Me suomalaiset vain olemme lottokansaa, sanoi Tytti Tuppurainenkin Marja Sannikka -ohjelmassa syyskuussa 2020. Tytti ei ole lausahduksessaan mitenkään väärässä, koska tutkimusten mukaan suomalaiset pelaavat uhkapelejä vuodessa kolmen miljardin euron edestä.
Toisin sanoen uhkapeleihin hävitään jokaista suomalaista kohden noin 550 euroa vuodessa. Siinä missä lottolappuja ja rahapelikoneita pelataan kuin viimeistä päivää, niin sijoituksiin suomalaisilla näyttää riittävän rahaa vuodessa vain noin 40 euron verran. Varsin huolestuttavaa, vaikka monet valtion virkamiehet eivät tässänäytä näkevän mitään ongelmaa.
Veikkaamalla häviät aina. Sen varmaan monet tämän verkkosivuston lukijat jo tietävätkin kiitos lisääntyneen tietoisuuden ja Senja Larsenin #veikkauskratian. Sille on syynsä, että miksi uhkapelibisnes on yksi maailman eniten reguloiduista aloista. Uhkapeliyritys voittaa aina vai miten se Veikkauksen vanha slogan nyt menikään.
Olen vuosikausia miettinyt syytä siihen, että miksi suomalaiset valitsevat veikkaamisen sijoittamisen sijaan, vaikka vain ensimmäisessä vaihtoehdossa häviät käytännössä kaiken pääomasi ja toisessa vaurastut vuosien varrella varsin suurella todennäköisyydellä. Osasyyllisenä ovat varmasti pelaamisen kulttuurin positiivinen ilmapiiri ja Veikkauksen kymmenien miljoonien vuosittainen markkinointibudjetti. Uskon taustalla olevan kuitenkin jotain muutakin.
Palaset osuivat kuitenkin itselläni vihdoin kohdalleen kirjoittaessani itselleni muistiin asioita, mitä elämässäni on aikaisemmin tapahtunut. Kuten olen aikaisemmin tainnut Viisas Rahassa mainita, olen lapsena viettänyt pelikoneiden edessä satoja tai tuhansia tunteja. Taidan olla siis ainakin osittain kokemusasiantuntija, vaikka en itse ollutkaan henkilö, joka pelikoneita pelasi.
Silloin minun oli erittäin vaikeata ymmärtää miksi kukaan pelaisi pelikoneilla, jos rahaa ei muutenkaan ole yhtään ylimääräistä, mutta nyt tiedän paremmin. Pelaamisen taustalla oli jotain, jonka ymmärtämiseksi minulla meni kymmeniä vuosia. Tänään keskustellaankin siitä, että miksi luulen veikkaamisen olevan sijoittamista suositumpaa, vaikka matemaattisesti siinä ei olekaan mitään järkeä.
Parannus omaan ahdinkoon halutaan nyt eikä vasta kymmenien vuosien päästä.
Martin Paasin sanoin vaurastuminen sijoittamalla on käytännössä takuuvarmaa, kun sijoitat pitkäjänteisesti, säännöllisesti ja kustannustehokkaasti kasvuosuuksellisiin indeksirahastoihin vuosikymmenien ajan tai mieluummin ikuisesti (tai jotain hyvin lähelle tämän tyyppistä). Vaikka me #Rahapodin kuuntelijat osaammekin lausua tämän lauseen todennäköisesti paremmin kuin Isä Meidän -rukouksen, niin vähävaraiselle suomalaiselle kyseinen lausahdus on hebreaa ja menee kuuroille korville.
Ongelmaksi muodostuukin jo legendaksi muodostuneessa lauseessa kohta: vuosikymmenien ajan. Onhan se hienoa, että vaurastuminen tapahtuu ottamalla riskiä, mutta mitä ihmettä se pitkäjänteinen sijoittaminen auttaa minua juuri tässä hetkessä, kun jääkaappini on tyhjä, autoni pitää viedä huoltoon ja lapsellenikin pitäisi ostaa koulutarvikkeita rahalla mitä ei ole? Vaikka henkilö ymmärtäisikin korkoa korolle ilmiön ja sijoittamisen tärkeyden osana henkilökohtaista talouden hallintaa, niin ei sillä laskuja makseta juuri nyt. Hienojen korulauseiden syöttäminen vähävaraisille ei siis yksistään auta, vaan muutakin pitää tehdä. Ja se on ajatusmaailman muuttaminen.
Se, että aikoinaan vietin pelikoneiden ääressä ison osan lapsuudestani, on opettanut minulle sen, että muutoksen saaminen (saada ihmiset sijoittamaan pitkäjänteisesti oman taloudellisen hyvinvointinsa parantamiseksi) on todella vaikeaa, kun parannus omaan taloudelliseen tilanteeseen halutaan nyt eikä vasta kymmenien vuosien päästä. Muutos pitääkin saada lähtemään ajattelutavassa ja siinä, että oman tilanteen merkittävään parantamiseen ei ole oikotietä. Pelikoneeseen syötetty kolikko tai lauantai-illan lottolappu ei tee muutosta taloudelliseen tilanteesi muuta kuin huonontamalla sitä. Varmaan jokainen ihminen haluaisi rikastua hetkessä tekemättä mitään, mutta niin ei vaan tapahdu, vaikka mediassa näemmekin äkkirikastuneita ihmisiä. Mediassa ei vaan käy ilmi se, että 99.9999 prosenttia äkkirikastumisen yrittäjistä eivät ole siinä onnistuneet.
