Kun ostaja ja myyjä ovat lähellä toisiaan ja heitä on paljon, markkinaa sanotaan likvidiksi ja syntyy paljon kauppaa eli transaktioita. Transaktiot ovat koko markkinatalouden perusta ja niistä valtiot saavat arvonlisäveroa. Viime kädessä kaupanteko mahdollistaa ihmisten erikoistua muuhunkin kuin takapihan maanviljelyyn.
Markkinataloudessa kaikelle on oma markkina. Oikeastaan jopa sosialistiseen komentotalouteen muodostuu markkinoita laillisille ja laittomille asioille.
Sellaiset markkinat vain on täynnä pullonkauloja ja muuttuvat epälikvideiksi eli kaupankäynti vaikeutuu. Länsimaissa kaiken ostaminen ja myyminen käypään hintaan on ollut ennennäkemättömän helppoa jo kymmeniä vuosia, joten olemme sokeutuneet asian tärkeydelle.
Transaktioiden merkitys
Venezuelan markettien hyllyt voivat olla tyhjiä, vaikka astelisi sisään paksun lompakon kanssa. Moni tekisi heti ”nokkelan huomion”, että ongelma voisi johtua tuotannon vähäisyydestä! Kuitenkin aikanaan Neuvostoliitossa ruokaa ja tarvikkeita jouduttiin alinomaa säännöstelemään, vaikka tuotteiden tuotantomäärät olivat monesti hyvinkin korkeita.
Ekonomisti syyttäisi enimmäkseen sitä, että hinnat ovat näissä jonkun poliittisen komission eikä kysynnän ja tarjonnan määräämiä. Tavis taas valittaisi, että panimoalalla on pakko olla valtion/suuryritysten monopoli tai kartelli jos oluen hinta on 15 €. Helsingissä tuo se hinta taitaa pian ollakin… vai saakohan enää anniskella iltaisin ollenkaan?
Markkina ja terve hintataso tarvitsee siis toimiakseen tuotannon, riittävän kilpailun, täysipäisen hallinnon, markkinointia ja ostovoimaisia kuluttajia. Puuttuuko vielä jotain?
Kaupankäynnin helppoudellakin on merkitystä. Lisäisin siksi listaan erittäin tehokkaan jakeluketjun ja markkinapaikan. Sanonta ”Tarjonta luo kysyntää ja kysyntä luo tarjontaa” on asian ytimessä.
Käytetyn huonekalun ostaminen ja myyminen netissä on jo niin helppoa, että käytetyn tavaran kauppa kukoistaa paremmin kuin koskaan ennen. Entä oletko koskaan käynyt tavarasatamassa, keskusvarastolla tai tukkukaupassa? Ei niin suuria trukkilavallisia tavaraa voi kotiin kantaa.
Puolison antaman ostoslistan suorittamiseen keskusvarastolta kuluisi koko oma työviikko, kun pitäisi olla tienaamassa. Onneksi ruokaostoksilla voi käydä lähikaupassa, koska hinnat ovat riittävän lähellä jättimarkettia. Säästyy aikaa, hermoja ja polttoainetta. Lähikauppa vastaa osakevälittäjäsi ”osta/myy heti” -painiketta.
Pörssi onkin arvopapereiden vähittäiskauppa yksityissijoittajille sekä instituutioiden transaktioille ja allokaatiomuutoksille.
Markkinapaikat ja saatavuus
Pörssit, osakkeet ja velkakirjat ovat osa pääomamarkkinaa, joka on osa vielä vähän laajempaa rahoitusmarkkinaa. Mitä ihmettä rahoitusmarkkinalla tekee? Ensimmäinen pankki syntyi Firenzeen 1400-luvulla, ja Itä-Intian kauppakomppanian osake listattiin maailman ensimmäisenä pörssiin Hollannissa 1611.
Tosin rahaa, tavaroita ja asuntoja on lainattu/vuokrattu ainakin 3000 vuotta aiemmin. Aivan kuten tänä päivänä mediassa, syytettiin jo antiikin pergamenttikääreissä maailman ongelmista ”koronkiskureita” ja rahoitusmarkkinatoimijoita, kuten notaareja. Se syntipukki passasi ja passaa edelleen hallitsijoille.
