Nuoren asunnonostajan olisi pitänyt olla lähtöviivalla lainalupauksen kanssa hyvin pian julkistuksen jälkeen, jotta kauppojen varmistaminen ennen vuodenvaihdetta olisi realistista.
Kulunut syksy ei totisesti ole ollut sukupolvipolitiikan valossa tylsä. Viimeisin zoomereiden eteen tullut töyssy on hallituksen päätös poistaa ensiasunnon verovapaus. Vuodenvaihteesta alkaen ensimmäisestäkin omasta kodista pääsee tai näkökulmasta riippuen joutuu maksamaan varainsiirtoveroa. Vastaavasti kiinteistöjen varainsiirtoverokantaa alennetaan 4 prosentista 3 prosenttiin ja asunto-osake- ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden 2 prosentista 1,5 prosenttiin.
Vaikka päätös on kirvoittanut kritiikkiä, on tälläkin kolikolla kääntöpuolensa. Nykyisellään varainsiirtovero nimittäin tutkitusti luo talouteen tarpeetonta tahmaa ihmisten jäädessä jumiin asuntoihinsa silloinkin, kun elämä jo muuten veisi uusille urille. Käytännössä varainsiirtovero on ylimääräisen este esimerkiksi uusille työmahdollisuuksille ja perheenlisäykselle, vaikka taloudelliset edellytykset kalliimmalle asunnolle sinänsä olisivat olemassa. En voi myöskään välttyä ajatukselta, että veroprosentin alennus on hallituksen yritys vauhdittaa alavireisiä asuntomarkkinoita ja on siten kädenojennus myös rakennusteollisuudelle. On taasen toinen kysymys, onko tämä kädenojennus 70 miljoonan suuruisen budjettiloven arvoinen.
Varainsiirtoveron uudistuksessa on joka tapauksessa paljon hyvääkin. Voimakasta vastustusta itsessäni herättää lähinnä kaavaillun muutoksen aikataulu. Tieto ensiasunnon verovapauden poistumisesta tuli 12. lokakuuta eli aikaa veroedun hyödyntämiselle annettiin alle kolme kuukautta. Toisin sanoen nuoren asunnonostajan olisi pitänyt olla lähtöviivalla lainalupauksen kanssa hyvin pian julkistuksen jälkeen, jotta kauppojen varmistaminen ennen vuodenvaihdetta olisi realistista. Näin äkkinäinen verouudistus voi luoda markkinoille hyvin ikäviä pullonkaulatilanteita, joita esimerkiksi ensiasunnon varainsiirtoveron asteittainen korottaminen olisi luultavasti ehkäissyt.
Sitä paitsi kukaan tuskin ajattelee kiireessä tehtyjen taloudellisten päätösten johtavan parhaisiin mahdollisiin lopputulemiin. Nyt nuorten asunnonostajien tulisi kuitenkin pystyä tekemään tähänastisen elämänsä suurin taloudellinen päätös vain muutamassa viikossa. Asuntokaupoilla oleminen on siitä hankalaa hommaa, että hankinnassa onnistuminen edellyttää hyvin perusteellista vihkiytymistä kohteeseen – markkinaan tutustuminen on tärkeää, jotta mahdolliset korjausvelat ja liian suuriksi paisuneet taloyhtiölainat oppii kiertämään kaukaa. Lisäksi on täysin mahdollista, ettei sopivaa kohdetta yksinkertaisesti löydy tämänhetkisen aikaraamin puitteissa.
Inhorealistina pahin pelkoni on se, että aikapaineen takia tavallista useampi nuori joutuu kokemattomuuttaan vedätetyksi. Tilanne on myös poikkeuksellisen kelju niille, jotka olivat juuri saamaisillaan tavoitesummansa kasaan.
Sini Saarni
Kirjoittaja on taloustieteen opiskelija Aalto-yliopistossa.
