Tällä hetkellä Suomessa kaikki virtuaali-, krypto- ja vertaisvaluutat tai bittirahat määritellään vero-ohjeessa (VH/5083/00.01.00/2019, annettu 22.1.2020) yleistermillä virtuaalivaluutat.
Se, että virtuaalivaluuttatermin alle on kasattu kaikki digitaalista arvoa sisältävät kryptovaluutat, pelivaluutat ja muut digitaaliset rahakkeet ei tarkoita, että nämä määritelmät olisivat määritelmällisesti millään tavalla kestävällä pohjalla Suomessa.
Digitaalinen arvo ja hinta
Virtuaalivaluutat määritellään virtuaalivaluuttalain (572/2019) 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti digitaalisessa muodossa olevaksi arvoksi. Tämä käsite on hyvin epäselvä. Jos joku yhteisö laskee liikkeelle esimerkiksi tokenin ja sille muodostuu vaihtotilanteessa jonkinlainen hinta, jonka joku on valmis ostamaan tietyllä euromäärällä tai toisilla kryptovaluutoilla, ei tarkoita sitä, että tällä digitaalisella tokenilla olisi mitään konkreettista arvoa.
Hinta ja arvo ovat täysin eri asioita. Hinta voi määrittyä niin sanottuna ”vaihtoarvona” markkinoilla. Arvo sen sijaan vaatii enemmän konkretiaa ja vahvoja perusteluita arvonmäärittämisen tueksi.
Tämä arvostukseen liittyvä epäkohta tulee hyvin selkeästi ilmi, kun verrataan käytännössä toimivaa lohkoketjua kuten Bitcoin-verkkoa sellaiseen virtuaalivaluuttaan, jolla ei ole lohkoketjua olemassa ollenkaan.
Jos esimerkiksi jollain tokenilla lohkoketjua ei ole edes konkreettisesti olemassa, tällöin sellaisen tokenin vertaaminen sellaiseen kryptovaluuttaan, jolla on toimiva lohkoketju, ei ole kovinkaan käytännöllistä. Etenkään sellaisissa tapauksissa, joissa projektin tarkoituksena on vain kerätä suuri määrä rahoitusta ”tulevaisuuden lohkoketjuprojektille” ja myydä pelkkä ”idea” lohkoketjun potentiaalisesta toteutumisesta sijoittajille.
Ei tällainen myytävä ”idea” tarkoita sitä, kyseessä olisi lohkoketjuprojekti eikä tällaista projektia ole käytännöllistä luokitella lohkoketju- tai kryptovaluuttaprojektiksi. Etenkään sellaisessa tilanteessa, jossa start up -osakeyhtiö myy ”idean tulevaisuuden lohkoketjusta” sijoittajille ja samalla lopettaa idean jatkojalostuksen tai sitten käytännössä hylkää koko projektin tai luopuu lähes kokonaan sen omistuksesta. Kyseessä on tällöin ennemminkin digitaalista potentiaalista arvoa sisältävä arvopaperi, jota ei tulisi luokitella krypto- tai virtuaalivaluutaksi ollenkaan.
Potentiaalista arvoa sisältäviä digitaalisia start up-projekteja ei tulisi verrata kryptovaluuttaprojekteihin, jossa projektin päätöksenteko on aidosti hajautettu ja projektilla on jo toimiva lohkoketju sekä toimiva kryptovaluutta. Ja jos luokitellaan, niin silloin tällaisella tulevaisuuden lohkoketju- ja kryptovaluuttaprojektilla tulisi ainakin olla edellytykset tulevaisuudessa saada aikaan toimiva ja riittävästi hajautettu lohkoketju, josta löytyy myös kryptovaluutta, jotta projekti voitaisiin myös oikeudellisesti luokitella kryptovaluuttaprojektiksi.
Digitaalinen hyödyke
Tällainen aito tietyt kynnyskriteerit ylittävä kryptovaluuttaprojekti voisi muodostaa todellista digitaalista arvoa, jonka vuoksi tällainen aito kryptovaluuttaprojekti voitaisiin luokitella joksikin kattavammaksi termiksi kuin virtuaalivaluutaksi, joka on digitaalista arvoa. Asian selkeyden kannalta olisikin parempi määritellä tämä kohde digitaaliseksi hyödykkeeksi, kuten se onkin jo alustavasti määritelty virtuaalivaluuttalain esitöissä (HE 167/2018).
Digitaalinen hyödyke voisi verolainsäädännössä rinnastua enemmän vero-ohjeen (VH/2632/00.01.00/2021, annettu 15.11.2021) mukaiseksi muuksi johdannaissopimukseksi. Mutta myös tähän tilanteeseen laki digitaalisista hyödykkeistä toisi selkeyttä ja uusi verotustermi voisi olla jatkossa muun johdannaissopimuksen sijasta nimeltään digitaalinen hyödyke.
Virtuaali/kryptovaluuttamarkkinalle nämä määritelmälliset kynnyskriteerit voisivat luoda paljon enemmän luotettavuutta ja uskottavuutta. Pitkälti myös siitä syystä, että erilaisilta virtuaalivaluutta, lohkoketju- ja kryptovaluuttaprojekteilta vaadittaisiin jatkossa näyttöä siitä, että nämä projektit täyttäisivät tietyt todelliset lohkoketjun ja kryptovaluutan määrittelyyn liittyvät kynnyskriteerit, jotta ne voitaisiin määritellä digitaalisiksi hyödykkeiksi. Ja jos ne eivät niitä täyttäisi, silloin ne voitaisiin määritellä arvopapereiksi.
Näin ollen alalta myös karsiutuisivat pois sellaiset toimijat, jotka ovat alalla jostain muusta syystä kuin luodakseen aitoa digitaalista arvoa sijoittajilleen ja heitä ympäröivälle yhteisölle. Se olisi myös projektin tunnistettavuuden sekä toimialan luotettavuuden kannalta kannatettava uudistus.
Asiaan liittyen Yhdysvalloissa on käynnissä arvopaperi- ja pörssikomissio SEC:n (Securities and Exchange Commission) ja hyödyke-, futuuri- ja kaupankäyntikomissio CFTC:n (Commodities Futures and Trading Commission) välillä virtuaalivaluuttojen valvontaan liittyvä keskustelu viranomaisten kesken liittyen siihen, mitkä virtuaalivaluutat ovat hyödykkeitä ja mitkä arvopapereita. En olisi yllättynyt, jos tämä keskustelu saisi jatkoa myös Suomessa eri virtuaalivaluuttojen määritellyn osalta.
Henri Väkeväinen
Kirjoittaja on Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus Ry:n hallituksen jäsen, ja hänellä on vuosien kokemus kryptovaluutoista sekä niihin liittyvien oikeudellisten tilanteiden ratkaisemisesta
