joissain maissa jopa negatiiviset. Keskuspankkien ovat siirtyneet elvyttäviin toimiin, ennen kuin talous on alkanut supistumaan. Kun korkoja ei voida enää laskea, on keskuspankkien pakko turvautua määrälliseen elvytykseen eli rahan printtaamiseen. Keskuspankit vaikuttavat olevan valmiita printtaamaan rahaa loputtomiin, jotta välttyisimme taantumalta. Tästä syystä uskon vahvasti, että valuutat ovat seuraavan kriisin keskiössä.
Keskuspankkien turvautuessa entistä rajumpiin keinoihin, kuten negatiivisiin talletuskorkoihin ja määrälliseen elvytykseen ilman takarajaa, luottamus valuuttoihin on vaakalaudalla. Mikä on valuutan arvo, jos valuuttaa voidaan luoda tyhjästä ilmasta ilman mitään rajoja? Historian valossa keskuspankkien rahan printtaaminen on poikkeuksetta johtanut holtittomaan inflaatioon.
Uskon että seuraava kriisi ei ole deflatorinen vaan inflatorinen. Kaikki omaisuusluokat nousevat rajusti, mutta vain inflaatiokorjatut tuotot merkitsevät. Esimerkiksi osakkeiden hinnat voivat nousta rajusti, mutta jos inflaatio on nousua kovempaa, sijoittajan ostovoima laskee. Voittajia ovat ne, joiden todellinen ostovoima säilyy tai nousee. Seuraavassa kriisissä dollarin turvasatama-asemaa ei oteta itsestään selvyytenä.
Sam Laakso
Kulta-asiantuntija, Voima Gold
