Suomi on maailman onnellisin maa, uskokoon ken tahtoo. Kuitenkin mitä olen itse maailmaa nähnyt niin uskon sen.
Vähintäänkin sen, että olemme aivan vertailun kärkipäässä. Mielestäni onnellisuus on analyyttisesti ajatellen Suomessa todella loogista: Puhdasta vettä on käytännössä rajattomasti ja lähes ilmaiseksi. Sama tilanne sähkön kanssa. Erittäin korkeatasoinen ilmainen koulutus. Korkeat palkat ja osaaminen. Todella korkeatasoinen ja luotettava infra. Ja omana lempparina, sekä hyvän kansallisen talouden edellytyksenä: ei korruptiota.
En tiedä mihin suomalaiset normaalisti vertaavat itseään, mutta jos asiaan lähtee oikeasti syventymään, on tulos helpompi ymmärtää.
Mutta jos tuo tulos halutaan ylläpitää, vaatii se jatkossakin nimenomaan kilpailukykyistä Suomea. Miten sitten saadaan vielä kilpailukykyisempi Suomi? Kilpailukyky nimenomaan tarkoittaa kykyä kilpailla suhteessa muihin. Taloudellisessa tarkastelussa ja varsinkin Suomen tapauksessa kyse on maan viennistä. Mitä enemmän vientiä, sitä enemmän hyvinvointia.
Suomen menestys perustuukin pohjimmiltaan vientiin. Ainoa vaihtoehto viennille on kulutustalous, joka toimisi ilman vientiä vain, jos meidän ei tarvitsisi koskaan ostaa mitään ulkomailta. En pidä ajatuksesta siksikään, että kyseinen malli hidastaisi myös koko ihmiskunnan kehitystä.
Näiden aasinsiltojen kautta pääsen itse asiaan: omistaminen on fiksu ja nykyaikainen vientituote.
Ostamalla ulkomailla toimivan yhtiön osakkeen, luot rahavirran sinne, missä sinäkin olet. Kun rahavirtoja on paljon, se lisää vaurautta alueellasi. Tällä vauraudella voi ostaa uudempia hyödykkeitä ja palveluita tai päivittää jo olevia. Tämä lisää yksilöiden vaihtoehtoja, töitä ja hyvinvointia.
Ostamalla osakkeen teet siis paitsi hyvää itsellesi, mutta myös omalle alueellesi.
