Verottaja linjasi viime vuonna, että matkakulut pörssiyhtiön yhtiökokoukseen ovat vähennyskelvottomia. Ohjeistus luo surkean kuvan piensijoittajan merkityksestä.
Verohallinto antoi 4.10.2019 uuden ohjeen arvopaperien luovutusten verotuksesta. Ohjeesta löytyi piensijoittajalle ikävä ja karvas yllätys. Verohallinto toteaa siinä yksiselitteisesti, että matkakulut pörssiyhtiön yhtiökokoukseen eivät ole vähennyskelpoisia. Uusi ohje vaikuttaa verotuspäätöksiin käytännössä kuluvan vuoden yhtiökokouksista ja siten keväällä 2021 täytettävistä veroilmoituksista alkaen.
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on johtanut siihen, että yhtiökokouksia on tänä vuonna järjestetty ja järjestetään etäyhteyksin. Joitain yhtiökokouksia ehdittiin toki järjestää normaalisti alkuvuonna, mutta kokousten enemmistöön vaikuttava tilanne saattaa nyt viedä huomiota osallistumiskulujen muuttumiselta verottajan silmissä vähennyskelvottomiksi.
Piensijoittajalle epäedullinen ohjeistus on vastassa myös olojen normalisoituessa, jos linjaus ei muutu. Mikäli verotuspäätöksiä tehdään sen mukaisesti, odotettavissa on mahdollisesti niiden riitautuksia. Tällöin viimeinen sana kiistassa voisi olla korkeimmalla hallinto-oikeudella.
Yhtiökokous on osakeyhtiön ylin päättävä elin. Kulut yhtiökokoukseen osallistumisesta ovat tulonhankintakulua siinä missä esimerkiksi tietoliikennekulut tai sijoituskirjallisuuden ja -lehtien tilaukset. Tämän myöntää verottajakin, mutta mitenkään tarkemmin asiaa perustelematta se päätyy toteamaan yhtiökokouksen matkakulut vähennyskelvottomiksi.
On valtava takaisku kansankapitalismin edistämiselle, kun yhtiökokousten merkitystä sijoittajalle tulkitaan näin selkeän väheksyvästi.
Ainakin osittain yhtiökokouskulujen vähennyskelvottomuutta puoltavaksi argumentiksi on nähty se, ettei piensijoittajilla olisi pörssiyhtiöissä käytännössä mahdollisuutta vaikuttaa yhtiökokouksen päätöksiin heidän omistustensa ja siten äänimääriensä jäädessä niin pieniksi. Näkemyksessä on ongelmansa.
Ensinnäkin osakkeenomistaja ei yleensä ole yhtiökokouksessa läsnä vain tehdäkseen päätöksiä kokouksen esityslistalla olevista asioista. Yhtiökokouksella on merkittävä rooli omistajan tiedonsaannin sekä hänen yhtiöstä ja sen tilanteesta muodostamansa kokonaiskuvan kannalta. Lisäksi yhtiökokous on omistajalle ja varsinkin piensijoittajalle tärkein areena päästä kohtaamaan yhtiön johtoa ja halutessaan esittää sille kysymyksiä ja vaatia perusteluja sen toimille.
Toiseksi, puhuttaessa siitä, etteivät omistusten tuomat äänet käytännössä vaikuttaisi päätöksiin, on tarpeen määritellä missä menee kulloinkin raja. Kuinka suuri omistaja on oltava, jotta pystyy käytännössä yhtiön päätöksentekoon vaikuttamaan?
Tällainen ajattelutapa omistajuudesta pörssiyhtiöissä vie väärille urille. Jokaisella omistajalla on oikeus osallistua ja vaikuttaa yhtiökokouksessa, oli hänellä osakkeita sitten yksi kappale tai sata miljoonaa.
Voi olla jokseenkin ymmärrettävää kyseenalaistaa yhtiökokoukseen osallistumisesta syntyvien kulujen vähennyskelpoisuus ääritapauksissa, joissa erittäin vähäisen määrän osakkeita omistavan matkakulut voivat olla jopa suuremmat kuin hänen omistamiensa osakkeiden arvo. Kuuluuhan vähennysten periaatteisiin, että niiden on oltava jossain suhteessa verotettavan tuloihin.
Tällaiset ääriesimerkit – joiden voi vieläpä hyvin kuvitella olevan harvinaisia – eivät saa kuitenkaan olla peruste kaikkien näiden kulujen toteamiseksi säännönmukaisesti vähennyskelvottomiksi.
Verottajan ohjeistus lähettää kummallisen, jopa surullisen viestin paitsi suoraan piensijoittajan eli tavallisten kotitalouksien omistajuuden myös suurempien periaatteiden kuten kansankapitalismin edistämisen kannalta. Mikä piensijoittajien tarkoitus on tässä kuvassa, jossa vain suuromistajille annetaan merkitystä?
Henri Häkkilä
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjillä työskentelevä piensijoittaja.
