Keskustelut eri ikäryhmien kanssa antavat mielenkiintoisen kuvan siitä, miten sijoittamisen ja rahan puhe on muuttunut sukupolvien aikana.
Milloin ja miten he ovat tutustuneet sijoittamiseen ja millaisessa roolissa heidän elämässään rahapuhe tai sijoittaminen on ollut? Milloin siitä on tullut yleistä, vai onko? Teen seuraavassa keskusteluanalyysissä karkeita yleistyksiä muutaman keskustelun perusteella. Totta tietenkin on, etteivät nämä ole kaiken kattavia totuuksia. Aina löytyy toisin toimijoita. Onneksi. En myöskään pyri kattavaan sijoittamisen historiakirjoitukseen tai tutkimukselliseen otteeseen, vaan näkökulmani on enemmänkin rahapuheen ja sijoittamisen yleistyminen tavallisen ihmisen elämässä.
1940-luvulla syntyneille asuntosijoittaminen oli keskeinen tapa kasvattaa varallisuutta. Rahasta ei juuri puhuttu, oli sitten puutetta tai yltäkylläisyyttä. Myöskään heidän omille lapsilleen, 70-luvulla syntyneille, rahasta puhuminen ei ollut tavallista. Sijoittamisesta ei monelle tämän sukupolven ihmiselle ole tullut valtavirtaa, eikä siitä ole puhuttu juurikaan omille lapsillekaan. Lapsilla kuitenkin saattoi olla paikallispankin säästöpossu ja tili.
Sijoittaminen ei ole pelkkä positiivinen kokemus.
80- ja 90-luvun lapselle sen sijaan säästötilit ja säästöpossut olivat yleisiä. Lainarahaa sai ja sillä lähdettiin kiinni sijoituksiin, asuntoihin ja osakkeisiin. 80-luvun lapsi muistelee kuulleensa isän toimistossa kiinnostavaa puhetta sijoittamisesta ja pörssistä, se sytytti kiinnostuksen. Kiinnostusta testattiin jo teinivuosina pienien sijoitusten kautta, mutta varsinainen isompi askel sijoittamisen maailmaan hänellä tuli otettua lukion jälkeisen välivuoden jälkeen. Tuolloin työstä tienatuilla rahoilla aukesi ensimmäiset rahastosijoitukset, pankki kun sattui sijaitsemaan kauppakeskuksessa juuri omaa työpaikkaa vastapäätä.
2000-luvun lapsi oppi säästämään ja sai Visa Electronin, pankissa vierailtiin yhdessä ja tutuiksi tulivat talletusautomaatit ja sähköiset tilinhoidot sekä pankkikortit. Sijoittamisesta puhuttiin viimeistään rippileirin tai protuleirin lahjarahojen kohdalla, rahastot yleisimpinä, ASP-säästäminen yleistyi. Näillä nuorilla on sijoittamiseen utelias ja innostunut suhtautuminen, monilla trial and error -metodia käyttäen vakiintuu sijoittaminen osaksi omaa vaurastumisen suunnitelmaa. Tässä perheessä rahapuhe on ollut yleistä ja avointa, rahasta ei ole tullut tabua.
Se tuntuu vaikuttaneen paljon hänen omaan ajatteluunsa rahasta. Säästämiseen on kannustettu ikätasoisesti: säästöpossut ja säästämisen malli on opittu kotoa. Lähtöpiste sijoittamiseen on hänelle tullut kotoa. Ansioiden ja omien pankkiasioiden hoitamisen kautta on tullut sysäys sijoittamisen aloittamiselle. Joskus tuli jopa tunne, että pankkien sijoittamiseen kannustaminen oli aggressiivistakin, kun ei ollut itsellä tietämystä. Rahaa kertyi kuitenkin sen verran, että pankeilla oli intressi sijoittamiseen kannustamiseen, sijoittamista tuli siis kuitenkin yritettyä. Sijoittaminen ei ole pelkkä positiivinen kokemus: on tärkeää itse tietää ja oppia asiasta sekä pitää langat käsissään. 2000-luvun lapsi sijoittaa, hajauttaa ja säästää edelleen tavoitteellisesti. Hän aikoo puhua rahapuhetta myös tuleville lapsilleen.
Nuoret ovat taloudellisessa toimeliaisuudessaan aikuisia edellä.
2020-luku: lapselle avataan syntymän jälkeen heti osakesäästötili. Lahjaksi annetaan ja saadaan osakkeita. Nuoret ymmärtävät ja ovat kiinnostuneita suorien osakeostojen ja rahastojen merkityksestä oman vaurauden edistäjinä, korkoa korolle ilmiö ymmärretään ja sitä hyödynnetään. Kryptot kiinnostavat riskeistä huolimatta. Vastuullisuus nousee sijoittamisen trendiksi. 2020-luvun teini sijoittaa hajauttaen ja vastuullisuus mielessä. Myös treidaaminen ilmiönä tulee mukaan sijoittamisen puheeseen.
Muutos on ollut nopeaa. Tämä muutos sijoittamisen ja rahapuheen ympärillä selittyy osittain sijoituspalveluiden sähköistymisellä, kuten sähköisten arvo-osuus- ja osakesäästötilien yleistymisellä sekä koulutustason nousulla. Tutkimus (Kalmi&Ranta 2023) antaa myös viitteitä siitä, että vaikka nuorten taloustietämys voikin olla aikuisia heikompaa, nuoret ovat taloudellisessa toimeliaisuudessaan aikuisia edellä. Tämä saattaa osittain johtua sijoittamisen ja rahapuheen lisääntymisestä nuorten arjessa.
Nykynuoret näkevät monipuolisemmat mahdollisuudet vaurastumiseen hajauttamalla sijoituksiaan eri varallisuusluokkiin. Sijoittaminen näyttäytyy heille houkuttelevana keinona rakentaa omaa taloudellista tulevaisuutta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja me aikuisetkin pyrimme innostamaan nuoria sijoittamiseen, vaikka ehkä hieman jälkijunassa. Sijoittaminen on tärkeä osa taloudellista suunnittelua, ja se on täysin ”oukei”!
Mari Hannola-Antikainen
Kirjoittaja on nuorten talousosaamiseen erikoistunut asiantuntija Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -organisaatiossa.
