Järjestäytyneessä yhteiskunnassa arvostetaan paljon tietoa ja loogista toimintaa. Periaatteessa kaikki sijoittajatkin ovat kiinnostuneita ainakin yhtiöistä, uutisista, arvostustasoista ja taloudesta eli kaikenlaisesta konkreettisesta faktasta.
Markkinoita ihmettelevät pyrkivät varsinkin ensimmäisinä vuosinaan selittämään jo toteutuneita ilmiöitä jälkikäteen. Nuoremmat taloustoimittajat kirjoittelevat siihen tyyliin jatkuvasti. Löysin viidessä sekunnissa esimerkin talousuutiskanava CNBC:n etusivulta: Stocks rise as earnings reporting season kicks off, Nasdaq up 1 % (CNBC 12.04.2022).
Bongaat samaa jälkiselittelyä Kauppalehden tai Iltasanomien etusivuilta. Juttu on sinänsä laadukas, kun se on täynnä sekä positiivisia, että negatiivisia fundamenttiuutisia. Samasta sisällöstä voisi tosin tehdä poimimalla myös päinvastaista kurssireaktiota vastaavan uutisen. Tämä on median narratiivien hallintaa.
Kun markkinoita on seurannut useampia vuosia, tyypillisesti alkaa ennustelemaan tulevia talouden makroilmiöitä. Seuraavaksi pohditaan yhtiöiden tuloksia ja lopulta edellisten aiheuttamia tulevaisuuden kurssiliikkeitä.
Ekonomistit, analyytikot, salkunhoitajat, säästäjät, keskustelupalstojen anonyymit ja treidaajat–kaikki me ajaudumme välillä spekuloimaan tulevaa. Se ei ole kovin haitallista ilman panoksia tai itsevarmoja julkisia lausuntoja. Valtaosa perustaa tulevaisuuden näkemyksiänsä samoihin faktoihin tai median antimiin.
Siinä on ongelmia –etenkin numeeriset fundamentit ja uutiset on hinnoissa yleensä kaikkein tehokkaimmin. Markkinainformaation määrästä tai sen käsittelynopeudesta ei ole nykymaailmassa pulaa.
Vaikka sain kuulla tai lukea jostain kiinnostavaa faktaa, se ei sinällään lähes koskaan paranna etuani markkinoilla. Päinvastoin, varsinkin lyhyemmillä aikaväleillä faktapohjalta toimiminen on haitallistakin psykologisesti, koska fundamentteihin tulee ainakin itselläni hirttäydyttyä enemmän kuin muunlaisiin perusteluihin.
Vain harvalla on aikaa narratiivianalyysille
Vaikka osaisinkin hinnoitella osakkeen markkinaa paremmin, ei sillä ole mitään väliä. Miksei?
Pörssissä faktat ja logiikka voi jäädä monenlaisten asioiden varjoon. Aukotonkaan logiikka, tieto tai näkemys ei siis välttämättä ole hyödyllinen pitkään aikaan. Hyöty realisoituu vain, mikäli muut alkavat painottaa samoja asioita kuin sinä.
Mihin sitten päätöksiään voi perustaa? Täytyykö vain alkaa kyttäämään muita sijoittajia? Ei kai kolikkoakaan voi heittää?
Otan kaverini narratiivianalyysin apuun. Olemassa olevia narratiiveja osaa analysoida monikin salkunhoitaja, mutta aika harvalla on aikaa, ”skin in the game” tai psykologisia taitoja hallussa. Kuivia fundamenttityyppejä. En tainnut itsekään kirjoittaa vuodenvaihteen salkkukatsauksiin sellaisesta ameebasta kuin sentimentti. Sitä ei kukaan pyydä, niin miksi keskittyä siihen?
Olemassa olevia narratiiveja osaa analysoida monikin salkunhoitaja, mutta aika harvalla on aikaa, ”skin in the game” tai psykologisia taitoja hallussa.
Treidaaminen kuitenkin avaa ihmismielen saloja aika tehokkaasti. Siitä lisää ensi jaksossa, nyt esimerkkiin narratiivianalyysista.
