Kirsikanpoiminta on hyvin yleinen tapa toimia EU-alueella, mutta ei Suomessa.
Suomeen on tulossa uusi laki kryptovarapalvelun tarjoajista ja kryptovaramarkkinoista sekä muista laeista. Asiasta on annettu hallituksen esitys HE 31/2024 vp. Eduskunnan talousvaliokunta on 7.6.2024 antanut asiasta myös mietinnön (TaVM 8/2024). Lain on tarkoitus astua voimaan osittain 30.6.2024 ja kokonaisuudessaan 31.12.2024.
Lakiesityksen tarkoituksena on antaa Euroopan unionin niin sanottua kryptovaramarkkina-asetusta (MiCA) ja varainsiirtojen ja tiettyjen kryptovarojen siirtojen mukana toimitettavia tietoja koskevaa asetusta (maksun tiedot -asetus, TFR) täydentävät säännökset.
Monesti tässä vaiheessa halutaan Suomessa ajatella, että uuden lain myötä pitäisi selvittää, mikä lainsäädännössä muuttuu. Tämän jälkeen taas yleensä halutaan pohtia sitä, että miten uutta lakia tulisi noudattaa…
…mutta tämä ei ole kuitenkaan ainut tapa ajatella asiaa, sillä tässä vaiheessa voidaan myös testata nykyisen ja tulevan lainsäädännön toimivuutta käytännössä.
Lainsäädännön toimivuuden testaaminen
Yleisesti suurimmalle osalle sijoittajista kaikkein helpoin vaihtoehto on toimia vanhan lain mukaan niin kauan, kunnes uusi laki astuu voimaan, jotta mahdollisilta oikeudellisilta ikävimmiltä seurauksilta voitaisiin välttyä.
Tässä tulee kuitenkin muistaa se, että kryptovaluuttamarkkinat muodostavat globaalin markkinan, jossa parhaita kokonaisetuja tarjoavat talousalueet voittavat kilpailun sijoittajista. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi euroalueelle muodostuu erilaisia tulkintoja kryptovaluuttojen lainsäädäntöön liittyen.
Tällöin parhaiten omia oikeuksia puolustavat talousalueet saavat parhaan lainsäädännön ja huonoiten oikeuksia puolustavat talousalueet käytännössä maksavat ylihintaa lainsäädännöstään. Tämä siitäkin huolimatta, että euroalueella kryptovaluuttoja koskevan lainsäädännön tulisi jatkossa olla mahdollisimman yhtenäistä.
Suomessa yleisesti vierastetaan ajatusta ns. kirsikanpoiminnasta (cherry picking), jossa lainsäädäntöä noudatettaisiin vain niiltä osin kuin se hyödyttää lainsäädännön kohdetta ja samalla jätettäisiin tarkoituksella noudattamatta sellaisia osia lainsäädännöstä, jotka ovat epäselviä tai huonommin perusteltuja. Kirsikanpoiminta on kuitenkin hyvin yleinen tapa toimia EU-alueella. Mutta ei Suomessa.
Viranomaistulkinnan haastaminen
Lain vaihtuessa vanhasta uuteen tässä kirsikanpoimintatoimintatavassa käytännössä jokainen viranomaisen tulkinta eli jokainen viranomaisen käyttämä lause ja sana niin vanhasta kuin myös uudesta laista haastetaan joko oikeusasteissa tai viranomaisessa asioidessa kirjallisesti, kunnes saadaan tuomioistuimessa tai neuvottelemalla viranomaisen kanssa selvyys siitä, kuinka lakia todellisuudessa tulisi tulkita.
Ennen kuin selvyyttä asiasta on esimerkiksi tuomioistuimessa saatu, tällöin uutta lakia ei luonnollisesti voida sellaisenaan noudattaa. Eli uutta lakia ei rikota, mutta sitä ei kuitenkaan sellaisenaan noudateta, koska tästä uudesta laista saattavat puuttua perustelut, jonka varaan lait todellisuudessa tulisi rakentaa.
Lakejahan ei voida rakentaa pelkästään uuden kirjoitetun lain varaan, joita sitten vain sokeasti noudatettaisiin vaan lakitekstin jokainen sana ja lause käytännössä tulisi myös oikeudellisesti ja käytännössä perustella. Näin uusi lainsäädäntö saa tuekseen käytännössä toimiviksi katsotut perustelut.
Esimerkki: Kryptovaluutta-termi
Esimerkkinä voidaan käyttää termiä kryptovaluutta, joka vielä tällä hetkellä vanhan lain mukaan Suomessa tarkoittaa oikeudellisesti virtuaalivaluuttaa. Virtuaalivaluutta taas tarkoittaa melkein mitä tahansa digitaalista arvoa.
