Virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluita syntyy markkinoille joka vuosi yhä enemmän ja enemmän. On kuitenkin hyvä muistaa, että näiden palveluiden myyntiin liittyvää lainsäädäntöä on vielä hyvin vähän.
Koska lainsäädäntöä ei ole vielä toimialalle ehtinyt kehittyä, palveluntarjoajien ja kuluttajien välisissä sopimuksissa voidaan edetä monesti kirjoitetun lain sijasta sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan.
Lähtökohtaisesti sopimuksellisissa suhteissa tulisi toimia kirjoitetun lain mukaan. Mutta koska kirjoitettua lakia eikä oikeuskäytäntöä kryptovaluuttoihin liittyvälle toimialalle ole ehtinyt muodostumaan vielä paljoa, sopimuksen tulkinnassa voidaan edetä kirjoitetun lain sijasta ennemmin sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.
Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajan on ehdottomasti luettava heille tarjotut sopimusehdot, kun he hankkivat virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluita. Samalla heidän on myös hyvä ymmärtää tarkalleen,minkälaista sijoitusta he ovat oikein tekemässä.
Kryptovaluuttoihin sijoittaneen tulee lähtökohtaisesti kantaa vastuu omista sijoituspäätöksistään.
Kryptovaluuttoja ei kannata verrata sijoituskohteena osakkeisiin. Tämä johtuu siitä, että mahdollisessa riitatilanteessa kuluttajan ja palveluntarjoajan välillä sopimusehtoja tulkittaessa kuluttajalla ei välttämättä ole kovinkaan vahvaa oikeudellista kuluttajansuojaa esimerkiksi perinteisiin osakemarkkinoiden kuluttajansuojajärjestelmiin verrattuna.
Osittain myös tästä syystä kryptovaluutat on luokiteltu erittäin suuren riskin sijoituskohteiksi. Suomen kielellä tämän voi ymmärtää niin että kryptovaluuttoihin sijoittaneen tulee lähtökohtaisesti kantaa vastuu omista sijoituspäätöksistään. Ketään muita ei kannata syytellä.
Esimerkki kuluttajansuojasta: Virtuaalivaluuttojen markkinointi
Virtuaalivaluuttalain 12.1 §:n mukaisesti virtuaalivaluutan tarjoajan on markkinoinnissaan annettava asiakkaalle markkinoitavasta palvelusta kaikki ne tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä palvelua koskevia ratkaisuja. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että oikeudellisesti tässä normissa on jätetty asiakkaalle markkinoitavasta palvelusta annettavat tiedot kielellisesti avoimeksi. Tämä jättää paljon tulkinnanvaraa.
Hallituksen esityksessä (HE 167/2018) tätä lain sanamuotoa on kuitenkin täydennetty yksityiskohtaisissa perusteluissa koskemaan erityisesti mainontaa, joka on osa kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun markkinoinnin käsitettä.
Merkityksellisiä tietoja olisivat esimerkiksi palvelun käyttämisestä aiheutuvat kustannukset, palveluun liittyvät riskit, palvelun kokonaishinta ja sopimussuhteen kesto. Lain 1 momentti vaikuttaa standardimaiselta, mutta hallituksen esitöiden mukaan määritelmä tarkentuu enemmän sääntömäiseen muotoon, koska markkinoinnin käsite tarkoittaa käytännössä kuluttajansuojalain 2 luvun käsitettä.
Tässä tulee kuitenkin huomata, että kuluttajansuojalaki ei erikseen määrittele virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluita.
Kuluttajansuojalaki ei erikseen määrittele virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluita.
On hyvä muistaa, että toimiala on erittäin nuori ja vasta kehitysvaiheessa, joten oikeudellista kuluttajansuojaa ei ole ehtinyt vielä kovinkaan paljoa muodostumaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lainsäätäjä on jättänyt näihin kysymyksiin ”liikkuma- tai kasvunvaraa” palveluiden tarjoajan ja kuluttajan välisiin sopimuksiin.
Tulkinnanvaraa kuluttajien ja palveluiden tarjoajan välisiin mahdollisiin riitatilanteisiin voi siis liittyä erityisen paljon.
Sen vuoksi jokaisen virtuaalivaluuttoihin sijoittaneen on ehdottomasti luettava sopimusehdot, joihin he ovat virtuaalivaluuttaa hankkiessaan sitoutumassa tai kun he ovat hankkimassa kryptovaluuttoja tai niihin liittyviä palveluita.
Henri Väkeväinen
Kirjoittaja on Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus Ry:n hallituksen puheenjohtaja, ja hänellä on vuosien kokemus kryptovaluutoista sekä niihin liittyvien oikeudellisten tilanteiden ratkaisemisesta
