Inflaation mekanismit, alkusyyt ja ennen kaikkea seuraukset dominoivat nyt sijoituspäätöksiä. Opiskeluaikanani päivitin vanhaa sanontaa tulesta inflaatioon: erinomainen renki, mutta huono isäntä.
Maltillinen ja vakaa inflaatio on keskuspankkien pääasiallinen tavoite ja tukee erinomaisesti muiden tavoitteiden saavuttamista. Talousdynamiikaltaan hieman kulahtaneessa Euroopassa totuttiin pitkään lähes nollainflaatioon. Deflaatio on nähtyinflaatiota suurempana riskinä lähes koko 2000-luku. Ehkäpä sen takia EKP on uskaltanut leikkiä inflaatiotulella ja nyt rengin rooli uhkaa muuttua isännäksi.
Kun laajempi porukka on alkanut vouhkata inflaatiosta, ovat talouteen hieman syvällisemmin dedikoituneet sijoittajat ja säästäjät nähneet kesän aikana jo aivan uuden käänteen. Raaka-aineiden hinnat ovat jopa romahtaneet ja korkokehityksenkin liikkeet ennustavat nostopaineiden hellittävän 2023.
Kupari on perinteisesti erinomainen talouden kuumemittari.
Venäjän hyökkäys nosti sen hinnan kaikkien aikojen ennätykseen, mutta on nyt jo alempi kuin ennen sotaa. Puutavarankin hinta on romahtanut. Nykyistä hintaa ei voi pitää inflatorisena. Myös öljy on jo alle tason ennen 24. helmikuuta.
Nämä ovat huojentavia lukuja, mutta ehtikö tuli päästä irti? Terassia rakentanut kesälomalainen pöyristyi terassilaudan hinnasta keväällä, mutta nyt on silläkin saralla alennusmyyntejä. Hinnat ovat alennusten jälkeenkin huimia. Bensapumpulla litra maksaa edelleen yli kaksi euroa, vaikka helmikuussa alemmalla raakaöljyn hintatasolla ja suuremmilla jakeluvelvoitteilla se oli alle kahden euron. Kahvipaketin hinta on tuplasti vuoden takainen, vaikka maailmanmarkkinahinta on palautunut loppuvuoden 2021 tasolle.
Kun joka tuutista lauletaan yhteen ääneen, että tavara loppuu kesken, ylikompensoidut hinnat siirtyvät palkkoihin. Niitä sitten taas kompensoidaan tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Inflaatiokierre on valmis.
Korkojen liikkeet kesän aikana ovat niin ikään tukeneet ajatusta, että inflaatio ei olisi roihahtanut irti tulipesästään. Pitkät korot ovat painuneet ja suosittu vuoden euriborkin on jäänyt junnaamaan prosentin tuntumaan. EKP:n hieman yllättävä korkopäätös heinäkuun loppupuolella ei nostanut vuoden euriboria, päinvastoin.
Tulkitsen talouden kesän tapahtumia mieluummin positiiviseen sävyyn.
Inflaation tappaminen on pidemmällä aikavälillä nyt tärkeintä ja yllä olevan perusteella markkinalla on hyvinkin vahva usko siihen, että ensi vuonna inflaatio on jälleen tavoitekehyksissään. Korkojen suunta antaa tähän vahvaa indikaatiota.
Toiseksi laskeneet raaka-aineiden hinnat poistavat kustannusinflaatiota vertailukaudeltaan ja kuluttajien heikko luottamus omaan talouteen vie yrityksiltä terää korottaa lopputuotteiden hintoja.
Suurimmat riskit ovat kaasun riittävyys Keski-Euroopan teollisuudelle talvella ja sähkön yleinen riittävyys ja hinta, sekä geopoliittisen kaaoksen leviäminen Taiwaniin. Sijoittajien haastavat ajat eivät ole ohi. Se, että inflaatio tapettiin ja Venäjä sotki energiamarkkinat, voi tehdä lovea monen hyvän pörssiyhtiön liikevaihtoon. Toisaalta nyt luodaan hyvää perustaa uudelle, sodanjälkeiselle kasvulle.
PS. Otsikko on Fisherin yhtälö, joka on rahan kvantiteettiteorian perusta. Se on viimeiset vuosikymmenet taloustieteessä vallalla ollut teoria, jonka perusteella käytännössä vain rahan määrä määrittelee yleisen hintatason kehityksen. Ehkäpä viimeaikainen kehitys tuo jälleen myös vanhempia teorioita tämän pohdiskelun piiriin.
Karri Salmi
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja.
