Näennäisesti yksilöllisemmistä elämäntavoista huolimatta nykyisiä kaksi-kolmekymppisiä tuntuvat vaivaavan monet samat vitsaukset. Yhteisen ajan löytäminen vähänkään isomman kaveriporukan kesken vaatii usein tuekseen Exceliä, yksikin alkoholiannos voi pilata aktiivisuusrannekkeen unilukemat, ja mikä tahansa töyssy saattaa vaarantaa kenen tahansa viisivuotisurasuunnitelman. Vaaran paikkoja tuntuu ilmenevän kaikkialla.
Kevään kiireiden kynnyksellä olen usein pohtinut, ajaudummeko kohti tietynlaisia elämänvalintoja enemmänkin ulkoisen kepittämisen kuin kehottamisen seurauksena. Nuorten asemaan nuijitut heikennykset ja muut maailman mullistukset ovat ainakin opettaneet sen, että pienilläkin rakenteellisilla justeerauksilla voi olla hyvin pitkäkestoisia seurauksia kokonaisen sukupolven elämänkulkuun. Kuluneella viikolla Helsingin Sanomista on voinut lukea esimerkiksi vaihto-opiskelun suosion romahduksesta, minkä suurimmaksi syyksi on luettu opiskelijoihin kohdistuva kovempi valmistumispaine. Vaikka meitä vuosituhannen vaiheessa syntyneitä on juhlapuheissa yritetty koulia kosmopoliiteiksi, ei sinänsä ole yllättävää, jos kansainvälistyminen jää nykyoloissa tavoiteajassa valmistumisen jalkoihin.
Sakset kädessä ei saisi juosta.
Nuorten kansainvälisten verkostojen puute saattaa toki kostautua Suomelle tulevaisuudessa, mutta valtiontalouden heikkenevä horisontti tulee todennäköisesti vaikuttamaan nuorten talousnäkymiin jo tänä keväänä. Hallituksen ristiretki valtionvelan kasvua vastaan ei ole edennyt Suomen Pankin ja Valtiovarainministeriön ennusteiden mukaisesti, jolloin tulevassa kehysriihessä joudutaan kiristelemään hampaiden lisäksi valtion menoja hallitusohjelmassa kaavailtua enemmän. Siksi kehysriihestä onkin povattu uusien hallitusneuvotteluiden kaltaista koitosta, jonka saamapuolelle jäävien joukko on varsin vähäväkinen. Olisin suorastaan ihmeissäni, mikäli riihen yhteydessä ei keskusteltaisi esimerkiksi opiskelijoiden siirtämisestä takaisin asumislisän piiriin.
Toisaalta sakset kädessä ei saisi juosta. Viime vuonna vauhtia alleen ottanut rakennusalan kriisi on hiljalleen vaihtunut huomattavaan yt-neuvotteluiden sumaan. Toisin sanoen vaarana on, että kaavaillut lisäleikkaukset nipistävät nykyisessä suhdannetilanteessa valtion verotuloista sievoisen summan, eivätkä siten juurikaan hillitse valtion velkaantumista. Oli miten oli, epäilen vahvasti, että suomalaiset opiskelijat lähtisivät jatkossakaan sankoin joukoin ikkunat auki Eurooppaan.
Sini Saarni
Kirjoittaja on taloustieteen opiskelija Aalto-yliopistossa.
