Virtuaalivaluutat on laissa kuvailtu digitaaliseksi arvoksi, jota voi taltioida ja siirtää vertaisverkossa osapuolten kesken ilman kolmatta osapuolta. Lähivuosina on odotettavissahyvin paljon kryptovaluuttoihin kohdistuvaauutta sääntelyä sekä nykyisten sääntelyssä ilmenevien määrittelyjen tarkennuksia ja korjauksia näihin määrittelyihin.
Laki virtuaalivaluutoista (572/2019), myöhemmin virtuaalivaluuttalaki, säätelee virtuaalivaluuttoja. Virtuaalivaluutat ovat virtuaalivaluuttalain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan digitaalista arvoa sisältävä omaisuuslaji, jota keskuspankki tai muu viranomainen ei ole laskenut liikkeeseen ja joka ei ole laillinen maksuväline, mutta tätä omaisuuslajia henkilö voi kuitenkin käyttää maksuvälineenä ja siirtää, tallentaa ja vaihtaa sähköisesti. Laillisella maksuvälineellä tässä tarkoitetaan keskuspankin liikkeelle laskemia valuuttoja kuten euroja.
Virtuaalivaluutat ovat tarkimmin Suomen lainsäädännössä määritelty verolainsäädännössä. Uusimman verohallinnon ohjeen (VH/5083/00.01.00/2019, 22.10.2020) mukaan kaikista virtuaali-, krypto- ja vertaisvaluutoista tai bittirahoista sekä pelivaluutoista käytetään nimitystä virtuaalivaluutta sekä internet-peleissä käytettävien erilaisia pelien sisäisiä virtuaalivaluuttoja lukuun ottamatta varsinaisia peliyhtiöiden järjestämiä rahapelejä (VH/5083/00.01.00/2019. Johdantokappale 1-2 momentti).
Virtuaalivaluutta ei ole välttämättä kuitenkaan kovin kuvaava termi kryptovaluutalle, koska kryptovaluutat eivät ole pelivaluuttoja.
Tällä hetkellä esimerkiksi kansallisessa verolainsäädännössä niin kryptovaluutat kuin myös pelivaluutat on rinnastettu yhden virtuaalivaluuttatermin alle. Tämän vuoksi onkin odotettavissa tarkennuksia näiden määrittelyyn.
Virtuaalivaluutat on luokiteltu Suomen vero-oikeuskäytännössä (KHO 2019:42) tuloverolain (1535/1992) 45 §:n 1 momentissa tarkoitettuna omaisuutena, jolloin niiden luovuttamiseen sovelletaan tuloverolain luovutusvoittoa koskevia säädöksiä. Virtuaalivaluutat eivät ole KHO:n mukaan kuitenkaan arvopapereita. Lain esitöissä kuitenkin mainitaan, että virtuaalivaluutta voi täyttää arvopaperimarkkinalain 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetun rahoitusvälineen määritelmän, jolloin siihen sovelletaan lain säännöksiä esimerkiksi esitteen laatimisvelvollisuudesta.
Virtuaalivaluutoista on myös olemassa erilaisia johdannaistuotteita, mutta näiden virtuaalivaluuttajohdannaisten sääntely on vielä alkuvaiheessa. Esimerkiksi verohallinnon ohje yleisesti johdannaisia koskien (VH/2632/00.01.00/2021, 15.11.2021) ei yleisesti määrittele virtuaalivaluuttojen johdannaistuotteita.
Varsinkaan uusimpien virtuaalivaluuttatuotteiden oikeudellinen asema ei ole vielä lainkaan selkeää.
On hyvä pitää mielessä, että lainsäätäjä ei kuitenkaan päätä, mitä kryptovaluutat tai virtuaalivaluutat ovat. Kirjoitettu laki on ainoastaan lainsäätäjän reaktio kryptovaluuttoihin ja niihin liittyviin oikeudellisiin tilanteisiin. Koska virtuaalivaluuttoihin liittyvä lainsäädäntö on vielä kansallisesti hyvin nuorta, tulemme todennäköisesti näkemään vielä lähivuosina hyvin paljon kryptovaluuttoihin kohdistuvaa niin uutta sääntelyä kuin myös nykyisten sääntelyssä ilmenevien määrittelyjen tarkennuksia ja korjauksia näihin määrittelyihin.
Tulee myös muistaa, että Suomessa kansallinen sääntely hakee ulkomailta hyvin paljon vaikutteita. Sen vuoksi tulevaa sääntelyä ennakoitaessa on hyvä kiinnittää huomio myös siihen, miten ulkomailla vastaavat oikeudelliset tilanteet on ratkaistu.
On kuitenkin erittäin todennäköistä, että kansallinen virtuaalivaluuttalainsäädäntömme tulee kokemaan merkittäviä uudistuksia lähivuosina. Koko kryptovaluuttayhteisö taas tietenkin toivoo, että sääntely olisi kaikkien toimijoiden kannalta tasapuolista ja oikeudenmukaista. Toivotaan, että niin tulisi käymään.
Henri Väkeväinen
Kirjoittaja on Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus Ry:n hallituksen puheenjohtaja, ja hänellä on vuosien kokemus kryptovaluutoista sekä niihin liittyvien oikeudellisten tilanteiden ratkaisemisesta