Kuitenkin yleisesti kryptovaluuttamarkkinalla kryptovaluutalla tarkoitetaan sellaista sijoituskohdetta, jolla on olemassa toimiva lohkoketju ja lohkoketjun toiminta on riittävän hajautettua, jolloin kryptovaluuttaa ei voida sekoittaa esimerkiksi johonkin keskitetysti johdetun yrityksen toimintaan tai tietokantaan (joka ei käytännössä ole lohkoketju).
Halutessaan sijoittaja voisi lainsäädännän muuttuessa haastaa tämän viranomaiskäsityksen ja pyytää esimerkiksi Verohallintoa antamaan oman kirjallisen määritelmänsä kryptovaluutasta. Mikäli Verohallinnon määritelmä ei vastaisi kryptovaluutan todellista määritelmää, niin silloin voitaisiin havaita, että välttämättä verotusoikeutta kryptovaluuttaan ei ole olemassa.
Suomessahan verotuksen tulee perustua lakiin, mutta mikäli lakia ei ole, ei ole silloin myöskään verotusoikeutta. Lainsäädännössähän ei ole tähän mennessä pystytty vielä määrittämään, että mitä kryptovaluutalla oikein tarkoitetaan. Sen johdosta onkin tyydytty korvaamaan kryptovaluutta-termi muilla ilmauksilla kuten virtuaalivaluutta.
Uuden lain mukana virtuaalivaluuttatermin käytöstä kuitenkin luovuttaisiin. Uutena kattoterminä kryptovaluutoille tultaisiin käyttämään ”kryptovara”-termiä. Tämä ei kuitenkaan muuta millään tavalla sitä tosiasiaa, että kryptovara-termi on käytännössä vain uusi nimi aikaisemmalle virtuaalivaluutta-termille. Mikään ei siten uuden lain osalta ole kryptovaluutta-termin määritelmän osalta muuttumassa.
Esimerkki kryptovaluuttojen verotuksesta
Esimerkiksi kryptovaluuttojen verotuksen osalta voitaisiin hyödyntää tätä lainsäädännön epäselvää tilaa. Suomessahan on käytännössä ollut teoriassa mahdollista saada vähennettyä kryptovaluuttatoimijan konkurssista saadut menetykset verotuksessa (TVL 50.1-3 §), mikäli sijoituskohteen liikkeeseen laskijana on ollut osakeyhtiö, koska silloin kyse on käytännössä sijoituksesta yhtiöön eli arvopaperiin.
Luonnollinen henkilöhän ei kuitenkaan voi vähentää verotuksessaan kryptovaluuttoihin kohdistuvia lopullisia menetyksiä, mutta arvopapereihin kohdistuvat menetykset puolestaan voivat olla vähentämiskelpoisia, mikäli laissa asetetut ehdot täyttyvät.
Eli tässä tapauksessa sijoittaja voisi perustella sijoittaneensa arvopaperiin. Tämä siitäkin huolimatta, että tästä arvopaperista on saatettu käyttää sijoituskohteen markkinoinnissa termiä ”kryptovaluutta”. Mikäli kuitenkin tällä kryptovaluuttana markkinoidulta sijoituskohteella ei ole lohkoketjua ja sen toiminta ei ole riittävän hajautettua, käytännössä tällöin kyseessä on ollut sijoitus arvopaperiin.
Tässä tulee myös huomioida se, että Verohallinto ei edes pysty määrittelemään kryptovaluuttakäsitettä. Näin ollen voi hyvin yllättäen syntyä tilanne, että tietyn kryptovaluutan (ei virtuaalivaluutan) verotusoikeutta ei voida Suomessa määritellä. Ja mikäli lakia ei ole, silloin ei verotusoikeuttakaan ole.
Asiahan ei käytännössä ole kuitenkaan näin yksinkertaista, sillä verotusoikeuden osaltahan kyse ei ole niinkään kryptovaluutan verottamisesta vaan verovelvollisen tulojen ilmoittamisesta ja näiden tulojen verottamisesta (verovelkasuhde), joten kryptovaluuttatulot yleensä eivät jää verottamatta, vaikka virallisesti käytetty terminologia ei täysin tosiasiallista tilannetta kuvaisikaan.
Tässä on myös hyvä muistaa, että mikäli uutta tulevaa ohjeistusta käytännössä käy testaamaan, tämä testaaminen tulee toteuttaa aina vilpittömällä mielellä ja ammattimaisessa ohjeistuksessa.
Edellä esitetty teoreettinen oikeudellinen pohdinta ei siten ole tarkoitettu oikeudelliseksi ohjeeksi tai neuvoksi eikä setä sellaiseksi tule tulkita. Kirjoituksen tarkoituksena on herättää ajatuksia ja synnyttää keskustelua asiaan liittyen.
Henri Väkeväinen
Kirjoittaja on Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus Ry:n hallituksen puheenjohtaja, ja hänellä on vuosien kokemus kryptovaluutoista sekä niihin liittyvien oikeudellisten tilanteiden ratkaisemisesta