Pieni torikauppias taas on useimmiten nähty hyviksenä, koska kaikki ymmärtävät mitä he tekevät:ostavat kalaa kalastajalta tai tukkurilta ja myyvät ne vähittäin. Tällöin likviditeetin merkityskin avartuu monelle; kalastajahan pääsee äkkiä ostamaan lisää polttoainetta ja kalastamaan kun torin hintaan voi luottaa eikä tarvitse jäädä huutelemaan. Jos hän nimittäin ei saisi kaupungin ainoalta torikauppiaalta järkevän oloista hintaa, hän joutuisi seilaamaan viereiseen isompaan kaupunkiin, jossa kalanostajia ja kaupankäyntiä olisi riittävästi luotettavaan hinnanmuodostukseen.
Ennen torilla ja pörsseissä kauppahinnat kirjattiin ajanhetkineen taululle, josta niitä sai vapaasti katsoa. Tällöin oli kiireisen toriasiakkaan helppo ehdottaa edellisen tai päivän isoimman kaupan hintaa.
On melko järkyttävää, että tätä perusinformaatiota pörssit saavat vielä vuonna 2022 viivästyttää ja pitää salassa pieniltä toimijoilta. Perisivät mieluummin pientä transaktioveroa kuin epätasa-arvoistaisivat asioita. Johtuukohan siitä, että pörssien välistä kilpailua on lähinnä Yhdysvalloissa?
Edelleenkin syyttely sinkoilee pääasiassa vääriin kohteisiinkoska rahoitusmarkkina on haastavampi kokonaisuus ymmärtää kuin moni muu.
Työmarkkina on toinen heikon ymmärryksen ja kovan syyttelyn linnake. Molemmista löytyy korruptiota ja korjattavaa paljon, mutta tietenkin ne lymyävät aivan eri paikassa, minne syytökset lentelevät. Muutenhan asiat olisi jo korjattu. Ei savua ilman tulta, muttei vettä auta suihkia savua ja liekkejä kohti, vaan itse palavaan materiaaliin.
Työn arvon mittarit
Eräs ekonomistitohtori mollasikin pari viikkoa sitten julkisesti meitä arvopaperien treidaajia kansantaloudellisesti turhiksi. En minäkään teoreettisesta matematiikasta hölkäsen pöläystä ymmärrä, vaikka käytännönläheisempää matikkaa olen yliopistossa vähän lukenut. En silti väitä tuota tieteenalaa turhaksi koska ”se vähän vaikuttaa semmoiselta puuhastelulta, ettei varmaan tuota mitään”.
Ekonomistin tuotoksia ja ennusteitakin voisi väittää turhiksi. Heillä harvoin on edes ”skin in the game” eli taloudellinen vastuu epäonnistuneista näkemyksistään, tosin kun meillä treidaajilla.
Harva ammatti tuottaa jotakin, jonka lapsikin voi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa.
Ei se ole mikään työn kansantaloudellisen arvon mittari. Treidaaja tuo myyjän lähemmäksi ostajaa, ripeyttää prosessia ja säästää aikaa. Aivan kuten asuntovälittäjä, työnvälittäjä tai minkälainen kauppias tahansa.
Parasta taloudelle on, jos työ parantaa tuottavuutta tai edesauttaa synnyttämään transaktion. Uusien kätevien palvelujen koodaajat ovat tietenkin hyvin tuottavia, mutta kaikki yrittäjät youtubettajista lähtien transaktionäkökulmasta vahvoilla.
Minäkin joskus koodaan työni puolesta ja kirjoittelen sisältöä, jota ihmiset ovat halunneet lukea. Voisi sitä videoitakin tehdä, koska opettamalla oppii itse ja se nostaa sivistystä ja kansantaloutta. Tämä oli myyntipuhe, mutta myyjät vasta talouden moottoreita ovatkin, koska he työskentelevät suoraan transaktioiden lisäämiseksi.
On koomista, että myös ekonomistien hyväksymä bruttokansantuote lasketaan juuri transaktioiden avulla. Jos on puoli tuntia aikaa, kannattaa katsoa Ray Dalion klassikko How the Economic Machine Works, joka vastaa anniltaan kymmentä keskitason ekonomistitohtorin kirjaa tai sataa raporttia makrotaloudesta.
Kristian Kannus
Kirjoittaja on swingtreidaaja ja salkunhoitaja Weketor consultingiolla. Kirjoittajan ajankohtaista sisältöä voi lukea Twitteristä @Weketor.
