Tulevaisuususkon puute on nykyisille kaksikymppisille hyvin läpileikkaava kokemus.
Mietin nykyään melko paljon työelämää. Oman elämäni obamana väitän, että niin miettii moni muukin. Tavatessani itseni tavoin kolmea kymppiä lähestyviä ystäviäni kaikki tuntuvat käyvän omaa taistoaan siitä, elääkö työtä varten vai tehdäkö työtä elämää varten. Jokainen myös tanssii itse valitsemansa sävelen mukaan: osa vääntää viikosta toiseen 14-tuntisia päiviä, kun taas osa on asettanut käytettävyydelleen hyvin jämäkät rajat. Ratkaisuistamme riippumatta doomscrollaamme yhä osuvampien työelämämeemien perään.
Työn kokonaisvaltainen ote ulottuu jopa kieleen asti. Siinä missä vielä vanhempani kävivät töissä, oma ikäluokkani on mukana työelämässä. Muutos on havaittavissa myös kyselytutkimusten tasolla: peräti 59 prosenttia nyökytteli E2:n aiemmin tällä viikolla julkaistussa raportissa näkemykselle, jonka mukaan suomalainen työelämä on kehittynyt huonompaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuten arvata saattaa, työelämän kolme uupumussyntiä, eli työmäärä, kiire ja tehokkuuden vaatimus, tunnistetaan raportissa työn merkittävimmiksi kuormitustekijöiksi.
Tätä vasten on helppo ymmärtää, miksi moni zoomeri kokee suoranaista työelämäpelkoa. Nuorten yrittäjyys ja talous NYTin alkuvuodesta julkaiseman raportin mukaan itse asiassa jopa 37 prosenttia nuorista pelkää työelämän olevan liian kuormittavaa. Itse en pystyisi naama peruslukemille vakuuttelemaan näille nuorille, ettei heidän huoliinsa olisi mitään aihetta. Niin ihmiset kuin koko planeetta kun tuntuvat olevan jatkuvasti suorituskykynsä äärirajoilla.
Tulevaisuususkon puute on nykyisille kaksikymppisille hyvin läpileikkaava kokemus. Kun julkinen terveydenhuolto vetää viimeisiään, eläkejärjestelmästä sovitaan pienten päidemme yli ja työpaikalla ahkeruudesta palkitaan vain ekstramäärällä töitä, moni ymmärrettävästi etsii järjestelmästä ulospääsyä vaurastumisen kautta. Näen sijoitusbuumin, jopa omat pienoiset pennoseni, eräänlaisena oireena ympäröivään yhteiskuntaan kohdistuvasta epäluottamuksesta. Niin paljon kuin Nordnetin pläräämistä rakastankin, toivon, että nuorille voitaisiin antaa jonkinlainen yhteiskuntasopimus siitä, minkälainen ponnistelu tässä maassa riittää.
Sini Saarni
Kirjoittaja on taloustieteen opiskelija Aalto-yliopistossa.