Vuoden 2020 alussa väitin Nokian Renkaiden olevan vain entinen laatuyhtiö. Mielestäni firman toimitusjohtaja- ja strategiavalinnat olivat menneet pieleen ja yhtiön ”laadukkuus” oli lähinnä lujaan pinttynyt tarina.
Saatoin olla vaikka kuinka oikeassa, mutta yhtiön kurssi alkoi silti nousta voimakkaasti muiden osakkeiden mukana. Koronapudotus kurottiin umpeen ja tuosta noustiin vielä reilusti yli. Kaikkialla puhuttiin lähinnä siitä kuinka USA:n uusi Daytonan tehdas on auennut ja miten uusi kapasiteetti takoo pian arvoa omistajille.
Ketään ei kiinnostanut minun painotukset. Osake nousi vuodessa +100 %. En ikinä ottanut positiota, koska koronaelvytys ja Daytona-narratiivit olivat selvästi kuskin paikalla. Shorttaamalla olisi tullut kylmä hiki ja koko position menetys. Nyt parin vuoden päästä nuo riskit on aivan erisuuriksi hinnoiteltu kurssissa.
Twiitin hetkeltä osake on -40 % ja huipusta -70 %. Mutta eihän näin pitäisi käydä, markkinan piti olla tehokas ja hinnoitella kaikki riskit ja mahdollisuudet kurssiin melkein heti!
Yleinen mielipide vaikuttaa osakkeeseen enemmän kuin todelliset riskit
Venäjä-riskit ovat nyt ihan oikeastikin suuremmat. Mutta olivat ne paljon markkinan hinnoittelemia suuremmat myös tammikuun 17. hinnan ollessa vielä huipussaan ja 3x maaliskuun 2. päivän pohjanoteerausta kalliimpi.
Ne riskit eivät vain olleet lähes kenenkään valokeilassa. Venäjäähän on aina pidetty riskisenä ja sieltä on aina tultu häntä koipien välissä takaisin, mutta vasta nyt se näkökulma palasi spottivaloon.
Mitään konkreettista, kuten tehtaiden kansallistamista, ei ollut ennen osakkeen pohjakosketusta tapahtunut; surkeaa vuosineljännestä tai järkyttävää alaskirjausta ei ollut vielä julkaistu.
Yhä useampi sijoittaja vain on nyt kiinnostuneempi ja pelokkaampi riskien suhteen ja laskee negatiivisen skenaarion todennäköisyydet paljon aiempaa korkeammiksi. Ehkä jo liiankin korkeiksi–EOS. Kaikille tapahtumille on jokin (tuntematon) todennäköisyys, eikä se riipu juurikaan yleisestä mielipiteestä.
Yleisön valitseman narratiivin ja sentimentin mukainen osakekurssi voi olla aika kaukanakin ”oikeista” todennäköisyyksistä.
Vladimir Putin olisi nyt rengastehtaiden tulevaisuudesta paljon parempi ennustaja nyt kuin yleisö. Osakkeeseen taas vaikuttaa enemmän yleinen mielipide. Pihvini on, että yleisön valitseman narratiivin ja sentimentin mukainen osakekurssi voi olla aika kaukanakin ”oikeista” todennäköisyyksistä.
Jos karhu tulee metsässä lähellesi ja murahtaa, tuntuu todennäköisyytesi kuolla olevan luokkaa 50 %. Todellisuudessa se on vain siellä 1 %:n kieppeillä.
Tarina eli narratiivi kuitenkin hyvin selvästi vaihtui. Epäilen, että myös ”LaatuGuru” Jukka Oksaharju pudottaa tänä vuonna termin ”laatuyhtiö” samasta lauseesta Nokian Rinkuloiden kanssa. Laatuleimasimen kanssa riehuttiin Suomessa tosi paljon 5–15 vuottasitten.