Uskon kuitenkin, että tilanteesta riippumatta oman talouden kuntoon laittaminen ja sitä kautta mahdollistuva sijoittaminen johtavat erittäin hyvään lopputulokseen, kun antaa mahdollisuuden. Lyhyen ajan kipu johtaa pitkän ajan hyötyyn (eng. Short-term pain, long-term gain) tässäkin asiassa. Hyödyt matkasi alkumetreillä tuntuvat mitättömiltä, mutta lopussa kiitos seisoo. Muutoksen tekeminen omaan taloudelliseen tilanteeseen tulee olemaan perkuleen vaikeata, kuten se oli allekirjoittaneellekin, mutta ajan saatossa se muuttuu helpommaksi. Itse tykkään sanoa taloudellista koulutusta antaessani, että uuden asian oppiminen vie kuusi kuukautta. Tämän jälkeen siitä on syntynyt rutiini ja uusi tapa. Tätä lyhyemmällä ajalla muutoksen tekeminen tuntuu vain työläältä ja vastenmieliseltä.
Myöhästetty mielihalu (eng. delayed gratification) ei ole niin seksikästä, kuin kaiken saaminen heti. Tämä on nähtävissä maailmassa muuallakin kuin vain uhkapelimaailmassa, kun minkä tahansa ostamiseksi sinun on nyt mahdollista noutaa asia itsellesi ja huolehtia maksamisesta vasta myöhemmin. Jopa tietokonepeleissä sinun ei enää tarvitse grindata 10 000 tuntia tietyn tavaran löytämiseksi, vaan voit ostaa tavaran heti itsellesi rahalla. Pitkäjänteinen työskentely oman tilanteen parantamiseksi ei ole enää mainstream.
Vuosi 2022 voisi olla muutoksen vuosi, jossa taloudellinen hyvinvointi laitetaan etusijalle.
Jos aikaisemmin on tottunut pelaamaan uhkapelejä etsiäkseen sieltä parannusta omaan taloudelliseen tilanteeseen, niin ehkä alkanut vuosi voisikin olla säästämisen ja sijoittamisen vuosi. Sijoittamisella tarkoitan eritoten Martin Paasin edellä mainittua sijoitusstrategiaa enkä jotain Shiba Inu/Floki Inu -sekoilua, joka on samaa uhkapelaamista, mutta steroideilla. Mainittakoon vielä kuitenkin lyhyesti se, että jos sinulla on ainuttakaan korkeakorkoista kulutusluottoa, sinun ei pidä sijoittaa ennen kuin nämä on maksettu.
Marraskuun puolella kerrottiin neljän miehen kaveriporukasta, joka kertoi veikanneensa 50 vuotta putkeen joka viikko. Vuosikymmenien aikana he olivat pelanneet noin 56 000 euroa. Sijoittamalla kyseisen summan (noin 93 euroa kuukaudessa) kasvuosuukselliseen indeksirahastoon 50 vuoden ajaksi keskimääräisellä 7 prosentin tuotolla, olisi kaveriporukalla nyt jaettavanaan 498 742 euron potti. Kenestäkään ei olisi tullut miljonääriä, mutta kuitenkin varakkaita. Valitse sinä sijoittamisen tämän kaveriporukan valinnan sijaan, niin kiität itseäsi myöhemmin.
Indeksisijoittamisen myyminen suomalaisille kiehtovana ja yhtä jännittävänä tapahtumana kuin rahapelikoneen pelaaminen ei onnistu, koska se ei ole sitä. Se on itse asiassa erittäin tylsää. Jännitystä elämään kannattaakin hakea oman elämän muista osa-alueista sijoittamisen sijaan. Sijoittamalla kuukausittain saman summan, sinulla menee itseasiassa melkein 20 vuotta ennen kuin koko sijoitettu pääoma on kaksinkertaistunut. On siis normaalia, että tuloksia ei heti näy ja sijoittaminen voi tuntua tylsältä tavalta vaurastua. Tylsää tai ei, niin se on kuitenkin todennäköisin tapa vaurastua markkinassa, jossa tilillä oleville rahoille ei saa mitään tuottoa.
Sijoittamisen aloittamisella kukaan ei voi luvata sinulle nopeaa rikastumista (ja jos lupaa, niin hän valehtelee sinulle), mutta vaurastuminen pitkäjänteisesti tapahtuu melkein vahingossa. Myöhästetyn mielihalun tavoittelun opettelu ja pitkänjänteinen hidas tilanteen muuttaminen on kuitenkin parasta, mitä voit itsellesi tehdä. Tee siis päätös veikkaamisen lopettamisesta ja laita talous kuntoon säästämällä sekä sijoittamalla. Takuulla pystyt siihen!
Sijoittaminen sisältää aina riskin, mutta sijoittamatta jättäminen on myös riski itsessään. Uhkapelaaminen erityisesti on erittäin riskistä, vaikka Veikkaus ei sinua pelaamisen yhteydessä siitä varoita. Kirjoitus edustaa kirjoittajan näkemyksiä ja mielipiteitä, eivätkä ne välttämättä edusta Suomen Osakesäästäjien kantaa.
Jesse Viljanen
Kirjoittaja on Nuorten Osakesäästäjien aktiivi ja Osinkoinsinööri talousblogin kirjoittaja.