Kaikissa tarinoissa on totuuden siemen
Monikin noista narratiiveista on meikäläistä vähän hiertänyt. Houkuttelevaa näissä narratiivihypyissä on se, että laatunarratiivin väistyminen voi tarkoittaa arvostuksessa valtavia kerroinmuutoksia, esim. P/E 24 -> P/E 12. Nokian Renkaiden laatuleiman annoin joskus Nesteelle minut yllättäneestä uusiutuvien kannattavuudesta ja tasaisesta 15 %:n liikevaihdon kasvusta. Kasvunarratiiviin pääsy voi tarkoittaa helposti P/E 12 -> 36.
Nesteelläkin on jo hyvää narratiivia takana, mutta positiiviset kierteet on pidempiä. Narratiivi voi voimistua hiljalleen jopa 10-20 vuotta. Mutta kauankohan se KONE on jo ollut vain positiivisessa valossa, 25 vuotta?
Spekuloin juuri tammikuussa samantapaista mahdollista narratiivihyppyä pois KONE:een laatuleimasta kun tuloshan ei kasva, arvostus oli hurja ja Kiina takavuosia isompi riski.
Ennen kuin säntää etsimään narratiiveja rikottaviksi, on muistettava kunnioittaa sitä, että vanhentuneessa tai typerässä tarinassakin on joku totuuden siemen. Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä jättää tapaus hautumaan, odottaa triggeriä tai edes vastakkaisen narratiivin laantumista. Vasta sitten tehdä kauppa ja… odottaa vielä lisää. Tämä on minulle narratiivien avulla positiotreidaamista.
Pörssissä tai kadulla oikeassa olo on typerää, ellei muut viitsi olla samaa mieltä.
Pörssissä tai kadulla oikeassa olo on typerää, ellei muut viitsi olla samaa mieltä. Pimeällä kujalla päätyy äkkiä olemaan samaa mieltä lompakon omistajuudesta aseistetun enemmistön kanssa.
Treidaajan on toimittava usein samoin eli on äkkiä hyväksyttävä että järjen sijaan sirkusta johtaa nyt vahvin. Vasta kun poliisiauto näkyy, voi pikkuhiljaa alkaa pitää kiinni näkemyksistään. Jos kykenee joustamaan oikeassa olon tarpeestaan, voi menestyä kadulla tai markkinoilla – tai ainakin on parempaa juttuseuraa.
Voittava näkemys ei välttämättä ole suosittu
Kokoan vielä kaikki aiheet eli faktat, narratiivit ja kieroutuneen logiikan yhteen vertauskuvaan:
Olet futispelaaja, hyökkääjä. Laukaiset ja pallo lentää maaliin. Kuulet sen jälkeen vihellyksen, vilkaiset ympärillesi ja huomaat, että tuomari ja valtaosa pelaajista ihmettelee fania, joka juoksi alasti kentälle. He näkivät siis täysin toisen narratiivin kuin sinä. Harva näki maaliasi, jonka teit.
Mitä tekisit?
Normaali pelaaja selittäisi tuomarille ja muille, että potkaisi maalin ennen vihellystä.
Treidaaja selittäisi tuomarille, ettei ole koskenutkaan palloon.
Ajatellaan futismatsia vielä osakemarkkinana, pelaajia ja tuomaria sijoittajina. Tuomio eli kurssiliike aiheutuu enemmistön näkemästä tarinasta. Narratiivistasi kiinni pitämisen ongelma olisi, että tässä pelissä selittely ei auta. Myöntäisit samalla koskeneesi palloon vikana ja suunsoitosta voisi nousta kortti. Treidaajana taas hyväksyisit ikävän tilanteen, vaikka olisitkin oikeassa. ”Leikkaisit tappiosi” väittämällä ettet edes koskenut palloon.
Tarkalleen ottaen voittava näkemys voi olla myös epäsuosittu. Tuomarit voi olla niin isoja sijoittajia, ettei auta väittää vastaan. Älä ota henkilökohtaisesti. Aina ei mene nallekarkit tasan.
Kristian Kannus
Kirjoittaja on swingtreidaaja ja salkunhoitaja Weketor consultingiolla. Kirjoittajan ajankohtaista sisältöä voi lukea Twitteristä @Weketor.
